Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Olympiavoittaja Heikki Hasu, 90, on yhä huippukunnossa: Sai ajokortinkin vuoteen 2021 asti

Kova työ maatilalla kehitti Heikki Hasusta kaksinkertaisen olympiavoittajan. Suksivoiteet tehtiin itse ja niitä piiloteltiin muilta.

Urheilu
 
Johannes Wiehn
Heikki Hasu näyttää hiihto tyyliään oman patsaansa juurella Myllykoskella.
Heikki Hasu näyttää hiihto tyyliään oman patsaansa juurella Myllykoskella. Kuva: Johannes Wiehn
Fakta

Vanhimmat elossa olevat suomalaiset olympiavoittajat

 Lydia Wideman (s. 1920), hiihto.

 Paavo Lonkila (s. 1923), hiihto.

 Siiri Rantanen (s. 1924), hiihto.

 Heikki Hasu (s. 1926), yhdistetty.

 Tapio Mäkelä (s. 1926), hiihto.

 Väinö Markkanen (s. 1929), ammunta.

Myllykoski

Jokainen koskee joskus veret seisauttavia hetkiä. Olympiavoittaja Heikki Hasu muistaa oman kokemuksensa kaukaa vuosikymmenten takaa.

Hän oli nuorena urheilijana valmistautumassa hiihdon MM-kilpailuihin Lake Placidissa. Kisapaikan hyppyrimäkiin oli tehty lunta jäästä, jonka päälle oli huono hypätä.

Yksissä harjoituksissa Hasu loukkasi mäessä nilkkaansa, ja oli mentävä lääkäriin. Siihen aikaan, vuonna 1950, kielitaitoa oli vain joukkueenjohtajilla eikä aina heilläkään. Vastaanotolla lääkäri otti esiin pitkän veitsen, jota hän alkoi teroittaa. Hasu kalpeni. Aikooko lääkäri leikata jalan?

Suomen joukkueenjohtajakin meni lähes mykäksi. ”Ei voi kysyä!”, Hasu muistaa hänen huudahtaneen.

”Ajetaan säärestä karvat ja pannaan nilkkaan kevyt kipsi”, amerikkalaislääkäri nauroi.

Kipsin Hasu repi myöhemmin itse pois, että pääsi kilpailemaan.

Huomenna maanantaina 90 vuotta täyttävä Hasu muistaa tapauksen yhä elävästi. Urheileminen oli 66 vuotta sitten täysin erilaista kuin nykyään.

”Jokainen valmentautui kisoihin, miten osasi”, pirteä ja eläväinen Hasu sanoo ja asettaa kuulolaitteen paikalleen.

”Olen ihan terve, jos ei valita vaivojaan”, hän nauraa. ”Lääkäri myönsi ajokortinkin vuoteen 2021 asti.”

Mäkihyppy ja hiihto olivat Hasulle luontaisia lajeja jo pikkupojasta.

Yhtyneiden Paperitehtaiden toimitusjohtaja, patruuna Juuso Walden suunnitteli, että jokaisella kulmakunnalla oli oma hyppyrimäki.

Niin oli myös Hasunkulmalla, Viialan kylässä, joka on nykyistä Anjalankoskea.

Yhdistetty muotoutui Hasun lajiksi jatkosodan aikana Sotilaspojissa, joka oli Suojeluskuntien maanpuolustusjärjestö asevelvollisuusikää nuoremmille pojille.

”Yhdistetty oli Sotilaspoikien kärkilaji”, Hasu kertoo.

Ensimmäisissä Suojeluskunnaan kisoissaan vuonna 1941 Hasu oli yhdistetyssä kahdestoista. Siitä alkoi määrätietoinen harjoittelu.

Vuoden 1948 olympiakulta Sankt Moritzissa Sveitsissä oli ollut pitkään suuri päämäärä. Hasu tunsi kuntonsa hyväksi, mutta lähes viiden pisteen voitto Martti Huhtalasta yllätti.

Tuohon aikaan yhdistetyn hiihtomatkana oli 18 kilometriä. Ensin hiihdettiin ja vasta sitten mentiin mäkeen.

Nykyisin kilpaillaan päinvastaisessa järjestyksessä ja Gundersenin menetelmällä, jossa ladulle lähdetään mäkikisan mukaisessa paremmuusjärjestyksessä.

Viidentoista mäkipisteen ero vastaa hiihdossa yhden minuutin eroa, ja hyppyjä on kaksi.

Hasun aikana yksi minuutti vastasi kolmea pistettä. Mäessä oli kolme hyppyä, joista kaksi parasta laskettiin mukaan lopputuloksiin.

”Kerran sai epäonnistua. Yhdistetty on kokonaan eri laji kuin ennen”, Hasu sanoo ja näyttää kuvaa vuoden 1948 olympiakisan hiihto-osuudelta.

