Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Perheterapeutti Anita Birstolin sekoittaa surutta työ- ja vapaa-aikansa

”Olen ajatellut, että minulla on yksi elämä, ja kaikki sen sisältämä aika on omaa aikaani.” Työelämän asiantuntijoiden neuvot työ- ja vapaa-ajan erottamisesta Birstolin heittää romukoppaan.

Ura
 
Vesa-Matti Väärä
Perheterapeutti Anita Bristolin miettii työasioita vapaa-ajallakin, mutta ei juurikaan stressaa niistä.
Perheterapeutti Anita Bristolin miettii työasioita vapaa-ajallakin, mutta ei juurikaan stressaa niistä. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Mitä ihmettä voin tarjota ihmisille, jotka tulevat hakemaan apua? Miten voin parantaa heidät? Minunhan pitäisi tietää vastaukset!

Tällaisia asioita pyöri perheterapeutti Anita Birstolinin mielessä, kun hän kohtasi ensimmäisiä asiakkaitaan uransa alkuvaiheessa. Samalla hän pyöritti mielessään oppimiaan teorioita.

”Kun pää täyttyy tällaisesta ajatuksenjuoksusta, on vaarana, ettei uskalla pysähtyä olemaan läsnä omana itsenään. Mielessä on enemmänkin pelkkä ammatillinen rooli.”

Birstolin pystyy analysoimaan aloittelevan terapeutin tilannetta, sillä perheterapeutiksi valmistumisesta 1980-luvulla on kulunut jo muutama vuosikymmen.

Uran alkuaikoina oli helpompi turvautua vahvasti teoriaan ja luoda itselle rooli ylhäältä alaspäin katsovana asiantuntijana, Birstolin toteaa. Hän uskoo ensi vuosinaan terapeuttina olleensa asiakkailleen paljon etäisempi kuin nykyisin.

”En usko kuitenkaan, että roolin ottaminen oli kovin tietoista. Syynä oli kokemattomuus. Tällainen työssä kasvaminen on prosessi, jonka varmaan kaikki käyvät läpi.”

Sitä mukaa kun Birstolinille kertyi työvuosia, hän uskalsi luottaa enemmän omana itsenään olemisen voimaan.

”Mitä kauemmin olen työtä tehnyt, olen oppinut, että minulla ei tarvitse olla valmista ratkaisua kaikkiin ongelmiin. Teen työtäni yhdessä asiakkaideni kanssa. Ihmiset tietävät loppujen lopuksi itse parhaiten, mikä heille sopii. Minun tehtäväni on toimia niin, että ihmiset pystyvät löytämään toisensa. Terapeutti on osa terapiaprosessia ja toimii siinä ikään kuin katalysaattorina.”

Terapeutin työ ei ole ainoa ammatti, jossa joutuu kamppailemaan työminän ja henkilökohtaisuuden välillä. Lääkärit, opettajat, sairaanhoitajat, toimittajat ja monet muut joutuvat myös päivittäin tilanteisiin, jotka koskettavat ja herättävät tunteita.

Potilaan, oppilaan tai asiakkaan pulman ratkaiseminen ei usein käy helposti vain ammatillista työkalupakkia kaivamalla – eikä työajan puitteissa. Toisen ihmisen vaikeudet herättävät tunteita, ja ne pyörivät mielessä vielä kotona.

Työelämäntutkijat ja monen arkikokemus sanovat, että työ- ja vapaa-aika tulisi kuitenkin erottaa toisistaan, muuten uupuu.

Tampereen yliopiston työelämäntutkijan Tuija Koivusen mukaan työroolin kulkeutuminen vapaa-ajalle on laaja ongelma. Se koskee lähes kaikkia ammatteja, erityisesti asiantuntijatyötä, ja näkyy esimerkiksi työasioiden murehtimisena ja työroolista irrottautumisen vaikeutena.

Moderni tekniikka mahdollistaa hyvässä ja pahassa sen, että työt kulkeutuvat myös vapaa-ajalle, Koivunen sanoo. Kännyköistä tarkistetaan työsähköpostit viikonloppuna, koska halutaan valmistautua tulevaan työviikkoon.

