Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kun minusta tuli pomo, olin nuori nainen, jolla oli irokeesi – Annukka Matilainen ei halua esittää töissä mitään roolia

Annukka Matilainen, 36, on Elisan osastopäällikkö. ”Olen sellainen töissä kun olen oikeasti.”

Ura
 
Tältä kuulostaa Sibeliuksen Finlandia-hymni säkkipillillä soitettuna
Tältä kuulostaa Sibeliuksen Finlandia-hymni säkkipillillä soitettuna
Annukka Matilainen työskentelee Elisan osastopäällikkönä. Hän on myös intohimoinen muusikko, joka harrastaa säkkipillin soittoa. Toimittaja: Jaakko Lyytinen, kuvaus: Juhani Niiranen

”Aloitin 14 vuotta sitten asiakaspalvelussa. Vastailin asiakkaiden puheluiden. Silloinen työpaikkani oli Jippii Group, josta tuli myöhemmin osa Elisaa.

Se oli kasvattava kokemus. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa ihmisiä.

Siihen aikaan tein vielä tosissani musiikkia. Vuorotyö sopi muusikolle. Pystyin käymään keikoilla ja tekemään levyjä.

Perustimme Nerdee-yhtyeen lukiossa 1995. Soitin rumpuja ja tein biisejä. Teimme C-kasettidemon ja lähetimme sen toiveikkaina levy-yhtiöihin. Yllättäen Poko Rekords Tampereelta vastasi.

Vastausviesti oli hauska: Mielenkiintomme on herännyt. Soittonne on aneemista, mutta biisit ovat erinomaisia. Ilman hyviä biisejä Beatleskin olisi ollut vain neljä pallinaamaa Liverpoolista. Viestin oli laatinut Juha Torvinen, Eppu Normaalin kitaristi, joka työskenteli Pokossa.

Levy-yhtiön miehet halusivat kuulla lisää. Kutsuimme heidät lukiomme puurojuhlaan Tavastialle. Siellä pönötti 16-vuotiaiden teinien seassa Juha Torvinen ja Pokon perustaja ja toimitusjohtaja Epe Helenius.

Ensimmäinen iso juttu oli, kun olimme Rockin SM-kilpailuissa eli Jyrki-ohjelman Hit Challengessa kakkosia vuonna 1999. Voitimme Klamydian mutta hävisimme Tiktakille.

Televisiosta nousimme isompaan tietoisuuteen. Kirjoittamastani Broken Glass -biisistä tuli listahitti. Se soi vieläkin joskus radiossa. Yksi biisimme oli Levottomat-elokuvan jatko-osassa.

Esikoislevymme julkaistiin vuonna 2000. Teimme yhteensä kolme levyä ja kokoelman. Keikkailimme ympäri Suomea, ja ajelimme pikkuteitä pakettiautolla. Roudasimme itse kamoja Nivalan Puustellin lavalle. Sieltä sitten seuraavaan paikkaan. Monet luulevat, että listahitin tehnyt bändi tienaa rahaa, mutta ei se niin mene. Keikoista ei jää hirveästi käteen, ja etäisyydet Suomessa ovat pitkiä. Sitä touhua pitää tosissaan rakastaa.

Juhani Niiranen / HS
Annukka Matilainen soittaa säkkipilliä Suomen ainoassa skotlantilaisessa säkkipilliorkesterissa. Yhtye on esiintynyt muun muassa New Yorkissa.
Annukka Matilainen soittaa säkkipilliä Suomen ainoassa skotlantilaisessa säkkipilliorkesterissa. Yhtye on esiintynyt muun muassa New Yorkissa.

Osa bändistä heittäytyi soittamisen varaan, mutta itse tein koko ajan samalla töitä. Minulla oli taustalla pieni pelkuruus tai selväjärkisyys. Haluan tietää, mistä seuraavan vuokran rahat tulevat. Siksi menin Jippiille töihin vuonna 2002.

Olen tehnyt jotain töitä 12-vuotiaasta asti. Siivonnut äidin toimistoa, ollut kesätöissä.

Joskus 2006–2007 bändihommat alkoivat hiljentyä. Olimme soittaneet kymmenen vuotta. Totesimme, että meidän yhteinen tiemme päättyy nyt.

Se loppui, mitä olin todella halunnut tehdä. Mietin, mitä seuraavaksi.

Seurasi etsikkoaika. Sitten aloin kanavoida kunnianhimoani työhön. Jos teen jotain, tykkään olla siinä hyvä. En ollut erityisesti suunnitellut uraa Elisalla, mutta pian sain lisää vastuuta.

Musiikissa minulle tärkeintä oli säveltäminen ja biisien tekeminen. Käytössä on tietyt sävelet, joista pitää keksiä jotain uutta. Jotain, joka koskettaa ihmistä.

Löysin samaa luomisen iloa myös työstä. Kehitystyössä on tietty paletti tehdä asioita. Voit keksiä tapoja tehdä luovemmin ja tehokkaammin asioita.

Bänditouhusta voi sanoa, että olen tehnyt jotain, josta voi kertoa lapsille.

Nyt vastaan Elisassa kuluttajien online-asiakaspalvelun kehityksestä. Siihen kuuluu kaikenlaista: itsepalvelua, sosiaalisen median asiakaspalvelua, asiakastukisivustot, chatti, asiakasyhteisön ylläpitoa.

