Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Matti Heikkisen kestävyysvaje helpottaa – markkina-arvo nousee

Voitto Kanadassa kruunasi hiihtäjä Matti Heikkisen uran parhaan mc-kauden.

Urheilu
 
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Matti Heikkinen on hyvässä vireessä loppukaudesta.
Matti Heikkinen on hyvässä vireessä loppukaudesta. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva

Hiihtäjä Matti Heikkinen kertoi jo vuosia sitten, että yksi hänen harrastuksistaan on nukkumisen ja metsästyksen ohella talouselämän seuraaminen. Heikkinen harrastaa myös sijoittamista ja analysoi siksi aktiivisesti pörssikursseja.

Jos maailman huippuhiihtäjien menestysvaihtelua mitattaisiin pörssikurssien tapaan, 32-vuotiaan Heikkisen markkina-arvo olisi ottanut viime ja tällä viikolla pompun ylöspäin.

Mutta kuinka paljon? Siitä saattaisi olla suurella yleisöllä, lajin asiantuntijoilla ja vaikkapa Hiihtoliiton ja Lahden MM-kisojen johdolla erilaisia näkemyksiä.

Kanadan-kiertueen ja maailmancupin viimeinen osakilpailu hiihdettiin myöhään lauantai-iltana Suomen aikaa.

Tässä 15 km:n (p) takaa-ajossakin Heikkisellä oli osuusajoissa mahdollisuus kärkisijoitukseen. Kanadasta hänellä oli jo plakkarissa sijat yksi, kaksi ja kolme. Nyt kyse ei ollut siis yhdestä yksittäisestä pöljästä päivästä.

Viikko sitten Heikkisen osuusaika 16 km:n (v) takaa-ajossa Quebecissä oli toiseksi nopein. Se jäi silloin huomiokatveeseen jopa Hiihtoliiton omassa tiedottamisessa, koska Heikkinen hiihti kaukana kärjen takana.

Keskiviikkona Heikkinen tuuletti Canmoren 30 km:n yhdistelmäkisan kolmatta sijaa railakkaammin kuin perjantain voittoaan 15 km:n (v) väliaikalähdössä.

Eron voi tulkita niin, että yhdistelmäkisan taktikoinnissa ja kirikamppailussa pärjääminen oli Heikkiselle itselleen enemmän yllätys kuin voitto kaksi päivää myöhemmin.

Väliaikalähtöisessä kisassa Heikkinen tiesi jo matkalla, että voitto häämöttää.

”Oli jo aikakin päästä taas käsiksi voittamisen kulttuuriin”, Heikkinen sanoi Hiihtoliiton haastattelussa – itselleen tyypillisin sanakääntein.

Heikkisen uran kolmas mc-voitto – ja ensimmäinen viiteen vuoteen – tuli väsyneitten miesten kilpailussa. Tässä vaiheessa kaikki ovat kevätkuntoisia eli enemmän tai vähemmän kuormittuneita.

Syksyisen selän rasitusmurtuman takia Heikkisen mc-kausi on ollut lyhyempi kuin kovimmilla kilpakumppaneilla mutta samalla kokonaisuutena uran paras.

Ennen päätöskisaa Heikkinen oli ollut mukana 16:ssa maailmancupin normaalimatkojen osakilpailussa. Niistä puolessa hän ylsi yhdeksän parhaan joukkoon. Se on enemmän kuin koskaan. Osa huonoimmista sijoituksista linkittyi kiertueitten sprintteihin, jotka eivät ole Heikkisen juttu.

Henkilökohtaisen valmentajan Toni Roposen mielestä Heikkinen on nyt hiihtäjänä täysin eri tasolla kuin viisi vuotta sitten.

Muutaman viime vuoden aikana Heikkinen on lisännyt vähitellen harjoitusmääräänsä ja parantanut kestävyysvajettaan, kuten hän on leukaillut talouspoliittiselle termille uuden merkityksen. Hän on myös opetellut sietämään yhteislähtöjen repivää ja tempoilevaa vauhtia niin fyysisesti, taktisesti kuin henkisestikin.

Muutos näkyy muun muassa aiempaa nopeampana palautumisena seuraavaan koitokseen. Jopa 50 km:n kilpailuissa Heikkinen pystyy jo ehjiin suorituksiin, ja takavuosilta tuttu näky maalissa yökkäävästä ja totaalisen uupuneesta Heikkisestä alkaa olla muisto vain. Roposen sanoin Heikkisellä on nyt ”kaikki vaihteet kunnossa”.

Nyt erittäin kiinnostava ja vaille pätevää vastausta jäävä kysymys kuuluu, mikä vaikutus Heikkisen onnistuneeseen kauteen on ollut sillä, että hän oli kuukauden pakkolevossa lokakuussa kesken kiivaimman harjoituskauden. Kilpailuihin hän tuli muita myöhemmin, suoraan maailmancupiin ja yllättävän vahvasti (11:s Davosissa).

Roponen arvioi syyskuun lopussa heti alaselän rasitusmurtumadiagnoosin tultua, että kuntoutuksen jälkeen Heikkisen paluu kilpailukuntoon voi olla yllättävän nopea. Hän osui oikeaan.

Rohkaiseva esimerkki oli Sveitsin Dario Cologna, joka oli runsaat kaksi vuotta sitten koko alkukauden sivussa nilkkaleikkauksen takia. Hän kuntoutui viime tingassa, tuli tuoreena miehenä Sotšin olympialaduille ja voitti kaksi kultaa.

Kannattaisiko siis Lahden MM-kisoihin valmistautuvien suomalaishiihtäjien pitää loka–marraskuussa ainakin parin viikon huili ja lähteä vaikka Lanzarotelle?

Näinhän Aino-Kaisa Saarinen teki syksyllä 2013 ja oli muutama kuukausi myöhemmin lähes elämänsä kunnossa Sotšin olympialaduilla.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?