Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Salibandyjohtaja: ”Ottakaa meidät vakavammin”

Salibandy kasvaa nopeasti ja on jo suuri laji Suomessa ja Ruotsissa. Silti sitä vähätellään, väittää Kansainvälisen salibandyliiton pääsihteeri John Liljelund.

Urheilu
 
Vesa Koivunen
My Kippilän kärkiveivimaali MM-finaalissa nosti salibandyn hetkeksi Suomen puhutuimmaksi lajiksi. Erotuomaristo hylkäsi osuman ja Ruotsi voitti MM-kultaa Tampereella joulukuussa pelatuissa kisoissa.
My Kippilän kärkiveivimaali MM-finaalissa nosti salibandyn hetkeksi Suomen puhutuimmaksi lajiksi. Erotuomaristo hylkäsi osuman ja Ruotsi voitti MM-kultaa Tampereella joulukuussa pelatuissa kisoissa. Kuva: Vesa Koivunen
Fakta

Salibandy lukuina

 Suomen salibandyliitto on perustettu vuonna 1985.

 Suomessa on 53 500 lisenssipelaajaa (2015) ja liitolla 868 jäsenseuraa.

  Yksi Suomen liiton perustajista on Viikinkien manageri, muusikko Kurt Westerlund. Hän on myös ensimmäisten kansainvälisten sääntöjen yksi viidestä allekirjoittajasta.

  Salibandy on lisenssipelaajien määrällä mitattuna Suomen kolmanneksi suurin pallopeli jalkapallon (127  000) ja jääkiekon (72 000) jälkeen.

  Lajin toisessa suurmaassa Ruotsissa lisenssipelaajia on 123 000.

  Suomi, Ruotsi ja Sveitsi perustivat Kv. salibandyliiton IFF:n vuonna 1986.

 Maailmanlaajuisesti salibandylla on 310 000 lisenssipelaajaa. IFF:n muukaan harrastajia on kolme miljoonaa eri puolilla maailmaa.

  IFF:ssä on 59 jäsenmaata.

Tästä on kansainvälinen urheiluglamour kaukana. Suomessa on vain yksi Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n tunnustaman urheilulajin päämaja. Se sijaitsee Helsingin Myllypurossa ison palloiluhallin uumenissa kapean wc- ja pukukoppikäytävän päässä.

Harmaaseen oveen on kiinnitetty A4-kokoinen paperi. Siinä on Kansainvälisen salibandyliiton IFF:n logo.

IFF on vahvasti lajin suurmaiden Ruotsin ja Suomen käsissä. Puheenjohtaja on ruotsalainen Tomas Eriksson, pääsihteerinä toimii suomalainen John Liljelund.

Liljelundilla on asiaa. Salibandylla kolme miljoonaa harrastajaa eri puolilla maailmaa ja laji on levinnyt kaikille mantereille.

”Äskettäin Kiinan urheiluministeriö myönsi luvan Kiinan salibandyliiton perustamiselle. Myös Somalia saa kansallisen liiton”, hän sanoo tyytyväisenä.

Lajin suurmaissa voisi mennä silti paremminkin. Suomessa ja Ruotsissa salibandy on lisenssimäärillä mitattuna kolmen harrastetuimman palloilulajin joukossa.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa salibandy jää Liljelundin mukaan kuitenkin taka-alalle itseään pienempiin lajeihin verrattuna. Vähättelyn syyksi hän epäilee muun muassa lajikateutta vaikkei sitä suoraan sanokaan.

Asia ärsyttää lajipomoa sen verran paljon, että hän höystää puhettaan välillä voimasanoilla.

”Jostain syystä salibandysta unohdetaan puhua Suomessa isona lajina, vaikka harrastajien määrä on todella iso ja juniorien määrä kasvaa moniin muihin lajeihin verrattuna nopeasti.”

Liljelund kokee, että salibandya ei oteta urheiluyhteisössä kyllin vakavasti.

”Jos Suomi haluaa menestyä urheilussa kansainvälisesti, eikö kannattaisi huomioida ne lajit, jotka ovat huipulla valmiiksi?”

Hänen mukaansa Suomessa haikaillaan liikaa vanhojen menestyslajien kuten mäkihypyn perään. Salibandy sen sijaan kasvaa ja leviää.

”Saamme koko ajan signaaleja, että kiinnostamme kansainvälisesti. Yhtenä päivänä minuun oltiin yhteydessä niin Liitokiekkoliitosta ja Sambosta [Neuvostoliitossa kehitetty kamppailulaji]. ”

Kokoaan kevyempi asema tarkoittaa Liljelundin mukaan sitä, että salibandy saa vähän resursseja. Esimerkiksi koripallo ja lentopallo saavat opetusministeriön toiminta-avustuksia yhtä paljon kuin salibandy, vaikka lajien yhteenlaskettu lisenssipelaajien määrä yltää vain hiukan yli puoleen salibandysta.

Perinteiset lajit ovat vahvoilla myös opetusministeriön erityisavustuksissa ja Olympiakomitean eri lajille jakamissa tuissa. Medianäkyvyys on vähäisempää, mikä vaikeuttaa sponsorien hankintaa.

Eniten Liljelundia harmittaa harjoittelutilojen vähyys. Merkittävä osa Suomen salibandytiloista pääosin yksityisellä rahalla rakennettuja. ”Tämän takia salibandy on taloudelliselta merkitykseltään Suomessa kokoaan suurempi”, hän väittää.

”Tilojen puute on selkeä este kansallisesti ja kansainvälisesti lajin kasvamiselle.”

Liljelundin mukaan salibandyn maineen taakkana on yhä 80- ja 90-luvun sählysukupolvet, jotka eivät istuneet tuon ajan urheilunormeihin.

”Kansainvälinen maahockeyliitto on satsannut hyvin paljon rahaa sisällä pelattavan viisi vastaan viisi -pelimuodon kehittämiseen. Se on osoitus, että meidän juttu toimii.”

Suomessa salibandy pyrki alkuvaiheessa jääpallon ja Ruotsissa maahockeyn alaisuuteen.

”Molemmat sanoivat ei kiitos. Nyt heitä varmaan harmittaa.”

Salibandy on elätellyt olympiahaavetta, mutta Tokion vuoden 2020 kisoihin eväät eivät riittäneet. Iso askel on vuonna 2017, jolloin salibandy on ensimmäistä kertaa mukana World Gamesissa virallisena lajina. Se tuo maailmanlaajuista näkyvyyttä ja kaivattua uskottavuuttakin.

”Salibandy tarvitsee kansainvälistä tukea niillä käytävillä ja kokoushuoneissa, joissa puhutaan urheilusta ja urheilun kehittymisestä”, hän kiteyttää.

Ensin pitää lobata myös suomalaisia urheilupäättäjiä. Suomen salibandyliitto tarvitsee opetusministeriöltä avustuksen, jotta IFF:n toimisto pysyy Myllypuron salibandyhallin uumenissa seuraavat neljä vuotta. ”Olen varma, että näin tapahtuu.”

Roni Rekomaa
Salibandyliigan miesten puolivälierät alkoivat keskiviikkona. SSV:n Harri Forsten kamppaili pallosta viime kauden mestarin SPV:n pelaajien kanssa Helsingissä pelatussa ottelussa.
Salibandyliigan miesten puolivälierät alkoivat keskiviikkona. SSV:n Harri Forsten kamppaili pallosta viime kauden mestarin SPV:n pelaajien kanssa Helsingissä pelatussa ottelussa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!