Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tartuta kipinä, älä valmenna, muista leipoa – HS kokosi 10 käskyä urheilevien lasten vanhemmille

HS pyysi asiantuntijoita laatimaan vanhemmille ohjeet, joita noudattamalla urheilua harrastavan lapsen vanhempana on vaikea epäonnistua.

Erkki Kylmänen HS

Urheilevien lasten vanhemmat ovat suomalaisen urheiluelämän tuki ja turva. Ilman vanhempien aikaa, työtä ja rahaa moni seura kuihtuisi olemattomiin.

Vanhemmalle urheilevan lapsen kanssa eläminen on antoisaa mutta myös herkkää puuhaa.

Parhaimmillaan perheen elämä on yhtä onnistumisen auvoa – ja pahimmillaan tunnemyrskyjen riepottelema kurimus.

Helsingin Sanomat pyysi Suomen Palloliiton nuorisopäällikköä Marko Viitasta ja urheilevien perheiden kanssa paljon työskennellyttä psykologia Tuovi Kerästä laatimaan vanhemmille ohjeet, joita noudattamalla pahimmat ylilyönnit ja virheet voi välttää.

Syntyi 10 käskyä urheilevien lasten vanhemmille. Käskyistä ensimmäinen kuuluu näin:

1 Kunnioita lapsen halua!

Urheilevan lapsen vanhemman täytyy muistaa, kenen harrastuksesta on kysymys, kenen unelmaa eletään.

Lapsen kautta elettyä unelmaa ei kestä lapsi eikä unelma.

”Uskaltaako vanhempi todella kurkata peiliin ja todeta, että laji ja harrastus on lapsen oma”, psykologi Tuovi Keränen kysyy.

Oma harrastus motivoi lasta, tuottaa iloa, palkitsee nimenomaan häntä – ja saa haluamaan lisää.

Urheilevan lapsen vanhempi voi toteuttaa omia unelmiaan esimerkiksi seniorikiekossa tai vaikkapa balettitunnilla.

”Koskaan ei ole liian myöhäistä”, Keränen toteaa.

2 Tartuta kipinä!

Suomessa on paljon perheitä, joissa urheileminen kulkee suvussa. Se ei ole sattumaa.

”Vanhemman esimerkki ja innostus ovat hyviä malleja lapselle. Jos vanhemman kiinnostus urheiluun tarttuu lapseen, niin se on hyvä tie myös unelmien rakentamiseen”, Keränen sanoo.

Kun vanhempi huolehtii omasta liikunnastaan, myös lapsi kasvaa liikkuvaan elämäntapaan.

”Lapsi tarvitsee liikkumista vähintään kaksi tuntia päivässä ja kunnon hien muutamia kertoja viikossa”, Marko Viitanen sanoo.

”Lähes kaikkien palloilussa pitkälle päässeiden taustalla on monipuolinen vapaa-ajan pelaaminen kavereiden kanssa.”

Ei haittaa, jos ensimmäinen pelikaveri on oma isä tai äiti.

Rio Gandara / HS
Matias Ritari seisoi käsillään. Kaveri auttoi.
Matias Ritari seisoi käsillään. Kaveri auttoi.
3 Kannusta, älä pakota!

Innokas urheilija ei yleensä jätä treenejä väliin, mutta harva urheilija lähtee kaikkiin harjoituksiin hymyssä suin.

”Lapsi saattaa kaivata kannustusta treeneihin lähdössä, mutta pakottaa ei kannata”, Marko Viitanen sanoo.

Kannustus on taitolaji. Vanhemman yli-innokkuus saattaa ruokkia lapsessa halua kapinoida aikuista vastaan.

Vanhemman kannattaa miettiä, mikä tekee treenaamisesta lapselle vaivan arvoista.

”Kuvaile lapselle esimerkiksi hyvää oloa, jonka treenit useimmiten tuovat”, Viitanen neuvoo.

