Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pitkämäki juhli varovaisesti valintaansa Vuoden urheilijaksi

”Tällä hetkellä pystyn urheilemaan maailman kärjessä, mutta mikään ei ole ikuista.”

Urheilu
 
Jussi Nukari / LEHTIKUVA
Tero Pitkämäki oli jälleen Vuoden urheilija.
Tero Pitkämäki oli jälleen Vuoden urheilija. Kuva: Jussi Nukari / LEHTIKUVA

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on Vuoden urheilija 2015.

Ilmajokinen heitti pronssia Pekingin MM-finaalissa tuloksella 87,64. Kisa oli erittäin kovatasoinen, sillä voittaja Julius Yego heitti peräti 92,72 metriä ja toiseksi tullut Ihab Abdelrahman 88,99.

Pitkämäellä on seitsemän arvokisamitalia ja kaksi aikaisempaa valintaa Vuoden urheilijaksi. Viime kaudella hän voitti myös arvostetun Timanttiliigan kokonaiskilpailun.

Pitkämäki oli valinnastaan vain varovaisen tyytyväinen.

”Täällä olisi ollut monta urheilijaa, jotka olisivat ansainneet voiton. Pidetään me urheilijat jatkossa huolta, ettei tätä voiteta pronssilla”, hän sanoi.

Urheiluvuosi ei ollut kaikkein säkenöivin, eikä etukäteen ollut sellaista varmuutta voittajasta kuin joskus aikaisemmin.

Pitkämäki sai Urheilutoimittajain liiton äänestyksessä 3 488 pistettä ja eniten ykköstiloja (102).

Toiseksi sijoittui ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen 3 207 pisteellä (76 ykkössijaa), kolmanneksi uimari Jenna Laukkanen 2 851 pisteellä (64), neljänneksi painija Petra Olli 2 517 pisteellä (41) ja viidenneksi lumilautailija Roope Tonteri 2 418 pisteellä. Tonteri keräsi toiseksi eniten ykköstiloja, 94 kappaletta.

Urheilutoimittajien liitto on nimennyt Vuoden urheilijan vuodesta 1947, ja tämä oli 69. valinta.

”Ei se rutiinilla mene, jännitin pirusti valintaa. En osaa sanoa, mikä näistä tuntuisi parhaimmalta”, Pitkämäki puntaroi kolmatta valintaansa Vuoden urheilijaksi.

”Pari vuotta tässä oli heikompia, onneksi saimme kurssin käännettyä nousuun. Tällä hetkellä pystyn urheilemaan maailman kärjessä, mutta mikään ei ole ikuista. Loukkaantumiset ovat varjona kintereillä koko ajan.”

Pitkämäen mukaan hyvä lihashuolto ja kova rutiinitaso selittävät hänen tasaisuuttaan ja pitkää uraansa.

Myös perheellä on ollut iso merkitys uran jatkolle. Pitkämäellä ja hänen puolisollaan Niina Kelolla on yksi lapsi.

”Se on oikeastaan tärkein asia, joka antaa hyvän vastapainon. Kummasti ne huippuhetketkin unohtuvat, kun lapsen kanssa leikkii. Se antaa hyvän vastapainon.”

Vaikeammista vuosistaan Pitkämäki kertoi avoimesti. Lontoon olympialaisten jälkeen hänellä ei ollut urallaan enää mitään tavoitetta.

”Mietin jopa lopettamista, mutta sitten harjoittelu lähti sujumaan ja sitä kautta itseluottamus kääntyi nousuun.”

2013 hän heitti ensimmäisen kerran neljään vuoteen yli 87 metriä.

”Viimeiset kaksi vuotta on vedetty aika limitillä [rajalla]. Nyt on paikka uralla, jossa harjoitusmääriä voi jopa vähän tiputtaa.”

Urallaan Pitkämäki tähtää seuraavaksi Rion olympialaisiin.

”Olympiaennätyksellä 90,76 otetaan sieltä kultaa. Tavoite on, että itse olisin siellä parhaassa kunnossani. Ja tulos alkaisi yhdeksällä.”

Yksi kisan ennakkosuosikeista oli lumilautailija Roope Tonteri, jota HS haastatteli ennen Urheilugaalan alkamista. Lumilautailu jäi jälleen perinteisempien lajien jalkoihin.

Roope Tonteri otti Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) järjestämissä lumilautailun MM-kisoissa tammikuussa kaksi mitalia: kultaa big airista ja hopeaa slopestylesta. Vaisuhkon urheiluvuoden mittapuulla nämä suoritukset riittävät hyvin kamppailuun Vuoden urheilijan tittelistä.

