Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Dosentti räppää työhyvinvoinnista ja neuvoo, kuinka morjestat oikein

Työhyvinvoinnista puhumista pidetään usein samanlaisena hömppänä kuin räppäämistä, kertoo alan asiantuntija, räppäävä dosentti Marja-Liisa Manka.

Ura
 
Hiphop avuksi työn tuskaan: tässä on pärjäävän dosentin räp
Hiphop avuksi työn tuskaan: tässä on pärjäävän dosentin räp
Työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka kehitteli työhyvinvointiräpin, josta kiireinen työntekijä saa ajatuksia stressin hallintaan.

Työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka, 64, mietti, miten hän saisi tärkeän mutta hieman kuivakan sanomansa perille: työhyvinvoinnin laiminlyöntien Suomessa jää vuosittain valtava määrä työtä tekemättä.

Manka keksi räpin. ”Musiikilla saa ihan eri tavalla kontaktin ihmisiin”, Manka perustelee.

Syntyi Pärjäävän dosentin räp, jonka hän esitti alan tapahtumassa Messukeskuksessa elokuussa, kun puhui työhyvinvoinnin merkityksestä tuhannelle kuulijalle.

”Miljardit ei vaikuta ne lainkaan päättäjiin, mietin ääneen illalla, mistä viestiin tehoa.

Mies minulle vinkkasi, ota räppi avuksi.

Päätin räpillä nyt Suomen tilanteeseen puuttua, en lähdeviitteisiin tai pilkkuihin liikaa juuttua. ”

Se oli menestys. Messukeskuksen yleisö nousi seisoman ja antoi raikuvat aplodit.

Manka leijui estradilla, mikä elokuvamainen hetki.

Sitten lavalle asteli seuraava puhuja. Tämä pudotti kuusikymppisen rap-artistin pilvistä takaisin pölyisiin puheisiin.

”Oman puheenvuoronsa aluksi mies sanoi, että nyt siirrytään hömpästä asiaan. Ja ihan tosissaan, hän oli koko ajan aivan vakava. Juuri hänen kaltaisiin päättäjiin minun pitäisi vaikuttaa, mutta ainakaan räppi ei heihin tehoa.”

Ehkä seuraava puhuja batlasi, eli solvasi edellistä esiintyjää? Se kuuluu rap-kulttuuriin olennaisesti. Manka kuitenkin pöyristyi, koska mies ei tarkoittanut hömpällä Mankan esitystapaa, vaan esityksen sisältöä eli työhyvinvointia.

”Toki vedin sen räpin siihen loppuun, mutta sitä ennen puhuin, kuinka työhyvinvoinnin laiminlyönteihin kuluu noin 24 miljardia vuodessa sosiaali- ja terveysministeriön puolueettoman arvion mukaan, kun vertailun vuoksi valtion budjetti on noin 55 miljardia euroa. Että kuinka tärkeää olisi systemaattinen suunnittelutyö työhyvinvoinnin edistämiseksi”, Manka kertoo.

”Sillä saataisiin aikaan todellinen tuottavuusloikka.”

STM:n selvityksen mukaan menetetyn työpanoksen kokonaiskustannus kansantaloudelle on 24 miljardia euroa. Summaan lasketaan muun muassa sairauspoissaoloista, työkyvyttömyyseläkkeistä ja työikäisen väestön terveydenhoidosta aiheutuvat kustannukset. Kaikki kustannukset eivät synny työhyvinvoinnin laiminlyönneistä.

Mankan mukaan työhyvinvointia pidetään vieläkin monesti jonkinlaisena hömppänä, vaikka kyseessä ovat suuret summat.

”Monesti tuntuu toivottomalta, kun yrittää nostaa esiin työelämän laatukysymyksiä. Mitä pitää tehdä, jos miljardit eivät vaikuta päättäjiin?”

Messukeskuksen latistajasta huolimatta Manka on esittänyt työhyvinvointi-rapinsa monta kertaa – ja siitäkin huolimatta, että musiikki vielä puuttuu taustalta. Hän yrittää saada viestiään perille myös kirjalla.

Manka on kirjoittanut Työhyvinvointi-kirjan yhdessä miniänsä Marjut Mankan kanssa.

