Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Brasilia järjesti poikkeuksellisen ristiriitaiset kisat – 11 miljardia kankkulan kaivoon?

Riossa tiivistyivät urheilun parhaimmat ja olympialiikkeen kielteisimmät puolet.

Urheilu
 
Ricardo Moraes / Reuters
Kuva: Ricardo Moraes / Reuters
Fakta

Rion olympialaiset

 Rio de Janeiro isännöi olympialaisia 5.–21. elokuuta 2016. Kisat olivat ensimmäiset Etelä-Amerikassa järjestetyt olympialaiset.

 Mukana oli yli 11 000 urheilijaa. He kilpailivat 42 eri urheilumuodossa.

 Kisojen budjetiksi on ilmoitettu noin 11,6 miljardia dollaria, reilut 10 miljardia euroa.

 Olympialaisten turvallisuutta vartioi arviolta 85 000 poliisia. Määrä on kaksinkertainen Lontooseen verrattuna.

Rio de Janeiro

Kun Brasilian olympiakomitea syyskuussa 2007 haki kesäolympialaisten isännyyttä, se teki sen parhaaseen mahdolliseen aikaan.

Maa oli valmiiksi nousukiidossa, ja samana syksynä Brasilian rannikolta löydettiin uusia öljyesiintymiä. Niin suuria, että ne nostivat maan kerralla merkittävien öljyntuottajien joukkoon. Oli kuin rahahana olisi avattu.

Maan presidentti Lula da Silva sanoi: ”Jumala on brasilialainen.”

2000-luvun alkupuolella Brasiliassa tapahtui paljon hyvää. Köyhien määrä väheni, ja miljoonat kansalaiset nousivat keskiluokkaan, kuluttajiksi. He kouluttautuivat, saivat töitä ja elivät astetta parempaa elämää.

Tuohon suotuisaan ilmapiiriin istui hyvin, että Brasilia isännöisi pian myös kahta maailman suurinta urheilutapahtumaa: jalkapallon MM-kisoja 2014 ja kesäolympialaisia 2016.

Niissä nousevan mahdin kelpaisi näyttää pulleaa hauistaan kaikille.

Mutta kun Rio de Janeiron kisat elokuun alussa alkoivat, tuntui, etteivät ne olisi voineet alkaa huonommissa merkeissä. Maan talous sakkasi, ja hallinto oli poliittisessa kriisissä.

Väestöstä yli 60 prosenttia ajatteli, että olympiakisat ovat isännälleen haitaksi.

Lisäksi huippu-urheilu itse oli jälleen kerran sotkeentunut loppumattomalta tuntuvaan liemeensä. Rion kisojen korruptioepäilyt, kansainvälisen jalkapallon skandaalit ja Venäjän valtiollisen dopingsotkun paljastuminen kasautuivat mielikuvissa yhdeksi isoksi tunkioksi.

Tässä ilmapiirissä olympialaisten kaltaisen tapahtuman vieminen rahapulasta kärsivän ja ristiriitaisen kaupungin riesaksi tuntuikin äkkiä irvokkaalta.

Mitä kisoista siis jäi käteen?

Urheilun ystäville olympialaiset ovat edelleen taianomainen tapahtuma. Parhaimmillaan kisat ottavat valtaansa nekin, jotka eivät urheilusta piittaa.

Urheilun suuruutta on Mira Potkonen iskemässä vimmaisesti maailman parasta naisnyrkkeilijää ulos turnauksesta.

Suuruutta on kymmenottelijoiden uskomaton lahjakkuus ja veljellisen näköiset halaukset 1 500 metrin viimeisen suoran jälkeen.

Ja suuruutta on se suuri joukko urheilua seuraamattomia ihmisiä hämmästelemässä, miten ihmeessä he jäivät tuntikausiksi katsomaan televisiosta pistooliammuntaa, golfia, voimistelua, painonnostoa, kouluratsastusta tai vesipalloa.

Parasta mahdollista viihdettä.

Urheilullisesti kisoissa ei ollut vikaa. Ei ainakaan ennen kuin dopingnäytteet vuosien päästä tarkastetaan.

Paikan päällä Riossa olo oli silti hyvin ristiriitainen. Välillä tuntui, että kisakoneisto virnisti samalla tavalla kuin Brasilian joukkueen maskottieläin Ginga. Liioittelevan leveästi ja jotenkin takakireästi.

Joka päivä bussi kiersi olympiapuistoon entisen Vila Autódromo -favelan kulmalta.

Pienituloisten asuinalue oli purettu, ja sen paikalle rakennettujen parakkien seinässä muistutettiin mustalla kirjoituksella, että arviolta 20 000 ihmistä oli häädetty kotoaan kisojen takia.