Koivusen mukaan on havaittavissa myös vastatrendejä.

”Etätyön piti tehdä työnteosta joustavampaa, mutta se kääntyi vähän itseään vastaan. Nyt ihmiset haluavat palata kahdeksasta neljään -toimistotyöhön.”

Myös työpaikkojen käytännöt vaikuttavat. Voiko esimerkiksi venyvistä palavereista lähteä pois kesken? Koivunen antaa neuvon siihen, miten rajata työt pois muusta elämästä: sitä helpottavat esimerkiksi harrastukset, lemmikit ja perhe.

”Koira voi olla syy lähteä työpaikalta ajoissa. Ihminen hankkii koiran kautta oman elämän.”

Perheterapeutti Birstolinille työ- ja vapaa-ajan erotteleminen on vierasta. Hän ei koe erityistä tarvetta vapautua työhuolista vapaa-ajalla. Terapiaprosessit voivat tulla mieleen silloinkin.

”Ajattelenko asiakkaiden asioita vapaa-ajalla? Paljonkin. Käyn edellisenä päivänä läpi seuraavan päivän tapaamista. Tapaamisten välissä voi tulla oivalluksia, jotka liittyvät perheiden tilanteisiin. Usein kysyn perheiltä, jäikö heitä jokin asia mietityttämään edelliskerrasta, ja kerron, jos niin on käynyt itselleni.”

Hän ei myöskään stressaa juurikaan töistä. Jos terapeutille tulee stressiä, sitä on hyvä käsitellä työnohjauksessa tai omassa terapiassa.

Paljon työstressiin vaikuttaa myös se, miten mielekkääksi oman työnsä kokee.

”En usko, että kukaan pystyisi tätä työtä tekemään pidemmän päälle, jos ei kokisi sitä omakseen. Se kävisi liian raskaaksi.”

Myös yrittäjät laittavat monesti peliin koko persoonansa työtä tehdessään.

Sosiaalipsykologi ja elämäntaidon valmentaja Tiina Österholm tekee paljon töitä juuri yrityksen perustamista suunnittelevien kanssa.

Yrittäjäksi ryhtyvillä voi olla suuriakin pelkoja tulla esiin omalla persoonallaan, hän sanoo.

”Monen mielessä pyörii, mitä muut ajattelevat, jos lähden tällaista ideaa toteuttamaan, ja mitä jos epäonnistunkin. Jos on toisen palveluksessa, voi aina mennä sen taakse, etten se ollut minä vaan tämä firma, joka teki”, Österholm pohtii.

Hänen mukaansa työ- ja vapaa-ajan erottaminen on yrittäjyydessä erityisen hankalaa. Asiakkaat – ja potentiaaliset asiakkaat – saattavat vapaa-ajalla lähestyä joskus työasioissa. Silloin rajat pitää osata asettaa erityisesti omassa mielessä.

”Yrittäjyys voi kuitenkin olla monelle tapa saada itselle enemmän omaa aikaa kuin perinteisessä työelämässä.”

Österholm keskustelee asiakkaidensa kanssa paljon niin ammatti- kuin muista rooleista.

”Hyväksytyksi tulemisen tarve saattaa ilmetä niin, että menee erilaisten roolien taakse työpaikalla tai ystäväpiirissä ja jää niiden kaikkien erilaisten roolien vangiksi. Valmennuksessa käydään läpi sitä, kuka ihminen pohjimmiltaan on ja miten hän voisi tulla esiin ihan omana itsenään. ”

Usein väkisin ylläpidettyihin rooleihin ilmestyy jossain vaiheessa säröjä, ja ne voivat murentua kriisin myötä. Esimerkiksi täydellisyyteen pyrkivän perfektionistin voi olla mahdotonta välttää virheitä loputtomiin, ja pienikin epäonnistuminen tuntuu musertavalta.

