Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ääni meni, luottamus tuli

Urheilu
 

Vaikka Riossa vietetään kesäolympialaisia, vaatetus on välillä kuin talvikisoissa.

Neule tai pusakka ovat tarpeen, vaikka päivälämpötila nousee parhaimmillaan 30 asteeseen. Matkat suorituspaikkojen välillä ovat kylmää kyytiä. Bussien ilmastointi puhaltaa täysillä, samoin median työtiloissa.

Myös urheilijat ovat kärsineet tolkuttoman kovasta ilmastoinnista matkan aikana.

HS:n toinen toimittaja Riossa, Esa Lilja, sai ikävän jumituksen käteensä juuri ilmastoinnista. Kättä oli sitten pakko yrittää jumpata auki mediakylän pienessä kuntosalissa.

Yllättäen tilasta löytyi myös sauna. Sinne! Lasinen ovi aukesi kuitenkin vain 20 senttiä, sen jälkeen ovi karahti kiinni betonilattiaan. Väkisin työntämällä lasiovi olisi hajonnut.

”Tulee ikävä venäläistä työmiestä”, Lilja muisteli Sotšin vuoden 2014 talviolympialaisia.

Entinen huippukävelijä Sari Essayah oli niin ikään saanut osansa ilmastoinnista. Häneltä meni ääni, mutta luottamus tuli, kun hänet valittiin Kansainvälisen olympiakomitean jäseneksi Riossa.

Turvatoimet eivät ainakaan tähän mennessä ole olleet – jos ilmaisu sallitaan – yliampuvia.

Lehtitietojen mukaan Riossa valvoo järjestystä 88 000 poliisia. Poliisien määrä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olympiakaupungissa on turvallista. Päinvastoin. Joka päivä sattuu satoja ryöstöjä ja kymmeniä pahoinpitelyjä.

Olympialaisten suorituspaikoilla turvallisuuden kanssa ei nipoteta. Tavarat läpivalaistaan, mutta laukkuja ei pengota, kuten esimerkiksi Vancouverin talviolympialaisissa vuonna 2010.

Edellisissä kesäkisoissa Lontoossa 2014 kontrolli oli huippuluokkaa. Median ja urheilijoiden bussien alustat syynättiin tarkkaan peileillä ennen kuin päästiin sisään olympia-alueelle. Riossa niin ei tehdä.

Lontoosta muistuu mieleen tapaus, jossa isokokoinen saksalainen valokuvaaja kieltäytyi panemasta vyötään turvatarkastuksen hihnalle. ”Housut putoavat, en anna vyötä”, hän sanoi tomerasti.

Hennon turvamiehen ilme ei värähtänytkään. Hän viittoi paikalle vielä saksalaistakin isomman kollegansa, joka paukutteli käsissään kumihanskoja. Saksalaisen vyö oli hetkessä hihnalla.

Kaikella on rajansa. Turvallisuudella ja ilmastoinnilla.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?