Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Olympiapomo Kojonkoski kaikkien aikojen pohjanoteerauksesta: ”Olen erittäin pettynyt”

Huippu-urheilussa mikään ei tapahdu vuodessa tai kahdessa. Suomen urheilu tarvitsee oman yhteiskuntasopimuksensa, sanoo Huippu-urheiluyksikön johtaja HS:n haastattelussa.

Urheilu
 
Rio Gandara / HS
Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski.
Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski. Kuva: Rio Gandara / HS
Kuka?

Mika Kojonkoski

 Syntynyt 19. huhtikuuta 1963 Raumalla.

 Entinen mäkihyppääjä ja mäkihyppyvalmentaja.

 Toiminut Norjan, Itävallan ja Suomen mäkimaajoukkueiden päävalmentajana.

 Liikuntatieteiden maisteri.

 Suomen olympiakomitean asettaman Huippu-urheiluyksikön johtajana tammikuusta 2013 alkaen.

 Kansainvälisen hiihtoliiton mäkihyppykomitean puheenjohtaja.

Rio de Janeiro

Mika Kojonkoski on erittäin pettynyt Suomen joukkueen menestykseen Rion olympialaisissa.

Hän otti vastuun Suomen huippu-urheilun menestyksestä neljä vuotta sitten, Lontoon kesäolympialaisten jälkeen. Kojonkoski korostaa että kesäolympialaisissa pärjääviä urheilijoita on Suomessa vähän.

”Huippu-urheilussa mikään ei tapahdu vuodessa tai kahdessa”, hän sanoo. ”Uskoin parempaan.”

Suomen mitalisaldo Riossa jäi yhteen. Se on kaikkien aikojen huonoin mitalisaalis.

Kojonkoski kaipaa HS:n haastattelussa erillistä yhteiskuntasopimusta, joka selventää valtion roolia huippu-urheilussa.

Kuinka pettynyt olet Rion lopputulokseen?

”Olen erittäin pettynyt. En ole pettynyt itseni vaan niiden urheilijoiden puolesta, joka eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan. Emme ole pystyneet auttamaan heitä.”

Rion kisajoukkueella ei ollut virallista mitalitavoitetta. Miksei?

”Jos kuvittelisimme, että olympiakomitean tavoitteet auttaisivat urheilijaa, mikään ei olisi helpompaa kuin hakata nyrkkiä pöytään ja sanoa, että näin paljon mitaleita me voitamme. Sukupolvet ovat muuttuneet. Nyt puhutaan purskahtelevasta sukupolvesta, joka tekee innostuessaan mitä vain, mutta jota ei käskemällä ohjata.”

Kojonkosken mukaan Suomen olympiakomitean huippu-urheilun yksikkö tekee urheilun arvomaailman ja kulttuurin muutosta, jotta urheilijat voisivat tulevaisuudessa menestyä.

”Se ei ole helppoa.”

Miten tästä päästään eteenpäin?

”On saavutettava tilanne, jossa urheilija kokee työnsä merkitykselliseksi yhteiskunnassa. Sen jälkeen he uskaltavat satsata urheiluun ja laittaa itsensä peliin. Vasta sitten tulevat olosuhteet, valmentautumisen ammattimaisuus ja taloudelliset mahdollisuudet.”

Huippu-urheilun muutostyöryhmä on saanut paljon kritiikkiä. Missä se on onnistunut?

”Kenttä on iso, 70 lajiliittoa, 10 000 akatemiaurheilijaa ja eri organisaatioita. Tänä keväänä urheilijoille, valmentajille ja seuroille tehty kysely osoittaa, että ne teesit, joita huippu-urheiluyksikkö on ajanut, on otettu vastaan. Suomalainen urheilu on hyväksynyt ne.”

Se tarkoittaa ajatusta, että parhaat urheilijat harjoittelevat parhaiden valmentajien kanssa parhaissa olosuhteissa. Yksin, puoliharrastelevalla valmentajalla, ei enää voi menestyä. On pakko organisoitua.

”Sitä pitää jonkun johtaa. Se tarkoittaa johtamista niin, että kaikki tietävät: mistä minä vastaan, jotta urheilijoiden päivittäisen valmentautumisen arki paranee”, Kojonkoski sanoo.

Esimerkiksi nyt menestyvässä Tanskassa tehtiin vuonna 1985 laki huippu-urheilusta. Sen seurauksena perustettiin Team Danmark johtamaan ja koordinoimaan tanskalaista urheilua.

”Laki ohjaa siellä valtion ja huippu-urheilun sekä eri toimijoiden välistä peliä, joka meillä Suomessa on kohtuullisen sekaisin.”

Pitäisikö Suomessa olla vastaava laki?

”On puhuttu, että tarvittaisiin urheilun ’yhteiskuntasopimus’, jotta valtion kanssa peli olisi loogisempaa ja selkeämpää. Tänä syksynä sitä ruvetaan rakentamaan.”