”Kirjasta löytyy työkaluja, joiden avulla esimiehet, henkilöstöhallinto mutta myös yksittäiset ihmiset pärjäisivät ja jaksaisivat paremmin työssä.”

Jukka Gröndahl / HS
Marjut (vas.) ja Marja-Liisa Manka kirjoittivat kirjan työhyvnvoinnista.
Marjut (vas.) ja Marja-Liisa Manka kirjoittivat kirjan työhyvnvoinnista.

Marja-Liisa Manka on työhyvinvoinnin edelläkävijöitä Suomessa. Hän perehtyi aiheeseen työskennellessään pirkanmaalaisessa elintarvikeyhtiössä Saarioinen Oy:ssa 1990-luvun alussa.

”Mietimme siellä, miten ihmiset jaksaisivat työelämässä. Sitä kautta innostuin, ja lopulta rakensimme tiimini kanssa työhyvinvoinnin oppiaineen Tampereen yliopistoon. Olin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa työhyvinvoinnin professori Suomessa.”

Manka oli professorina 11 vuotta, mutta puolitoista vuotta sitten hän lähti yrittäjäksi, kun rahojen kerääminen lahjoitusprofessuuriin ja koko tutkimusryhmälle vaikutti liian tahmealta. Sen jälkeen Manka on kiertänyt ympäri Suomea kehittämässä organisaatioita ja puhumassa työhyvinvoinnista.

Messukeskuksen mies ei Mankan mukaan todellakaan ole Suomen ainoa latistaja.

”Olen huolissani passivoitumisesta ja lamaantumisesta ja siitä, mitä se tekee ihmiselle. Toivottomuus, kriisit ja jatkuva epävarmuus heijastuvat kaikkeen, jos kukaan ei anna ihmisille valoa. Suomessa latistetaan koko ajan. Se näkyy työpaikoilla hyvinvointivajeena ja kiusaamisena koko maassa”, Manka kertoo.

Hänestä toivottomuuden tunne johtaa kiusaamiseen. ”Reaktiot ovat pakene tai hyökkää. Toiset lamaantuvat, toiset käyvät aggressiivisesti kimppuun.”

Manka ihmettelee, miten tilanne työpaikoilla voi olla näin huono, vaikka kaikki raportit kertovat, että Suomi on huippumaa.

”Silti olemme alisuorittajia, emme käytä resurssejamme. Emme usko itseemme tai tulevaisuuteen. Valtakunnan tasollakin vain latistetaan.”

Asiantuntijan mukaan työpahoinvointi tekee sen, että työpaikoilla uinuu suuri reservi hukkaan heitettyä potentiaalia, kun ihmiset eivät pane parastaan. Työpaikan huono tunnelma taas heijastuu vapaa-aikaan.

Katso videolta, kun Mankat julistavat työniloa.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Nyt julistetaan työn iloa - katso työhyvinvointijulistus
Nyt julistetaan työn iloa - katso työhyvinvointijulistus
Dosentti Marja-Liisa Manka ja JHL:n koulutustoimitsija Marjut Manka lukevat ääneen osan tekemästään työhyvinvointijulistuksesta.

Työhyvinvointi lähtee ihan perusasioista, kuten tervehtimisestä työpaikalla.

”Voisimme paljon paremmin, jos olisimme ihmisiksi ja kohtelisimme toisiamme hyvin. Moikattaisiin, kehuttaisiin, kiitettäisiin, mutta otettaisiin myös ongelmat esiin.”

Tärkeää olisi, että jokainen kokisi voivansa vaikuttaa työpaikallaan.

”Se vaikuttamisen kokemus ihmisiltä nyt puuttuu. Heistä tuntuu, että heitä viedään kuin pässiä narussa.”

Manka elää kuten opettaa. Hän kiitti ja kehui HS:n valokuvaajaa vuolaasti.

”Se oli perusteltua. Kiitokset tulevat moninkertaisena takaisin antajalleen. Olihan se kuvaaja ihan hurmaava tyyppi, ammattitaitoinen ja sympaattinen.”

Miniä Marjut Manka jatkaa kehumisen kierrettä:

”Marja-Liisa on Suomen positiivisin ihminen. Ei hassumpi anoppi.”

Kaksikko tutustui jo ennen kuin Marjut rakastui Marja-Liisan poikaan. Tuleva anoppi palkkasi tulevan miniänsä aikoinaan työhyvinvoinnin tutkimustiimiinsä Tampereen yliopistoon.