”Mentiin kokopuvussa, ja housunpuntit lepattivat. Ei ollut sileitä asuja.”

Sukset ja muut välineet piti hankkia ja maksaa itse.

”Minun aikanani paljon puhutut resurssit olivat sitä, että ensin piti maksaa sukset että pääsi hyppäämään.”

Välineiden kanssa piti olla muutenkin tarkkana. Varsinkin suksien voitelu oli salatiedettä. Jokaisella oli omat konstinsa eikä niistä huudeltu.

”Sukset voideltiin itse omilla voiteilla.”

Hasu tilasi sukulaiseltaan Kanadasta kanadanbalsamia. Se oli pihkaa, jota voideltiin tervatun suksen päälle.

Se sekä piti että luisti, mutta vaati nollakelin. Pakkasella siitä ei ollut apua.

”Kanadanbalsamia sanottiin ominaisuutensa takia pölykivaksi”, Hasu nauraa.

Vanhojen hiihtäjien on väitetty käyttäneen harjoittelussa ja kilpailuissa pervitiiniä. Sodasta selvinneet hiihtäjäjermut uskoivat sen parantavan suorituskykyä.

Törmäsittekö itse pervitiiniin?

”Hiihtäjistä August Kiuru mainosti ja puhui siitä kovasti, muttei sitä yhdistetyn miehille tarjottu”, Hasu sanoo. Kiuru oli Suomen parhaita hiihtäjiä 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa.

Toisen olympiakultansa Hasu otti 4 x 10 kilometrin viestihiihdossa Oslossa vuonna 1952. Muut joukkueen jäsenet olivat Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä.

Lonkila, 93, on vanhin elossa suomalainen mies, joka on voittanut olympiakultaa. Hasu tulee virkeänä kakkosena.

Hän on ainoa elossa oleva kultamitalisti vuoden 1948 talviolympiajoukkueesta. ”Ikäpresidentti.”

Kovan kuntonsa Hasu hankki maatilan töistä. Päivällä hän saattoi kulkea hevosen perässä pelloilla ja metsissä 20 kilometriä. Illalla taitettiin sama matka juoksuharjoituksissa.

”Työ tehtiin käsin. Ei ollut koneita.”

Harjoitusmäärät olivat muutenkin isoja. Sunnuntaisin hän saattoi tehdä 30–40 kilometrin lenkin metsässä.

Mäkihyppyä harjoiteltiin yleensä vain kilpailujen yhteydessä perjantaisin. Arkena mäkeen ei voinut lähteä kesken työpäivän.

Pienellä paikkakunnalla Hasun harjoittelu herätti ihmetystä. Monta kertaa viereen pysähtyi auto, joka tarjosi yksinäiselle juoksijalle kyytiä kotiin.

Hasu kertoo tarinan kestävyysjuoksija Hannes Kolehmaisesta, joka juoksi usein Niuvanniemen mielisairaalan lähistöllä Kuopiossa.

”Potilaat kysyivät Kolehmaiselta aidan takaa, ajaako hän jotain takaa? Kun Hannes vastasi, että ei, he kysyivät, ajaako joku häntä takaa? Kun vastaus oli taas ei, asukkaat sanoivat Hannekselle, että tule sitten tänne puolelle.”

Hasun huippuaika osui vuosiin 1942–1953. Hän myöntää, että olympiavoitot muuttivat elämän ja auttoivat eteenpäin.

Urheilu-ura päättyi 27-vuotiaana, vaikka rahkeet olisivat voineet riittää kultamitaliin myös vuoden 1956 talviolympialaisissa.

”En ollut mitenkään päättänyt lopettaa urheilemista. Se tavallaan loppui itsestään, kun ei ollut enää tavoitetta ja oli tullut jo kunniaa.”

Urheilun jälkeen Hasu kiinnostui politiikasta. Eduskuntaan hän pääsi maalaisliittolaisten, nykyisen keskustan riveistä vuonna 1962.

”Minusta tuli urheilun takia julkisuuden henkilö, muttei se yksin ratkaissut, että pääsin eduskuntaan.”

Hasun lisäksi entisistä huippu-urheilijoista eduskunnassa istuivat muun muuassa seiväshyppääjä Eeles Landström, meloja Sylvi Saimo, pikajuoksija Voitto Hellsten ja painija Kelpo Gröndahl.

Hasu kehuu 1960-luvun politiikan henkeä siivoksi ja hyväksi.

”Puoluekanta ei vaikuttanut henkilösuhteisiin. Kellään ei ollut tarvetta esiintyä nokkavasti.”

Siinäkö on ohjetta tämän päivän poliitikoille ja urheilijoille?

”Siinä. Urheilijoille sanon, että heidän pitää ottaa enemmän vastuuta itsestään eikä huutaa valmentajaa apuun joka käänteessä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!