Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Urheilun tukipolitiikka saa kovaa kritiikkiä: Jaetaanko 40 miljoonaa euroa niin kuin pitäisi?

Valtio jakaa urheilujärjestöille vuosittain 40 miljoonaa euroa. Tukien jakamista valvova Valtion liikuntaneuvosto ja monet tuen saajista kritisoivat järjestelmää.

Urheilu
 
Ville Männikkö
KrP:n maalivahti Santeri Pohjonen ja puolustaja Milan Garcar saavat estettyä SSV:n Juho Järvisen kavennusyritykset viime vuoden tammikuussa pelatussa ottelussa. Salibandyliitto kokee jääneensä rahanjaossa vanhempien liittojen jalkoihin
KrP:n maalivahti Santeri Pohjonen ja puolustaja Milan Garcar saavat estettyä SSV:n Juho Järvisen kavennusyritykset viime vuoden tammikuussa pelatussa ottelussa. Salibandyliitto kokee jääneensä rahanjaossa vanhempien liittojen jalkoihin Kuva: Ville Männikkö

Urheilun ja liikunnan avustusjärjestelmä kaipaa remonttia.

Valtion nykyiseen tukijärjestelmään ovat tyytymättömiä muun muassa Valtion liikuntaneuvosto ja monet tuen saajista eli urheilujärjestöistä.

Tukipolitiikan toimivuutta arvioivan liikuntaneuvoston näkemys nykyjärjestelmästä on kriittinen. Se luonnehti viime vuonna julkaisemassaan raportissa järjestelmää ”olennaisesti puutteelliseksi”.

Kyse on merkittävistä rahasummista. Esimerkiksi viime vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi lajiliitoille ja urheilujärjestöille toiminta-avustuksina 40 miljoonaa euroa.

Liikuntaneuvoston raportin mukaan jaetut avustukset eivät vastaa järjestöjen toiminnan laajuudessa ja laadussa tapahtuneisiin muutoksiin, eikä yhteistä ymmärrystä tukipolitiikan kriteereistä ole. Lisäksi tukien käytön seuranta on puutteellista.

Nykyjärjestelmän häviäjiä ovat todennäköisesti uudet ja kasvavat lajit. Niiden saamat tuet eivät ole nousseet välttämättä yhtä paljon kuin kehitys edellyttäisi.

”Suurin ongelma on, että rahanjakoon liittyy paljon laadullisia kriteerejä ja niihin paljon harkinnanvaraisuutta”, Salibandyliiton puheenjohtaja Ismo Haaponiemi sanoo.

Hakulomake on yhdeksän sivua pitkä, ohjeet vielä kolme sivua pidemmät. Tukien saajia on 120, joista 70 on lajiliittoja. Uusia liittoja tulee tuen saajiksi koko ajan.

Haaponiemi kaipaa hakuprosessiin helposti mitattavan tiedon korostamista. Yksi tällainen on lisenssiurheilijoiden määrä.

Luvut huomioidaan jo nyt, mutta niiden todellinen painoarvo on Haaponiemen mukaan jäänyt hämäräksi.

”Jos ihmiset halutaan saada liikkumaan, lajin piirissä urheilevien ihmisten määrä on hyvä mittari”, hän toteaa.

Salibandyliitto sai viime vuonna lajiliitoista kahdeksanneksi eniten tukea, 945 000 euroa. Sen tuki on samaa luokkaa Koripalloliiton ja Lentopalloliiton kanssa. Niiden lisenssiurheilijoiden määrä jää kauaksi salibandysta.

Haaponiemen mukaan harkinnanvaraisuus pelaa väistämättä vanhojen lajien hyväksi, koska jaettavan rahan määrä on pysynyt suurin piirtein samana, ja kynnys leikata tukia on jo inhimillisistä syistä korkea.

Vaikka nykyjärjestelmän puutteet tunnetaan, on aihe poliittisesti arka. Kriteeristön muuttaminen vaikuttaisi joidenkin lajien tukiin ehkä jopa merkittävästi. Kritiikki kohdistuu puolestaan tukien jakajaan, opetusministeriöön.

”Jos jotain on oleellisesti vinossa, se olisi varmaan jo korjattu”, Jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurminen toteaa.

”Mutta varmasti järjestelmässä on kehitettävää.”

Nurminen kaipaa Haaponiemen tavoin enemmän faktatietoa päätösten pohjaksi.

”Nyt jokainen liitto pystyy laskemaan jopa seurojen, jäsenten ja harrastajien määrän omalla tavallaan.”

Nurminen selkiyttäisi hakuprosessia. Urheilu tarvitsee hänen mukaansa tietokannan, joka sisältää luvut luotettavasti.

Valtion liikuntaneuvoston tehtävänä on valvoa arvioida tukipolitiikan toimivuutta ja vaikutuksia.

Pääsihteeri Minna Paajasen mukaan valtion pitää miettiä jatkossa entistä tarkemmin, millaista toimintaa tukea saavilta järjestöiltä odotetaan.

”Kannustinvaikutus häviää, jos järjestöt kokevat, että oman toiminnan kehittymisellä ei ole vaikutusta saatavan tuen määrään”, hän huomauttaa.

Tukien käytön ja toiminnan ohjaavuuden valvonnassa auttaisi vankka tietopohja ja selkeä kriteeristö. Kilpa- ja huippu-urheilun kehittämiskeskus Kihu kerää parhaillaan lajiliittojen perustiedoista niin sanottuja seurantakortteja.

Lisäksi Paajanen kaipaa tukiprosessiin systemaattisuutta ja kriteeristön karsimista.

”Kokonaisharkinta on tärkeää, mutta pitää pystyä erottamaan merkittävät asiat”, hän toteaa.

”Jos on 120 järjestöä ja 50 muuttujaa, on järjestöjen vertailu toisiinsa ja suhteessa omaan kehitykseen vaikeaa.”

Paajanen ihmettelee tiedon vähäistä hyödyntämistä urheilujohtamisessa. Hän pitää outona, että vuonna 2016 joudutaan tekemään työtä sellaisten perusasioiden kuin harrastajamäärien kanssa.

Paajanen on varma, että tukien myöntäminen muuttuu ja prosessista tulee selkeämpi. Toimenpiteitä on käynnistetty.

”Perustelut ja vaatimukset kasvavat kaikkialla, niin myös urheilussa. Kaikelta julkiselta toiminnalta odotetaan samaa.”

Tukien jakamisesta opetusministeriössä vastaava ylitarkastaja Hannu Tolonen tunnistaa osan kritiikistä. Esimerkiksi tiedot järjestöjen taloudesta ovat hyvät, mutta laadusta kuten kilpailutoiminnasta ei niinkään.

”SVUL ja TUL keräsivät omista jäsenjärjestöistään tarkat tiedot. Sen jälkeen on ollut lähes 20 vuoden tauko, kun urheiluliike ei ole kyennyt systemaattisesti keräämään faktatietoa. Nyt tilanne on parantumassa.”

Väitettä laadullisten kriteerien liiallisesta painoarvosta hän ei allekirjoita.

”Meitä sitoo liikuntalaki ja valtionavustuslaki, ja niiden pohjalta avustustasoa määritellään.”

Avustusten jakoa Tolonen kuvailee suhteuttamiseksi. Toiminnaltaan ja yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan merkittävimmät liitot Palloliitto, Voimisteluliitto ja Jääkiekkoliitto toimivat ikään kuin verrokkeina muille.

Lisäksi osa järjestöistä on huippu-urheiluorganisaatioita, osalla on laajempi tehtävä.

Harkinnanvaraisuuden korostumista Tolonen pitää enemmän myyttinä kuin tosiasiana. Hakemuksia käydään läpi usean esittelijän kanssa paneelina eri näkökulmista.

”Kriteereihin liittyy paljon intohimoja. Jos korostaa pieniä yksityiskohtia, iso kuva katoaa.”

Ville Männikkö
SSV:n Miko Kalliala syöksyi taklauksen voimasta kohti lattiaa taannoisessa ottelussa KrP:tä vastaan. Salibandyliitto kokee jääneensä rahanjaossa vanhempien liittojen jalkoihin.
SSV:n Miko Kalliala syöksyi taklauksen voimasta kohti lattiaa taannoisessa ottelussa KrP:tä vastaan. Salibandyliitto kokee jääneensä rahanjaossa vanhempien liittojen jalkoihin.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!