Kaksikko yritti muun muassa kehittää esimiesten tunneälyä. Mukana oli 50 esimiestä eri organisaatioista. Aalto-yliopisto tarjosi välineet ja laboratorion.

Löytyikö mitään?

”Aika neutraalia oli suomalaisten kanssakäyminen, aito kontaktin syntyminen oli aika harvinaista. Kontakti syntyy hymystä, nyökyttelystä, katseesta. Että saa sen yhteyden. Havainnoimme, kun esimiehet keskustelivat työntekijöiden kanssa. Kontaktia syntyi hyvin vähän, suurin osa oli sellaista hyvää päivää kirvesvartta -puhetta.”

Koska tervehtiminen on kontaktin ja myös työhyvinvoinnin syntymisen peruspilareja, niin käymme nyt läpi, kuinka morjestetaan oikein.

Marja-Liisa Manka kertoo ensin suomalaisten yleisimmän virheen tervehdystilanteessa.

”Se on neutraalius. Puunaamaisuus, ilmeettömyys.”

Pitääkö tervehtiessä katsoa silmiin, vai voiko katsoa poispäin?

”Kontakti tulee siitä, että katsotaan silmiin. Pieni hymy ja nyökkäys riittävät, siinä ei tarvita kosketusta. Se on ekonominen tapa, jos ihmisiä koko ajan pörrää ympärillä.”

Haittaako, jos tervehtii samaa ihmistä kaksi kertaa?

”Ei haittaa.”

Entä jos jää epäröimään, tunnenko tuota ja pitääkö häntä tervehtiä?

”Kannattaa tervehtiä kaikkia kuten Yhdysvalloissa tehdään, vaikka sitten nyökkäämällä”, vastaa Marjut Manka, joka on asunut Yhdysvalloissa.

Yleensä hyväksi tervehtijäksi oppiminen vaatii paljon toistoja.

”Eräs esimies ei lannistunut, vaikka yksi työntekijä käänsi aina kasvot pois, kun häntä tervehti. Hän otti asian projektikseen”, Marjut Manka kertoo.

”Eräässä työyhteisössä meitä kutsuttiin Teletapeiksi, sillä tullessamme töihin sanoimme kaikille huomenta ja lähtiessämme sanoimme kaikille hei hei. Teen sitä vieläkin.”

Tervehtiminen riippuu myös vastaanottajasta, ja se kannattaa sopeuttaa morjestettavan mukaan. Joillekin sopii, että hyökkää huoneeseen halaamaan, toiselle kevyt nyökkäys on parempi tapa.

”Joku voi kauhistua, jos tulee liian iholle. Kaikki työkaverit eivät halua sitä aamuhalia, mutta heitäkin voi fiksusti tervehtiä.”

Tervehtiminen on toki vain pieni osa työhyvinvointia, mutta sen vaikutus on huomattavasti suurempi kuin klassisten työyhteisöilmapiirikyselyjen yksipuolinen raportointi.

”Usein käy niin, että kyselyjen tieto menee organisaatiossa korkealle tasolle: näin meillä voidaan. Sitten henkilöstö kutsutaan katsomaan kahden tunnin kalvosulkeiset: kuinka monta prosenttia jossain yksikössä on hyvinvoinnin tila”, Marjut Manka kertoo.

Mankat ovat kuulleet jopa 30 sivun powerpoint -esityksestä aiheesta.

”Työhyvinvoinnin parantamisen pitäisi olla ympyrä: ensin tutkitaan, sitten kehitetään ja sitten katsotaan, mitä saatiin aikaiseksi, ja sitten kehitetään lisää. On tärkeää, että työntekijät pääsevät konkreettisesti itse vaikuttamaan ja työstämään työhyvinvointia”, Marjut Manka sanoo.

Juttua muokattu 11.9. kello 20.45: Lisätty linkki STM:n selvitykseen ja täsmennetty sen sisältöä.

Mankojen kirja Työhyvinvointi (Talentum Pro) ilmestyy 29.syyskuuta.

Jukka Gröndahl / HS
Työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka ja koulutustoimitsija Marjut Manka.
Työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka ja koulutustoimitsija Marjut Manka.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!