Meillä on asiakkaiden silmissä historian painolastia. Moni ajattelee, että olemme yhä se kankea teleoperaattori, johon pitää aina soittaa puhelimella. Yritämme murtaa sitä mielikuvaa.

Johdan kahdeksan hengen tiimiä. Osa työskentelee Helsingissä, osa Joensuussa ja osa Tampereella. Omat päiväni menevät enimmäkseen palavereissa. Teemme paljon yhteistyötä talon muiden osastojen kanssa.

Esimiehenä minun pitää sparrata muita ja varmistaa, ettei heillä ole mitään esteitä omassa työssään.

Haluan olla rehellinen ja suorapuheinen esimies. Annan vastuuta ja vapautta. Käymme yhdessä tavoitteet läpi ja jokainen saa sitten itse suunnitella, miten tavoite saavutetaan. Sen jälkeen tuen heitä.

Huumori on olennaista. Työn pitää olla hauskaa. Työ on niin iso osa elämää. Jos työ ei kiinnosta, se ei ole kenelläkään hyvä. Ei itsellesi eikä työnantajalle.

Töissä pitää tunnistaa, milloin siihen ei ole enää draivia. Onko tämä vain hetkellistä? Vai onko niin, että työn sisältö ei enää kiinnosta.

Yritän kannustaa tiimiläisiäni eteenpäin. Sanon heille, että tavoitteeni on, että kolmen vuoden päästä et tekisi enää samoja hommia – että olet löytänyt uusia, haastavampia hommia Elisalta.

Välillä tulee tehtyä pitkiä iltoja ja viikonloppuja. Kun on itse innostunut, työmäärää ei laske. Sitten voi ottaa iisimmin lomakaudella tai kun on hiljaisempaa. Olennaista on, että hommat tulevat tehtyä.

Reissaan joskus konferensseissa maailmalla. Parin viikon päästä lähden Intiaan tutustumaan yhteistyökumppanimme toimintaan.

Tulin aikanaan lukion jälkeen töihin ylioppilaspohjalta. Nyt tähtään tutkintoon, ja teen töiden ohessa kauppakorkeakoulun kursseja avoimessa yliopistossa. Työnantaja tukee opiskeluani maksamalla kurssimaksut. Olen siitä kiitollinen. Kyllä aikataulut saa järjestymään, jos opeteltavat asiat ovat kiinnostavia. Opiskelun kanssa on ollut tiukkoja hetkiä esimerkiksi matematiikan ja tilastotieteen parissa. Niistäkin on selvitty.

Lukiovuosina 1990-luvulla aloin soittaa rumpujen lisäksi säkkipilliä. Soitan nykyään Helsinki Pipes and Drums -orkesterissa. Se on Suomen ainoa skotlantilainen säkkipilliorkesteri. Olemme esiintyneet Hamina Tattoo -tapahtumassa ja Pyhän Patrikin päivän paraatissa New Yorkissa. Koko Manhattanin Fifth Avenue oli suljettu ja katsojia oli pari miljoonaa. Se oli huikeaa.

Esiintymisasuni on teetetty Skotlannissa. Yhtyeemme pukeutuu skotlantilaisen MacIntosh-klaanin tartan-kuvioituun kilttihameeseen.

Skotit panivat sodissa säkkipillinsoittajat yleensä etulinjaan. En tiedä, johtuiko se siitä, että haluttiin pelotella vihollisia vai haluttiinko soittajista päästä eroon.

Olen soittanut säkkipilliä häissä ja hautajaisissa. Firmarock-tapahtumassa soitin Elisound-bändissämme, jonka ohjelmistossa oli muun muassa AC/DC:n kappaleita.

Kun tulin aikanaan esimiestehtäviin, olin nuori nainen, jolla oli irokeesi. En vastannut mielikuvaa.

En halua erotella työminää ja sitä, kuka muuten olen. Olen ottanut elämässä sen linjan, että minulla on yksi persoonallisuus. Olen sellainen töissä kun olen oikeasti.

Uskon siihen, että osaamisen kautta ja olemalla oma itsensä saa enemmän aikaan kuin laittamalla jakkupuvun päälle ja pönkittämällä asemaansa ulkoisilla seikoilla. Sellaisen aika on ohi.

Perheeseeni kuuluvat tyttöystävä ja kaksi lasta, 7-vuotias ja 2-vuotias. Lisäksi on kolme kissaa ja koira. Kun äskettäin vaihdoin kaksivuotiaan kakkavaippaa, hän sanoi: Annu, sä oot paras. Se palaute tuli oikeassa kohdassa.

En ole koskaan kokenut töissä, että joutuisin peittelemään jotain. Että joutuisin puhumaan vaikka lounaspöydässä jostain ”kumppanista”. Voin sanoa suoraan, että minulla on tyttöystävä. Jos se on jollekin ongelma, se olkoon hänen ongelmansa.

Mitä enemmän olen sinut itseni kanssa, sitä helpompaa muillekin on hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia. Meillä on työntekijöitä monista maista. Kaikenlaisia tyyppejä.

Tärkeintä on se, että yhteistyö toimii. Ja huumori lentää.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!