Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tavallisilla työntekijöillä pitäisi olla agentit, jotta palkat saataisiin nousuun

Managerit ja palkoista neuvottelevat agentit ovat onnistuneet vinssaamaan eniten tienaavien urheilijoiden tulot tähtitieteellisiksi, vaikka urheilijoille itselleen kelpaisivat maantieteellisetkin tulot, kirjoittaa Pekka Seppänen.

Ura
 
Pekka Seppänen
Kirjoittaja on valmentaja ja neuvonantaja.

Mikset olisi niin kuin artisti? Artistilla on keikkamyyjä, joka kehtaa pyytää kovempia palkkioita kuin taiteilija itse kehtaisi.

Suurin osa artisteista on paitsi vaatimattomia, myös köyhiä. Siksi kehnokin keikkaliksa on heille houkuttelevampi vaihtoehto kuin ei liksaa ollenkaan. Se ei ole kovin hyvä lähtökohta palkkioneuvotteluihin.

Ammattiurheilijoiden keikkamyyjiä kutsutaan managereiksi. Managerit ja palkoista neuvottelevat agentit ovat onnistuneet vinssaamaan eniten tienaavien urheilijoiden tulot tähtitieteellisiksi, vaikka urheilijoille itselleen kelpaisivat maantieteellisetkin tulot.

Miksi tavallisessa työelämässä ei ole agentteja? Pitäisi olla.

Rekrytointiprosessissa työnhakija on yksin. Vastapuolella sen sijaan on pienjoukkueellinen huippuosaajia. On rekrytointikonsulttia ja hr-partneria, tulevaa esimiestä ja tulevaa kollegaa. Hermoja koetteleva kisa kestää viikkoja ellei kuukausia.

Kun voittaja lopulta putkahtaa myllystä, hän on juuri niin jauhettu kuin myllystä tullut on. Kun palkasta ja lopullisista työehdoista neuvotellaan, hän on helppo saalis työnantajalle.

Jokainen satanen, jonka pystyy iltalypsämään kuukausipalkkaan, on kymmenessä vuodessa 12 000 euron arvoinen. Työnantaja maksaa harvoin sen omasta pussistaan, ja vaikka maksaisikin, haluaa mahdollisimman nopeasti päästä rekrytoinnin vaivoista.

Jos et itse jaksa kamppailla viimeisistä euroista, hanki agentti.

Aika monella jo onkin agentti. Sen agentin nimi on ammattiliitto. Ammattiliitto tosin sopii vain vähimmäiseduista ja yleisistä palkankorotuksista.

Yksittäisille työntekijöille ammattiliitot saattavat tarjota juristin, mutta eivät agentin ja managerin palveluita, vaikka siinä voisi olla niille hyvä tulevaisuuden bisnes.

On hämmästyttävää, että johtajat, esimerkiksi pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat, eivät ole perustaneet itselleen omia ammattiliittoja. Johtajaliitto voisi käyttää jäsenmaksurahat agenttipalveluihin ja virkistystoimintaan kuten purjeveneilyyn ja golfiin.

Jäsenmaksut saa verotuksessa vähentää täysimääräisesti palkkatuloista. Huippujohtajien tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että muut veronmaksajat kustantaisivat suurimman osan lystistä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!