Österholmin mukaan roolien muuttaminen työympäristössä ei välttämättä ole kovin helppoa, jos ihmiset ovat tunteneet toisensa kauan juuri tietyissä rooleissa.

”Minullakin oli valmentaja­uran alussa vahvempi erillinen työrooli. Ikään kuin esitin valmentajan roolia tai ajatustani siitä, minkälainen valmentajan on oltava. Vastaanottotila oli osa kulissia, jota tarvitsin vakuuttamaan omasta ammattitaidostani.”

Kun Österholm siirsi vastaanottonsa omaan kotiinsa, hän huomasi, että kohtaamisiin asiakkaiden kanssa tuli enemmän lämpöä. Kokemuksen myötä hän on uskaltanut olla myös valmentajana enemmän oma itsensä.

Perheterapeutti Birstolinkaan ei pidä enää yllä tiukkoja rajoja yksityiselämästään puhumisen suhteen. Jos joku kysyy esimerkiksi, onko hänellä ollut vastaavia kokemuksia, hän kertoo.

Terapeuttina ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa tapaa suhtautua yksityisyyden ja ammattiroolin rajoihin, Birstolin huomauttaa. Jotkut terapeutit haluavat pysyä etäämpänä, ja joillekin asiakkaille tämä voi toimia hyvin. Terapeutin pitää myös muistaa, ettei voi tehdä oletuksia asiakkaan tilanteesta pelkästään omista kokemuksistaan käsin ja lähteä ohjaamaan terapiaprosessia niiden kautta, Birstolin huomauttaa.

Tiukan paikan tullen asiakkaat saavat soittaa hänelle myös vapaa-ajalla.

”On minulla vieläkin olemassa ammattirooli, mutta se tulee osaamisen kautta. Pystyn kuitenkin olemaan enemmän tavallinen ihminen, joka kohtaa ihmisiä. Silti on sitä osaamista ja työkaluja, joita voi käyttää työssä hyväksi ja joista tulee oma ammatillinen viitekehys.”

Jotkut käyttävät ammattiminää työelämässä paikkaamaan oman epävarmuuden tuomaa vajetta, aivan kuten Birstolin teki nuorena terapeuttina.

”Ihminen ajattelee, että minun pitäisi olla ja käyttäytyä näin.”

Se alkaa kuitenkin rajoittaa luovuutta, Birstolin huomauttaa. Samalla työntekijän kokema stressi kasvaa, ja työasiat voivat alkaa pyöriä mielessä ahdistavasti vapaa-ajallakin. Mietitään, miten suoriutua töissä seuraavana päivänä tai viikkona, perheterapeutti pohtii.

Birstolinilla on selkeä ajatus työn ja vapaa-ajan rajoista.

”Olen ajatellut, että minulla on yksi elämä, ja kaikki sen sisältämä aika on omaa aikaani. Voin käyttää sen niin kuin tahdon.”

Jos työrooli kaihertaa kotona, tee näin:

 Laita myös vapaa-aikasi kalenteriin. Suunnittele itsellesi kivoja ja

mieluisia harrastuksia tai kulttuurielämyksiä.

 Liikunta tekee hyvää monella tapaa. Tee liikkeelle lähteminen helpoksi. Ota jumppakamat mukaan

töihin ja varaa vuoro valmiiksi.

 Lukeminen on loistava tapa päästä muihin maailmoihin. Saat siihen aikaa esimerkiksi rajaamalla somen käyttöä ja tv:n katselua.

 Sovi ajoissa tapaamisia ystävien kanssa.

 Luonnossa on helppo palautua tähän hetkeen.

 Vietä aikaa lapsen kanssa. Lapsi on luonnostaan läsnä ja myös vaatii läsnäoloa. Pelatkaa lautapelejä, maalatkaa vesiväreillä ja käykää harrastuksissa, mitä tahansa.

 Mindfulness ja muut läsnäoloa harjaannuttavat tekniikat voivat auttaa, jos on toistuvasti vaikea irrottaa ajatuksiaan työstä ja keskittyä tähän hetkeen.

Lähde: Elämäntaidon valmentaja Tiina Österholm
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!