Yksi huippu-urheilun muutostyöryhmän tavoite oli, että rahaa saadaan hallinnosta ja byrokratiasta urheilijan ja valmentajan yhteistyöhön. Kuinka siinä on onnistuttu?

”On tehty päätös, että on yksi valtakunnallinen keskusjärjestö. Mahdollisimman paljon päällekkäisyyksiä karsitaan, ja resursseja saadaan urheilijoiden käyttöön. Mutta siinä ei ole käskytysvaltaa, vaan mennään pitkän kaavan kautta.”

Suomessa oli 20 vuotta käytössä malli, jossa lajit vastasivat omasta tekemisestään.

Kojonkosken mukaan lajit yrittivät aina olla edellä toisiaan, mitä tuli opetusministeriöltä saatuun valtionapuun.

”Nyt haetaan ihan toisenlaista mallia. Jos ei tehdä yhteistyötä, niin se tarkoittaa, että kohta kenelläkään ei ole mahdollisuuksia menestyä.”

Minkä arvosanan annat huippu-urheilun muutostyöryhmän projektille? Se vaikutti poukkoilevalta.

”En koe niin. Se oli perusperkaus, jossa määriteltiin lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet. Ainoastaan julkisuus on tehnyt siitä poukkoilevaa. Se on hyvin yksinkertainen malli, mihin suuntaan suomalaista huippu-urheilua pitäisi viedä.”

Norjassa mäkihyppyvalmentajana toiminut Kojonkoski muistuttaa, että siellä sama muutos tehtiin vuonna 1988. Vasta 2006 todettiin, että nyt tämä alkaa jotenkin toimia.

”On kiistaton tosiasia, että menee ainakin kolme olympiadia, että se vaikuttaa tuloksiin. Suomessa muutoksesta on vasta viisi vuotta.”

Mitä sanot urheilukatsojalle, joka on kolme viikkoa katsonut kisoja ja tuskastunut?

”Sen, että pikkuisen laiskistuvassa maailmassa nämä urheilijat ovat koko ajan antamassa kaikkensa. Se, että he ovat olympiaurheilijoita, on kova saavutus. Sen ymmärtäminen on edellytys sille, että menestymme paremmin.”

”Saamaan aikaan kun tulostaso maailmalla nousee, lasten fyysinen aktiivisuus menee meillä koko ajan alaspäin. Aikaisemmat suomalaiset menestyjät liikkuivat lapsena koko ajan. Nyt menestyjiä tulee sellaisista maista, joissa tämä vielä on olemassa. Se ei tarkoita, etteikö menestyvässä hyvinvoivassa maassa voisi menestyä. Se perustuu aina kovaan työhön.”

Miten saat kerrottua tämän suomalaiselle yleisölle?

”Meidän on päästävä uudelleen positiiviselle uralle. On osattava nauttia pienistä menestyksistä. Negatiivinen vire ei tuota uutta menestystä. Tämä on vaikea aika urheilulle. Meillä on vahva urheilumenestyksen kiviriippa, jonka pitäisi olla voimavara.”

Miksei viesti ole mennyt perille?

”Haasteena on ihmisten kärsimättömyys ja se, ettemme saa viestiä perille julkisuudessa, jonka sielu ja ydin on kritisoida ja arvostella. Siinä mielessä olemme epäonnistuneet viestinnässä.”

Kojonkoski sanoo, ettei hän kavahda kritiikkiä, kunhan se on analyyttistä ja perustuu tietoon.

”Olemme negatiivisuuden ja kriittisyyden tiellä, joka ei johda tässä urheilussa eikä muuallakaan maailmassa eteenpäin.”

Millaista palautetta itse saat?

”En ole halunnut hirveästi sosiaalista mediaa lukea, mutta kuulen sen negatiivisen sävyn, joka julkisuudessa on. Lähipiiriltä ja siltä joukolta joka tuntee tätä [toimintaa], ei ole tullut ensimmäistäkään negatiivista palautetta.”

Uskaltaako lähipiiri sanoa, mitä se oikeasti ajattelee?

”Lähipiiri on laaja käsite urheilussa. Ei tässä mikään pelon johtamisen kulttuuri ole, kaikkea muuta.”

Olet todennäköisesti mukana Tokiossa 2020. Millainen uusi projekti on alkamassa?

”Nämä tulokset otetaan nöyrästi vastaan ja analysoidaan. Olympialaiset ovat loistavia paikkoja tavata kansainvälistä yhteisöä ja sitä, kuka menestyy milläkin keinoin. Uskon siihen toimintatapaan, mikä nyt on valittu. Kaikki menestyvät projektit perustuvat erittäin hyvään valmennukseen.”

Kova paine kohdistuu juuri sinuun. Miten nollaat tilanteen?

”Olen laittanut sieluni ja soluni tähän peliin, en siirrä vastuuta minnekään. Olen saanut paljon menestystä valmentajana, ja nyt on paskan aika. Kokonaisuutena tässäkin pelissä jokainen saa, minkä ansaitsee.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?