Jonkin toisen lajin edustajalla voisi olla helpompaa kuin Tonterilla.

Pari vuotta sitten, kun Tonterilla oli kaksi MM-kultaa, eikä valinta siltikään kohdistunut häneen.

”Viime vuosien aikana on nähty, ettei tavoitteita kannata juuri asettaa. Meidän lajimme ei aina tunnu valinnassa pärjäävän, vaikka menestystä olisikin. Mutta mennään katsomaan. Jos tulee menestystä, se on minulle yksi pokaali ja hieno tulos. Mutta vielä enemmän se olisi hieno juttu lautailulle. Se tarkoittaisi, että laji on hyväksytty perinteisten hiihdon, mäkihypyn ja keihäänheiton luokkaan.”

Tonteri arvelee, että suomalaisten asenne lautailuun on muutamassa vuodessa muuttunut.

”Se on olympialaji, ja olemme menestyneet.”

Silti hän ajattelee, ettei lautailu vieläkään ole urheilulaji.

”Se on elämäntapa.”

Mutta elämäntavassakin jokin on kuitenkin muuttumassa ja ammattimaistumassa.

”Reissussa näkee yhä enemmän sitä, että valmentaja sanoo laskijalle, mitä pitää tehdä. Minusta se ei ole oikea tapa rakentaa lautailu-uraa. Kyllä laskiessa pitää itse tehdä ratkaisut. Ja homman pitää lähteä hauskanpidon ja kavereiden kanssa olemisen kautta. Itse en edes mene laskemaan, jos ei parin viikon putken jälkeen ole oikea fiilis. Suklaakin maistuu pahalta jos sitä liikaa vetää”, Tonteri miettii.

Hän uskoo, että kilpailu lajissa kiristyy. Ja toivoo samalla, ettei se kiristyisi liikaa ja muuttaisi lajia.

”Mutta kyllä se varmasti tulee kiristymään. Rahaakin liikkuu enemmän.”

Tonteri kertoo yhden konkreettisen muutoksen: nykypäivän laskijat harjoittelevat uusia temppujaan yhä enemmän ilmapatjojen ja pehmusteiden varassa.

”Sillä minimoidaan loukkaantumisriskit.”

Muuttuneen harjoittelun takia lajikin muuttuu.

”Patjoilla harjoitelleet tuntuvat nousevan koko ajan korkeammalle korokkeelle. Aikaisemmin, jos testasit kuivalla maalla ja jokin meni pieleen, olit puoli vuotta sivussa loukkaantuneena.”

Tonterin mukaan kehitys voi johtaa lajin jakautumiseen. Osa kilpailee entistä totisemmin, osa keskittyy videoiden tekemiseen.

”Tulee kuvauspuoli ja kisapuoli. Kesäisin sitten kisapuoli treenaa patjoilla ja kuvauspuoli ottaa lomaa”, hän naurahtaa.

Kumpaan ryhmään aiot itse kuulua?

”Kisoilla mennään vielä. Mutta kuvaaminen on aika paljon rennompaa. Siinä voi keskittyä enemmän tyyliin, ei tekniikkaan.”

Lumilautailussa kaikki maailman huiput eivät ole paikalla FIS:n MM-kisoissa.

Kuinka korkealle itse arvostat MM-mitalisi?

”Onhan ne tietenkin nimeltään maailmanmestaruuskisat. Täysiä piti laskea. Mutta on ne myös vähän kakkosluokan kisat laskijoiden keskuudessa.”

Maailman kovimmat laskijat olivat samaan aikaan X-Games-tapahtumassa.

Sitten Tonteri kääntää huumoriksi: ”Oma laskeminen on sillä tasolla, että jos pystyssä pysyy, niin se riittää. Seppo Rätyä lainatakseni: ’Niitä mitaleja jaetaan joka toinen vuosi, ei muuta kuin hakee pois vaan’.”

Entäpä jos voitat Vuoden urheilijan tittelin, voitko jäädä sitä juhlimaan?

”Ei oikein pysty. Mulla on aamulla lääkäri ja sen jälkeen lento”, Tonteri suunnitteli ennen Urheilugaalan alkua.

Jussi Nukari / LEHTIKUVA
Roope Tonteri Sotšin olympialaisissa helmikuussa 2014. Tonteri jäi Vuoden urheilijan äänestyksessä viidenneksi, mutta keräsi Pitkämäen jälkeen toiseksi eniten ykköstiloja.
Roope Tonteri Sotšin olympialaisissa helmikuussa 2014. Tonteri jäi Vuoden urheilijan äänestyksessä viidenneksi, mutta keräsi Pitkämäen jälkeen toiseksi eniten ykköstiloja.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!