Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.
Kymmenes sija Helsingin EM-kilpailuissa on suomalaisurheilijalle kelpo suoritus. Kotijoukkueen parhaan naisurheilijan titteli ei kuitenkaan lämmittänyt Sandra Erikssonia kolealla Olympiastadionilla.
Päällimmäinen tunne oli armoton harmitus. Erikssonille valkeni vasta loppusuoralla viimeisen esteen jälkeen, että hänellä olisi ollut 3 000 metrin esteissä täydellinen sauma rikkoa Lontoon olympialaisten tulosraja 9.48,00.
Vahvasta 60 metrin kiristään huolimatta hän jäi rajasta 0,19 sekuntia.
Eriksson, 23, voi syyttää vain itseään siitä, ettei tajunnut, missä mennään. Hän ei seurannut kisan aikana kovin tarkasti väliaikoja, eikä tiennyt, millaisessa vauhdissa on loppumatkasta.
"Näin ensimmäisen kilometrin väliajan, mutta katsoin kelloa sen jälkeen vasta loppusuoralla", Eriksson myönsi.
Erikssonia sapetti rajusti, ettei hän uskaltanut juosta tarpeeksi rohkeasti. Se tuntuu olevan uusikaarlepyyläisjuoksijan helmasynti, sillä alkuerässäkin hän irtaantui kiriin turhan myöhään ja sai finaalipaikan vasta yhden kilpakumppanin hylkäyksen avulla.
"Olin maalissa todella pirteä", Eriksson kuvasi reserviin jääneitä voimiaan.
Positiivista Erikssonin kisassa oli se, että juoksu kulki selvästi parhaiten tällä kaudella. Vielä alkuerässä Eriksson valitteli jalkojaan, mutta nyt lihaksissa oli toivottua herkkyyttä.
"Se tietysti helpottaa, että juoksu kulkee", kesän parhaansa juossut Eriksson sanoi.
Hän toivoo, että lähipäiville löytyy sopivan vauhdinjaon tarjoava estekisa. Olympiarajaa hän on valmis jahtaamaan lähipäivinä. Aikaa on teoriassa heinäkuun 8. päivään asti.
Erikssonin ikätoveri, turkkilainen Gülcan Mingir vei estemestaruuden loppukirissä, jossa hän kukisti Ukrainan Svitlana Shmidtin. Turkkilaisen aika oli 9.32,96, josta Shmidt jäi seitsemän sekunnin sadasosaa.
Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi
