Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Nuoret kultaleijonat ovat isoja – myös ”honkkeleista” osataan tehdä nyt huippupelaajia

Pitkät pelaajat rynnivät esiin alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa

Urheilu
 
Markku Ulander / Lehtikuva
Jesse Puljujärvi on joukkueen viidenneksi pisin (190 senttiä) ja kuudenneksi painavin (91 kiloa).
Jesse Puljujärvi on joukkueen viidenneksi pisin (190 senttiä) ja kuudenneksi painavin (91 kiloa). Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva

Keväällä 2014 Suomessa pelattiin 18-vuotiaiden jääkiekon MM-kisoja. Kisat pelattiin Imatralla ja Lappeenrannassa, ja Suomen turnaus päättyi puolivälierissä.

Kun kisoja pelattiin, keskushyökkääjä Miska Siikonen oli jo päättänyt kautensa. Siikonen oli pelannut kauden Pelicansissa, osin A-, osin B-junioreissa. MM-kotikisoihin paikkaa ei auennut, kuten ei muihinkaan 18-vuotiaiden maajoukkueen kauden turnauksiin. Siikonen oli pelannut vielä C-nuorten sarjaa Kouvolassa, josta hän oli siirtynyt Lahteen isompiin ympyröihin kesällä 2012.

Nyt Siikonen on ollut muutaman viikon maailmanmestari 20-vuotiaissa. Hän tuli muutamassa vuodessa ikätovereistaan ohi ja nappasi paikan kisajoukkueessa, joka juhli kotikisojen kultamitalia.

190-senttinen Siikonen nousee esimerkiksi, kun Jääkiekkoliiton koulutusjohtaja ja liittovalmentaja Jukka Lamminaho kertoo, miten isokokoisille pelaajille on opittu antamaan paremmin aikaa kehittyä.

Nuorten kisoissa Siikonen pelasi nelosketjussa puolustavassa roolissa. Tällä kertaa pitkiä pelaajia riitti läpi kokoonpanon. Vähintään 185-senttisiä pelaajia oli mukana 15. Joukkoon kuuluivat esimerkiksi ensi kesän NHL-varaustilaisuuden kuumat nimet puolustaja Olli Juolevi ja laiturit Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi.

Samoin pitkiin pelaajiin kuului joukkueen kapteeni, jo NHL:ssä debytoinut Mikko Rantanen, 19. Lamminaho muistelee TPS-kasvatin olleen vielä 16-vuotiaiden maajoukkueessa ”juuri kasvanut honkkeli”, joka oli jo silloin hyvä pelaaja, mutta jalkanopeus ei tahtonut riittää.

”Kärki tulee vaikka väkisin pinnalle, jos jossain suunnassa ei tehdä mitään älytöntä virhettä. Hitaasti tuleville on tärkeä viesti, että seuralla ja meillä sekä kotona säilyy maltti eikä ruveta määräänsä enemmän hosumaan”, Lamminaho sanoo.

Lamminaho sanoo, että asiaan herättiin voimakkaammin 5–6 vuotta sitten. Silloin haluttiin edesauttaa sitä, että isommat pelaajat eivät huku massaan sen takia, että liike on jäljessä.

Isompien pelaajien nousun ovat panneet merkille myös 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana vuodenvaihteessa toiminut Jukka Jalonen sekä pitkän uran pelaajatarkkailun parissa tehnyt Göran Stubb.

Jalonen sanoo olleensa sen verran sivussa junioritoiminnasta, ettei hän osaa arvioida tilannetta tarkkaan. Sen Jalonen tietää, että keskusteluja isompien pelaajien huomioinnista on käyty.

Tuore maailmanmestarijoukkue sekä viime kevään 18-vuotiaiden MM-joukkue viittaavat Jalosen mukaan siihen, että myös käytännön työssä on tehty huomioita.

”Totta kai on hyvä, että kokoa löytyy, mutta emme me mittanauhan kanssa joukkuetta valinneet. Koosta on kamppailutilanteessa hyötyä. Isossa kuvassa on vaikea sanoa, että onko tämä poikkeuksellista vai meneekö jatkossakin näin”, sanoo Jalonen.

Myös Stubb muistuttaa isojen pelaajien hitaammasta kehityksestä. Hän sanoo, että turnauksen voittoa havitteleva valmentaja ottaa helposti nuorimpien ikäluokkien turnaukseen helposti mukaan pieniä ja vikkeliä pelaajia.

”Jos kasvaa nopeammin kuin naapuri, kroppa ei ehdi aina mukaan”, Stubb tiivistää.