Hän kehottaa vanhempia harkitsemaan tarkasti, kannattaako lasta lähteä kuskaamaan toiselle paikkakunnalle niin sanottuun voittavaan joukkueeseen. ”Useimmiten parempi vaihtoehto on harrastaa ja harjoitella oman kodin lähellä, jossa on lapsen omat kaverit, innostava valmentaja ja lapsella iso rooli joukkueessa.”

4 Valmentajalle työrauha!

Valmentajat ovat lapselle tärkeitä henkilöitä. He ansaitsevat työrauhan. Valmennukseen liittyvät huolet kannattaa ottaa puheeksi valmentajan kanssa asiallisesti ja kahden kesken.

”Perussääntö on, että lasten kuulleen ei kritisoida valmentajaa eikä arvioida lapsen kavereiden suorituksia”, Viitanen tiivistää.

5 Älä valmenna!

”Urheilevan lapsen vanhemman rooli on eri kuin valmentajan. Antaa valmentajan valmentaa, nautitaan me vanhemmuuden tuomista iloista. Muuten vanhemmuus voi muuttua projektiluonteiseksi ja valmentavaksi kotikouluksi”, Tuovi Keränen toteaa.

Asia saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta sitä se ei ole – ei varsinkaan maassa, jossa isä- ja äiti-valmentajat ovat edelleen yksi urheiluseuratoiminnan perusyksiköistä. Valmentajaisien ja -äitienkin täytyisi kuitenkin osata ja voida olla kentän ulkopuolella vain lapsensa vanhempia.

”Kilpailujen, pelien ja harjoitusten jälkeen ei tarvita jälkipeliä, jos lapsi ei itse sitä halua käydä”, Keränen neuvoo.

”Vanhemman tehtävänä ei ole antaa palautetta suoritteesta lapselle, vaan kuunnella ja jakaa tunteita sekä palauttaa ne terveelliseen mittakaavaan.”

Viitasen mukaan lapselle voi esimerkiksi korostaa onnistumisten hetkillä, että ahkerointi palkitaan nyt ja jatkossa. Lasta voi myös rohkaista ottamaan haasteita vastaan.

”Tappion hetkellä kerro lapselle, että saa harmittaa, mutta suuntaa samalla katse eteenpäin. Vastustajien hyviä suorituksia on hyvä huomioida ja ottaa niistäkin opiksi. Ottelun tai turnauksen tulokselle ei pidä antaa liian suurta merkitystä.”

6 Auta tuntemaan lapsesi!

Hyvässä valmennuksessa otetaan huomioon lapsen henkinen ja fyysinen kehitysvaihe ja esimerkiksi päivittäinen vireystila. Siksi on hyödyllistä, että valmentaja tuntee valmennettavansa mahdollisimman hyvin.

”Auta valmentajaa tuntemaan lapsesi. Näin hän voi tukea lapsesi harrastusta paremmin”, Marko Viitanen sanoo.

7 Kuskaa, rajoita ja ruoki!

Vanhemman tehtävä on tukea lastaan. Siihen tarvitaan pastaa, bensaa ja pakkaustolkulla pyykkipulveria.

”Pienten lasten kohdalla vanhempi säätelee kokonaiskuormitusta. Hän huolehtii, että lepoa, ruokaa ja unta piisaa sekä vapaata muiden kokemusten keräämiseen ja leikkiin löytyy”, Tuovi Keränen sanoo.

”Tärkeintä on seurata lapsen hyvinvointia, kannustaa sopivasti, lohduttaa paljon ja antaa periksi, jos lapsen hyvä niin vaatii.”

Urheileva koululainen tarvitsee aivan konkreettista apua arkisten asioiden hoitamisessa ja yhteensovittamisessa.

Marko Viitanen rajoittaisi esimerkiksi tietokonepelien pelaamista.

