Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Laura Monosen hiihtoura kaartaa nousuun: ”Yksi vaihde lisää pitäisi löytää”

Urheilu
 
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Laura Mononen ylsi tiistaina uransa parhaaseen mc-sprinttisijoitukseen oltuaan 10:s Oberstdorfissa. Sunnuntaina hän oli neljänneksi nopein Lenzerheiden takaa-ajossa.
Laura Mononen ylsi tiistaina uransa parhaaseen mc-sprinttisijoitukseen oltuaan 10:s Oberstdorfissa. Sunnuntaina hän oli neljänneksi nopein Lenzerheiden takaa-ajossa. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Oberstdorf

Runsaan vuoden päästä naisten viesti on yksi Suomen näillä näkymin harvoista realistisista mitalilajeista Lahden MM-hiihdoissa.

Kilpailu viestipaikoista kiristyy, ja siitä vastaa juuri nyt eniten ainoa pääkaupunkiseudulla asuva maajoukkuehiihtäjä, espoolainen Laura Mononen.

Lillehammerissa kuukausi sitten Mononen pääsi ensi kertaa urallaan maailmancupin viestijoukkueeseen ja onnistui mallikkaasti.

Tällä menolla yksi varteenotettava viestikokoonpano Lahdessa saattaakin olla juuri se, joka oli jalkeilla Lillehammerissa: Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen, Mononen ja Krista Pärmäkoski.

Muutaman viime viikon aikana Mononen on sijoittunut jo kolme kertaa kymmenen parhaan joukkoon mc-osakilpailuissa.

Se kertoo kiistatta tason noususta.

Tour de Skin kolmannella etapilla Sveitsin Lenzerheidessa Mononen oli neljänneksi nopein, tosin saatuaan hyvää vetoapua.

Kenties eniten kehityksestä kertoi väliaikalähdöllä hiihdetyn kympin (p) seitsemäs sija ennen joulua Italian Toblachissa.

”On tietysti pyritty tekemään asioita mahdollisimman hyvin. Kiva, että se alkaa vihdoin oikeasti tuottaa tulosta. Ei näköjään tarvitse megapäivää, että pystyy kymppisakkiin hiihtämään. Mutta on tässä vielä tehtävää”, Mononen sanoi Tourilla.

Maksimaalinen hapenottokyky on huippuhiihtäjälle edelleen tärkein yksittäinen ominaisuus.

Se on Monosella ihan Suomen huippua. Siitä osoituksena hänellä on ”epävirallinen kenttäennätys” Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun testilaboratoriossa.

Suomen maajoukkuenaisista Mononen jaksoi kesän ja syksyn testisessioissa kauimmin matolla maksimihapenoton testissä. Ennätys on 30 minuuttia.

Nousut ovatkin olleet Monosen vahvuus kilpaladulla. Heikkoutena ovat olleet helpommat osuudet eli tasaiset ja alamäet.

Niitä hän on valmentajansa Teemu Pasasen kanssa yrittänyt tälle kaudelle kehittää.

”Vieläkin enemmän olisi pitänyt tehdä töitä sen kanssa. Alamäkipätkillä tulee edelleen takkiin. Yksi vaihde lisää pitäisi löytää ja loppukiriä täytyy parantaa.”

Harva hiihtäjä pystyy nostamaan selvästi tasoaan kolmekymppisenä. Mononen, 31, on siinä onnistunut.

Hän myöntää kehitystä jarruttaneen sen, että hän on vasta pari vuotta ollut kokopäivätoiminen urheilija.

Vuonna 2010 Mononen valmistui biokemian maisteriksi Turun yliopistosta ja teki sen jälkeen pari vuotta osa-aikatöitä, muun muassa Lohjan kaupungin terveystarkastajana.

”Onhan siinä iso ero olla pelkkä urheilija. Aiemmin arkipäiväinen tekeminen ei ollut sillä tasolla kuin olisi pitänyt, vaikka kävin leireillä ja treenasin paljon. Onhan se totta missä tahansa asiassa, että jos keskittyy kunnolla, tulee parempi tulos.”

Mononen asuu Espoolla lähellä Nuuksion maastoja, joita hän käyttääkin paljon harjoitteluun.

Kesän 2014 helteillä hän polkujuoksun lomassa ui erämaalampien yli, ja sitten juoksu jatkui. ”Viime kesänä sellaista ei tullut, kun ei ollut niin kuumaa.”

Solvallan tieltä löytyy rullahiihtoharjoitteluun alueen parhaita nousuja, ja niitä Mononenkin hyödynsi.

Parhaimmillaan hän jauhoi yhdessä harjoituksessa parikymmentä kertaa 1,5–2 minuutin nousuja. ”Toki Nuuksiossa juoksin edelleen, välillä ihan umpimetsässäkin.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!