Jalkapalloväki toivoi Sauli Niinistöstä kuningasta, joka muuttaa kaiken kullaksi.

Kävi kuitenkin niin kuin moni ennalta arveli. Niinistö hoiteli kuningaslajin kotimaista ykköspostia vain tärkeämpää työtä odotellessa. Nyt Palloliitolla on edessään uuden johtajan etsintä.

Niinistö taputettiin Palloliiton puheenjohtajaksi marraskuussa 2009. Hänen suosiostaan ja kenties muiden kokemasta pelosta kertoo jotain se, että ainoan vastaehdokkaan Göran Enckelmanin tukijoukot liukenivat johonkin vaalia edeltävänä yönä.

Palloliittoa Niinistö ehti johtaa vain pari vuotta, sillä viimeiset kuukaudet kuluivat presidentiksi kampanjoidessa.

Ei Niinistön kausi silti mikään katastrofi ollut, vaan ihan OK-suoritus.

Palloliiton lippulaivan A-maajoukkueen ranking-sijoitus toki romahti. Ei ollut kuitenkaan Niinistön vika, että Suomi-futiksen kultainen sukupolvi Sami Hyypiän ja Jari Litmasen johdolla ikääntyi.

Valmentaja Stuart Baxterkin oli entisen puheenjohtajan Pekka Hämäläisen valinta.

Monia ärsytti Niinistön mitätön jalkapallotausta. Ulkopuolisuus oli kuitenkin Niinistön vahvuus, sillä Palloliitto sai hänestä tuoreet ja uskottavat kasvot.

Antti Muurisen ja Roy Hodgsonin valmennuksessa A-maajoukkue menestyi varsin hyvin. Liitto ylpistyi, ja johto etääntyi faneista sekä seuraväestä.

Niinistöä on pidetty joskus koppavana, mutta hänen aikanaan Palloliitto laskeutui pari kerrosta lähemmäksi jalkapallokansaa.

Merkittävin muutos oli Huuhkajien paluu maksu-tv:stä Ylen kanaville.

Toisin kuin ex-puheenjohtaja Hämäläinen, Niinistö tohti myös kritisoida Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan korruptiota (HS 2.6.2011).

Toimitusjohtaja Kimmo J. Lipposen kanssa hän piti liiton talouden jotenkin kasassa, kun A-maajoukkueen surkea menestys kävi kalliiksi.

Palloliitossa Niinistö ei ollut rappari tai härski hyökkääjä, vaan keskikentän maltillinen pelinrakentaja.

Häneltä toivottiin kovempia otteita esimerkiksi Stuart Baxterin erottamisessa. Myös Palloliiton jäykkä päätöksenteko olisi kaivannut kunnon tuuletusta.

Eniten odotettiin, että Niinistö olisi ajanut näkyvämmin jalkapallon asiaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Se ei tietenkään sopinut tulevalle presidentille.

Kirjoittaja on urheilutoimituksen toimittaja