Matkalla massiivisiin avajaisiin ei voinut olla seuraamatta, kuinka kodittomat työnsivät omaisuuttaan ostoskärryissä tai vetivät pressua teltakseen moottoritiesiltojen alla, avoviemäreiden varrella.

Barettipäiset kommandot pitivät nämä todellisuudet kaukana toisistaan.

Rioa katsellessa tuntui tekopyhältä ajatella, että kisojen järjestelyistä koituisi hyötyä kaupungin asukkaille. Ärsyttävältä tuntui myös kisojen viherpesu – sen jälkeen kun oli syönyt kolme viikkoa kertakäyttöastioista.

Tietyille tahoille järjestelyt kyllä sopivat. Asuntojen hinnat Riossa nousivat kisojen myöntämisen jälkeen yli 240 prosenttia. Kisapaikat päätettiin niin, että se miellytti urakoitsijoita.

Tästä ei kuitenkaan voi syyttää yksistään Rioa. Kun se haki kisoja vuosille 2004 ja 2012, se tarjosi myös vaihtoehtoa, jossa suorituspaikat olisi järjestetty järkevämmin ja tiiviimmin.

Olympiakylästä olisi tehty luksusasuntojen sijaan opiskelija-asuntoja. Suunnitelma ei Kansainväliselle olympiakomitealle kelvannut.

Rio on yhtä aikaa hurmaava ja raivostuttava kaupunki. Toimittajien kisakokemukset eivät ole kokonaisuuden kannalta merkittäviä, mutta median raportoinnissa on luultavasti näkynyt se, että järjestelyt olivat tehottomia ja sekavia.

On kuin olisi palattu vuosia taaksepäin.

Turvallisuusongelmia oli. Niistä kannattaa muistaa, että ennen kisoja, niiden aikana ja niiden jälkeen Riossa on turvattominta olla musta, köyhä mies.

Olympialiikkeellä saattaa olla ongelma. Osa maailman kehittyneistä kaupungeista ei enää halua järjestää massiivisiksi paisuneita olympialaisia. München, Oslo ja Boston ovat kieltäytyneet isännyydestä.

Kisojen vastustamisessa ei ole mitään uutta. Niin on tehty aina. Kun Suomi järjesti vuoden 1952 olympialaisia, keskustelu oli osin samanlaista kuin nyt.

Kirjailija Kalle Päätalo ikuisti oman isänsä herkullista noitumista Iijoki-sarjaansa. Lauri Herman Päätalo kirosi näin:

”Ne ensi kesän helevetin ölympiäläiset! Ne piti voimisteluherrain tänne Suomeen itkeä! On perkele humpuuki huipussaan!”

Siihen vastattiin: ”Onko olympialaiset humpuukia? Ulukomailta tulee olympialaisiin kahtojia. Ja semmoset huppailijat tuovat Helsinkiin tollaria ja puntia. Ylleesä ulukomaihen rahhaa.”

Ei mennyt läpi. Isä jatkoi:

”Mitä tullee maksamaan se, se, joku helevetin tatijoni, jota Helsinkiin pykkäävät. Kuulemma satoja milijoonia. Ja niin silimäänni mennee miljoonat kuin hohtimet kaivoon.”

Isä-Päätalo oli väärässä. Olympiastadion on hieno osa suomalaista kulttuuria.

Mutta monessa muussa paikassa hohtimet ovat syvällä kaivossa. Kuvat vanhojen kisakaupunkien heinää kasvavista suorituspaikoista, jopa 2000-luvulta, kiertävät verkossa jatkuvasti. Näkymässä ei ole järjen hiventä.

Ehkä kisat pitäisi jatkossa antaa vain niistä hyvin suoriutuneille ja halukkaille isännille, kuten Lontoolle, Pekingille ja Sydneylle, ja kierrättää niitä tasaisesti. Kaikki olisi valmiina.

Riossa 11 miljardia dollaria olisi voinut käyttää muuhunkin.

PHIL NOBLE / Reuters
Kymmenottelun jälkeen amerikkalainen kultamitalisti Ashton Eaton (oik.) ja ranskalainen hopeamies Kevin Mayer halasivat veljellisesti.
Kymmenottelun jälkeen amerikkalainen kultamitalisti Ashton Eaton (oik.) ja ranskalainen hopeamies Kevin Mayer halasivat veljellisesti.
Rio Gandara / HS
Juoksija Usain Bolt, yksi kisojen suurista hahmoista, juhli voittoaan miesten 100 metrin finaalin jälkeen.
Juoksija Usain Bolt, yksi kisojen suurista hahmoista, juhli voittoaan miesten 100 metrin finaalin jälkeen.
DAMIR SAGOLJ / Reuters
Kisojen turvallisuudesta huolehti arviolta 85000 poliisia.
Kisojen turvallisuudesta huolehti arviolta 85000 poliisia.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?