Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kuvittele, miltä tuntuu pitää kymmenen neliömetrin vaneria paikoillaan – Suomen mukaan nimetty finnjolla on purjehduksen raskain luokka

Suomen Tapio Nirkko purjehtii finnjolla-luokassa Rion olympialaisissa tiistaina kello 19 alkaen.

Urheilu
 
Richard Langdon
Finnjolla-luokassa kilpaileva Tapio Nirkko tutustui vuosi sitten Rion olympiavesiin.
Finnjolla-luokassa kilpaileva Tapio Nirkko tutustui vuosi sitten Rion olympiavesiin. Kuva: Richard Langdon

Olympialaisten raskaimpana luokkana pidetty finnjolla on pysynyt pitkään pystyssä tuulisessa purjehdusmaailmassa.

Tiistaina Riossa finnjollat lasketaan olympiavesille 17:ttä perättäistä kertaa. Mikään muu luokka ei ole säilynyt olympiapurjehduksessa yhtäjaksoisesti näin pitkään. Rion sarjoista toisena on 470-luokka, joka on ollut kesäkisoissa mukana vuodesta 1976 – siis 11 kertaa.

Miten finnjolla on pitänyt pintansa?

”Sanoisin, että punainen lanka on se, että on tahdottu säilyttää tällainen antiikin olympiaihanteisiin jollain tavalla liittyvä veneluokka”, olympiavoittaja Esko Rechardt vastaa.

Finnjolla on isojen purjehtijoiden laji, jossa vaaditaan painoa, voimaa ja kestävyyttä. Muissa luokissa jylläävät nopeus, keveys ja teknisyys. Finnjollassa pärjätäkseen täytyy olla vähintään 190-senttinen ja 90-kiloinen voimapesä.

”Kun on kymmenen neliön purje, ja vene painaa yli sata kiloa, sen hallitseminen kropalla vaatii vääjäämättä voimaa ja painoa. Voi kuvitella, miltä tuntuu pitää kymmenen neliömetrin vaneria tuulessa paikallaan”, Barcelonassa 1992 ja Atlantassa 1996 luokassa kilpaillut Jali Mäkilä sanoo.

Finnjollan nimi viittaa Suomeen, mutta veneen kehitti ruotsalainen Richard Sarby.

Suomen purjehtijaliitto järjesti vuonna 1948 suunnitelukilpailun, jonka tarkoituksena oli löytää uusi kevytveneluokka Helsingin vuoden 1952 olympiakisoihin.

Sarbyn suunitelema ”Fint”-niminen vene voitti suunnittelukilpailun, mutta nimeksi tuli Suomen historian ensimmäisten olympialaisten kunniaksi ”Finn”.

Luokan ensimmäiset olympiakisat purjehdittiin Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan Merisataman edustalla olevan Liuskasaaren radoilla. Olympiakultaa voitti Tanskan Paul Elvstrøm ja finnjollan suunnitellut Sarby otti pronssia. Suomen edustaja Karl-Gunnar Källström oli 19:s.

Kesti kauan ennen kuin finnjollassa päästiin nauttimaan suomalaismenestystä. Esko Rechardt toi Suomelle historian ensimmäisen olympiakullan purjehduksessa vuonna 1980 Moskovan kesäkisoissa.

”Ne olivat erittäin spesiaalit kisat etenkin siinä mielessä, että oli se boikotti”, Rechardt muistelee.

Yhdysvaltojen johdolla kilpailuja boikotoi peräti 47 maata. Boikotti johtui Neuvostoliiton osallistumisesta Afganistanin sisällissotaan.

Finnjollassa ei vietetty kuitenkaan mitään välikisoja. Mukana olivat edellisissä olympialaisissa sijoille 1, 2, 4 sijoittuneet purjehtijat, joiden nenän edestä Rechard vei kultamitalin Tallinnan vesillä.

”Meillä oli järkkymätön paikallisten ihmisten tuki. Virolaiset halusivat, että suomipoika pärjää”, Rechardt sanoo.

Esko Rechardt Baltic-regatassa vuonna 1979.
Esko Rechardt Baltic-regatassa vuonna 1979.

Vielä Rechardtin aikaan finnjollassa oli sallittua käyttää lisäpainoja. Varusteet ja painot saivat märkinä painaa 20 kiloa.

”Se lisäsi vääntävää momenttia merkittävästi, mutta rasitti polvia ja selkää”, Rechardt kertoo.

Luokan alkuvuosina oli vielä hurjempaa. Purjehtijat köyttivät ympärilleen mattoja ja täkkejä ja kastoivat ne vedellä. Urheilijat lisäsivät omaan painoonsa jopa 50 kiloa.

”Jos siinä vene kaatui, niin ei ollut mitään saumoja päästä pystyyn.”

Nykyään lisäpainoja ei saa finnjollassa enää käyttää. Myös vene on muuttunut. Aluksi masto oli puuta, sitten alumiinia ja tänä päivänä hiilikuitua. Takavuosina meno oli huomattavasti jäykempää.

”Se ei vaadi enää raakaa runttausta, vaan enemmän pehmeämpää kättä”, Rechardt luonnehtii.

Rechardin kultamitalin jälkeen suomalaiset eivät ole saavuttaneet finnjollassa olympiamitaleita. Vielä 1980-luvulla menestyksen olisi voinut kuvitella jatkuvan. Mäkilänkin kipinä luokkaan syttyi Rechardin menestyksen innoittamana.

”Esko oli perinteinen urheiluidoli ja sankari, jota katselin ylöspäin”, Mäkilä sanoo.

Antti Johansson
Jali Mäkelä Atlantan olympialaisissa vuonna 1996.
Jali Mäkelä Atlantan olympialaisissa vuonna 1996.

Kultamitalin myötä myös rahalliset panostukset purjehdukseen kasvoivat hetkellisesti. Mäkilä sai alleen Los Angelesin vuoden 1984 olympialaisissa käytössä olleen harjoitusjollan ja aloitti matkan kohti maailman kärkeä.

”Meitä oli luokassa sattuneesta syystä 7–8 purjehtijaa, niin saimme kotimaassa järkevää kilpailua. Ei tarvinnut alkuaikoina lähteä maailmalle reissaamaan”, Mäkilä kertoo.

Maailmalla reissaaminen on kallista, mutta nykypäivänä se on Suomessa ainoa vaihtoehto, jos haluaa finnjollassa huipulle.

Viime vuosina maailman terävintä kärkeä luokassa on hätyytellyt suomalaisista vain Tapio Nirkko, joka kilpailee Riossa.

”Meiltä loppuu Suomessa kandidaatit. Silloin tällöin yksi tai kaksi tulee läpi jollaluokista, mikä on ongelma. Siellä purjehditaan pienillä ja fyysisesti ei niin vaativilla veneillä”, Mäkilä sanoo.

Monesti, kun lapsi kasvaa liian isoksi vaikkapa optimistijolliin, hän lopettaa lajin, eikä siirry sopivampaan luokkaan.

”Se on ollut meillä ongelma pitkän aikaa. Ei pitäisi ruveta tavoittelemaan menestystä lapsiluokissa. Ei tarvitse päästä optimistijollissa MM-kisoihin, vaan voi siirtyä kesken kaiken isompiin veneisiin”, Rechardt ehdottaa.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?