Jalosen joukkueen keskipituus oli peräti 187,2 senttiä. Urheilumuseon tilastojen perusteella 2010-luvulta ei löydy yhtään toista Suomen MM-kisajoukkuetta tai jääkiekon Suomen mestaria, joka yltäisi edes lähelle.

Tämän vuosikymmenen MM-turnauksissa luku on ollut korkeimmillaan 184,5 senttiä vuonna 2011, jolloin Suomi voitti kultaa. 2010-luvulla Suomen mestaruuden voittaneista joukkueista kookkain on ollut JYP 184,9-senttisellä joukkueella vuonna 2012.

Vuoden 2011 miesten maailmanmestareissa vähintään 185-senttisiä oli 12, eli kolme vähemmän kuin nuorten kisoissa. Lisäksi joukkueeseen kuului kaksi jäsentä enemmän, kun kenttäpelaajia sai nimetä 22.

Pienimmätkin menestyneet kiekkojoukkueet ovat keskipituudeltaan tavallista kansaa useamman sentin pidempiä. Puolustusvoimien tilastojen mukaan alokkaiden keskipituus on pysynyt pitkään 178–179 sentissä. 178-senttinen Vili Saarijärvi on Nuorten Leijonien lyhin pelaaja.

Mutta mitä pidempiin pelaajiin satsaaminen lopulta tarkoittaa joukkueiden arkityössä? Lamminaho nostaa esiin yksilöllisyyden.

Ajan myötä pelaaja alkaa kaivata joukkueharjoitusten lisäksi enemmän yksilöllistä harjoitusta, jolla vahvistetaan joko vahvuuksia entisestään tai pureudutaan heikkouksiin.

”Isolla pelaajalla välitykset ovat isommat. Nopeus, koordinaatio ja ketteryys on pidettävä mukana. Isommat pelaajat tarvitsevat korostetusti vahvan keskivartalon, jotta voimaharjoittelussa keskivartalo kantaa ja kestää”, Lamminaho sanoo.

”Ehkä pahin virhe on se, että jäädään liikaa kiinni hitauteen eikä edes anneta mahdollisuutta tulla hitaammin. Toinen puhtaasti harjoittelupuolen virhe on se, että liian aikaisin tartutaan isoihin rautoihin, joita isot pojat eivät hallitse.”

Sitä johtopäätöstä suuresta joukkueesta ei pidä tehdä, että jääkiekosta olisi kokonaisuudessaan tulossa entistä korostetummin pitkien pelaajien peli. Pienemmilläkin pelaajilla on paikkansa, vaikka pitkät pelaajat valtasivat paikkoja tällä kertaa.

Suomi voitti edellisen alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutensa Karri Kiven luotsaamana tammikuussa 2014. Se joukkue on keskipituudeltaan lyhin, jolla Suomi on osallistunut 2010-luvulla nuorten MM-kisoihin. 182,3 sentin keskimitalla joukkue jää liki viidellä sentillä Jalosen suojatteja lyhyemmäksi.

Jalonen muistuttaa, että kärkipelaajat olisivat voineet hyökätä yhtä hyvin muutaman sentin lyhyempinäkin eikä pituudesta ole määräänsä enempää hyötyä. Mestaruuden hän sanoo tulleen ennen kaikkea henkilöillä.

”Jos on kaksi samoilla taidoilla varustettua pelaajaa, isommalla on pieni etu. NHL:ssä tilaa on vähemmän, ja vaatimus kontaktin sekä kamppailuvoiman suhteen on erilainen”, Jalonen sanoo.

Stubb sanoo, että NHL:ssäkin kokovaatimus on pikemminkin höllentynyt takavuosista. Samalla pohjoisamerikkalainen ja eurooppalainen kiekkoilu ovat lähestyneet toisiaan.

”Vielä 10–20 vuotta sitten NHL varasi vain isoja. Käsitys kiekkoilusta on muuttunut, ja on tehty sääntömuutoksia. Ei koolla ole niin paljon merkitystä kuin ennen”, Stubb sanoo.

Lamminaho ei ota kantaa siihen, onko aiempina vuosina menetetty lupaavia kiekkoilijan alkuja siksi, että isoja pelaajia ei ole osattu huomioida. Koulutusjohtaja korostaakin sitä, että intohimo on kohdallaan.

”Isoin juttu on se, että olet rakastunut peliin, että teet asioita: olet luistimilla tai laukomassa tai venyttelet illalla. Jos se lähtee omasta itsestä, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Puljujärven Jessestä on kuullut paljon tarinoita siitä, paljonko ulkojäillä on hinkattu ja miten hän on hallilla muita pidempään ja tekee ylimääräistä. Sitä se huipuilla on.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!