Hän kehottaa vanhempia laatimaan yhdessä lapsen kanssa mahdollisimman säännöllisen viikko- ja päivärytmin sekä ennakoimaan tulevaa. Liian kiireinen ja suunnittelematon päivä voi vaikuttaa harjoitteluintoon.

”Jos lapsesi on tavoitteellisesti urheileva nuori, huolehdi yhdessä koulun ja seuraedustajien kanssa, että hänellä on viimeistään yläkouluvaiheesta alkaen mahdollisuus yhdistää koulu ja urheilu mahdollisimman sujuvasti. Liikuntaluokat ovat hyviä vaihtoehtoja.”

8 Helli ja hoivaa!

Vanhassa sanonnassa, jonka mukaan urheilija ei tervettä päivää näe, on edelleen pientä perää. Runsas liikunta tuo mukanaan vammoja, jotka on osattava hoitaa oikein.

”Monen kovassa kasvuvaiheessa olevan nuoren keho kipeytyy. Hoitoneuvoja kannattaa kysyä ammattilaisilta, jotta ei pääse syntymään vakavampia ja pitkittyviä vammoja. Usein nuori urheilija tarvitsee aikuisen apua ja kannustusta myös lihashuollossa”, Viitanen opastaa.

Kasvavan lapsen voi olla vaikeata ymmärtää omia kehitysvaiheitaan.

”Kasvuvaiheen suuret fyysiset kokoerot voivat aiheuttaa pahaa mieltä. Vanhempien on juuri näissä hetkissä kerrottava lapselle, että jokainen lapsi kehittyy eri tahtiin”, Viitanen sanoo.

9 Käyttäydy hyvin!

Urheilu on jatkuvaa sosiaalista harjoitusta, joka kehittää esimerkiksi yhteistyötaitoja.

”Kun hyvän käytöksen oppii pelikentällä, taitaa sen myös kentän ulkopuolella. Positiivinen asenne tilanteessa kuin tilanteessa on hyödyksi läpi elämän”, Marko Viitanen sanoo.

Urheilussa vallitsevien tapojen ja sosiaalisten käytäntöjen opettajina aikuisilla on tärkeä rooli. Nuorena opittua on usein työlästä muuttaa.

Tuovi Keräsen mukaan kisoissa, peleissä ja turnauksissa vanhempien paikka on katsomon puolella – samoin tunnemyrskyjen. Hänen ohjeensa vanhemmille on suora ja yksinkertainen: ”Jos menee katsomoon, pitää osata käyttäytyä. Jos ei osaa, ei pidä mennä.”

10 Muista leipoa!

Monissa perheissä lasten harrastuksesta tulee tavalla tai toisella myös vanhempien harrastus. Vanhemmat haluineen ja toimineen ovat väistämättä osa suurempaa urheilutarinaa, joka jatkuu sukupolvesta toiseen.

”Urheilu harjoituksineen, turnausreissuineen ja päättäjäisineen luo lapsille ja perheille elinikäisiä muistoja”, Marko Viitanen sanoo.

Valtaosa vanhemmista selviää kasvavan lapsen urheilijaelämästä hyvin. Yhteistyö auttaa.

Urheilussa jaettu ilo on aina suurempi ja jaettu taakka helpompi kantaa. Yhteisestä kyytiringistä on hyvä alkaa eikä kisapuffetissa ole koskaan liikaa mokkapaloja.

Rio Gandara / HS
Jooa Saukkonen (vas.), Osmos Silvennoinen ja Benjamin Rekola venyttelivät pallon kanssa HJK 05:n harjoituksissa.
Jooa Saukkonen (vas.), Osmos Silvennoinen ja Benjamin Rekola venyttelivät pallon kanssa HJK 05:n harjoituksissa.
Rio Gandara / HS
HJK:n 05-joukkueen Oliver Pursiainen näytti Töölön jalkapallohallissa, miten seistään käsillään.
HJK:n 05-joukkueen Oliver Pursiainen näytti Töölön jalkapallohallissa, miten seistään käsillään.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!