Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Vallalla on lässytyskulttuuri, mutta menestysnälkäinen kansa vaatii päitä vadille

Urheilu
 
Ari Pusa Helsingin Sanomat
Kirjoittaja on urheilutoimituksen toimittaja.

Suomen menestys kesäolympialaisissa matelee kohti kaikkien aikojen pohjakosketustaan. Kaikki on yhden kortin varassa.

Jos Antti Ruuskanen ei heitä täysosumaa lauantaina, Suomi jää kolmannen kerran ilman kultaa kesäolympialaisissa. Niin on käynyt Lontoossa 2012 ja Ateenassa 2004.

Ruuskaselle ei pidä asettaa ylisuuria odotuksia. Yksi keihäänheittäjä ei kesää tee, mutta mitali olisi puoli voittoa Suomen joukkueelle.

Miten tilanteeseen on tultu? Suomalaiseen huippu-urheiluun on nyt satsattu, ja järjestelmän piti olla kunnossa. Tuloksiin nähden miljoonia maksanut huippu-urheilun muutostyö on ollut floppi.

Uusi urheilujohto on dissannut kaiken vanhan. Huippu-urheiluyksiköstä on siivottu pois ihmiset, joilla on ollut vahva kokemus ja kosketuspinta olympialaisiin.

Olympialaisten välissä pidetyt EM- ja MM-kisat ovat tuudittaneet suomalaiset valheelliseen todellisuuteen. EM- tai MM-mitali ei tarkoita sitä, että menestys jatkuu olympialaisissa, jotka ovat kaikkien urheilijoiden ykköstähtäimessä.

Asiaa ei pidä ajatella liian vaikeasti. Karu totuus on, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Suomen urheilijoiden taso ei riitä maailmalla.

Kun Tero Pitkämäen, Satu Mäkelä-Nummelan ja Tuuli Petäjä-Sirénin kaltaiset konkarit epäonnistuvat, muut eivät pysty heitä paikkaamaan.

Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä on Rion jälkeen tuuletuksen paikka. Näin ei voi jatkua. Tyly sanoa, mutta menestysnälkäinen kansa vaatii päitä vadille.

Urheilujohdon on vallannut lässytyskulttuuri. Pitkät puheet kumisevat tyhjyyttään, kun niissä korostetaan joukkuehenkeä, ”yhteistä matkaa”.

Matkaa minne? Se, että saa olla mukana huippu-urheilussa, ei riitä tavoitteeksi. Urheilun seuraajia ei kiinnosta tippaakaan, että urheilijalla on kisoissa kivaa.

Vielä neljä vuotta sitten Suomi saavutti rimaa hipoen kolmen mitalin tavoitteen. Nyt on menty ojasta allikkoon.

Kaikki kunnia Mira Potkoselle pronssista, mutta miten kuntonyrkkeilijänä aloittanut ja nyt 35-vuotias perheenäiti istuu huippu-urheilun muutostyöryhmän julistamalle nuoren urheilijan polulle?

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?