Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Sitä saa mitä tilaa – Rion epäonnistuminen herätti henkiin puheet urheilutukien keskittämisestä

Urheilu
 
Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Oskar Kirmes jäi Riossa sijalle 35, mutta hän oli ensimmäinen miestelinevoimistelija olympialaisissa 44 vuoteen. Jos Suomessa panostetaan jatkossa selkeästi tiettyihin lajeihin, tällaiset saavutukset saattavat jäädä toteutumatta.
Oskar Kirmes jäi Riossa sijalle 35, mutta hän oli ensimmäinen miestelinevoimistelija olympialaisissa 44 vuoteen. Jos Suomessa panostetaan jatkossa selkeästi tiettyihin lajeihin, tällaiset saavutukset saattavat jäädä toteutumatta. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Suomen joukkue lähti Rion olympialaisiin ilman virallisia mitalitavoitteita – mutta lopputulos ei liene tavoiteltu: ainoaksi mitaliksi jäi Mira Potkosen pronssi nyrkkeilystä.

Kyseessä on Suomen olympiahistorian huonoin mitalisaldo.

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Kihun johtaja Sami Kalaja totesi (HS 20.8.), että Suomessa on selvästi naapurimaita vähemmän rahaa, ja nyt vähät rahat leviävät laajalle.

Olympiakomitean tuen piirissä on Suomessa 42 lajia. Kalajan mukaan menestyksen kannalta voisi olla viisasta kaventaa määrää ja keskittyä entistä enemmän tiettyihin lajeihin.

Samaa pohti opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen Facebook-päivityksessään sunnuntaina.

”Mitä sellaista osaamista on esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, jota Suomesta puuttuu ja josta Suomi voi oppia? Käytetäänkö huippu-urheilun tuki vaikuttavasti? Pitäisikö priorisoida terävämmin vain tiettyihin lajeihin?”, Grahn-Laasonen kyseli.

Esimerkiksi Tanska kahmi Riosta 15 mitalia. Tanska on keskittynyt jo 2000-luvun alusta lähtien alle kymmeneen lajiin, joissa maalla on mitalisauma.

”Jos päädymme siihen, että suuri lajikirjo on rikkaus, niin pulinat pussiin ja hyväksytään tosiasiat, että mitaleita ei tule niin paljon. Sitä saa mitä tilaa”, Kalaja sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, että arvovalinta ei ole helppo.

Oskar Kirmes oli ensimmäinen miestelinevoimistelija Riossa 44 vuoteen, ja Ekaterina Volkova teki historian parhaan rytmisen voimistelun suorituksen. Jos panostamme selkeästi tiettyihin lajeihin, tällaiset saavutukset jäävät toteutumatta.”

Kalajasta urheilun hienous on siinä, että yksilö valitsee oman lajinsa, rakastuu siihen ja on valmis tekemään menestyksen eteen töitä.

”Toisin on esimerkiksi Kiinassa, jossa käsitykseni mukaan lapsi laitetaan putkeen, jossa hän on kymmenen vuotta ja putkahtaa mestarina ulos.”

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö tekee linjaukset rahankäytöstä yhteistyössä huippu-urheiluyksikön kanssa.

Urheilulajit on määritelty ykkös-, kakkos- ja kolmoskategoriaan sen mukaan, miten lajeja tuetaan. Ykköskategorian lajeissa, kuten ammunnassa, maastohiihdossa ja uinnissa, on parhaat menestysmahdollisuudet ja ne saavat eniten tukirahaa.

Ero kakkoskategoriaan ei ole kuitenkaan merkittävä. Kategoroiden lisäksi on yksilötukijärjestelmä potentiaalisille urheilijoille pienemmistä lajeista.

”Kysymys kuuluu, onko kategorioissa tällä hetkellä liikaa lajeja. Tosin lajeja ei ole helppo karsia pois”, Kalaja pohtii.

Kyllä, lajeja on liikaa, jos kysytään valtion liikuntaneuvostoon kuuluvalta kansanedustaja Sari Multalalta (kok).

”Jos halutaan varmemmin mitaleita, lajien tukemisessa pitäisi mennä pidemmälle, tehdä selvempiä eroja ja keskittää resursseja tarkemmin”, Multala sanoo.

Tämä mahdollistaisi sen, että huippu-urheilijat pystyisivät harjoittelemaan ammattimaisemmin, ja valmentajat voisivat keskittyä valmentamiseen.

”Nyt monet valmentajat tekevät muita töitä ja valmentavat harrastuksekseen. En usko, että monessa muussa maassa, missä mitaleita tulee, asia on näin. Keskittämisestä huolimatta huipun saavuttaneita urheilijoita tulisi tukea lajista riippumatta”, Multala sanoo.

Resurssien tarkentaminen auttaisi Multalan mukaan valmentajia kehittämään ammattitaitoaan. Samalla he pystyisivät jakamaan osaamistaan paremmin junioreiden valmentajille.

Huippu-urheilun tärkein rahasampo on huippu-urheilun yksikkö, joka jakaa noin 9,5 miljoonaa euroa. Yksikön johtajan Mika Kojonkosken mukaan Suomessa kuljetaan keskittämisen suuntaan. Hän muistuttaa kuitenkin, että yksikkö aloitti toimintansa vasta vuonna 2013.

”Meidän on pitänyt voittaa urheilevan Suomen ja lajiliittojen luottamus. Jos olisimme ensin tehneet ratkaisun, että tuemme viittä–kymmentä lajia, niin luottamus olisi ollut mahdotonta rakentaa”, Kojonkoski sanoo.

”Rahatuen määrä on kuitenkin hyvin pieni tässä kokonaisuudessa. Meidän pitää löytää uusia toimintatapoja.”

Kaikki haastateltavat muistuttavat, että raha yksin ei tuo menestystä. Suomessa tarvitaan enemmän urheilijoita maailman huipulle, ja rakkaus liikuntaan pitäisi syttyä jo lapsena. Nyt olympiamenestys on jäänyt liian harvojen harteille.

”Heidänkin pitäisi onnistua yli oman tasonsa. Keskittäminen auttaisi siihen, että yhdestä lajista voisi nousta useampia, joilla olisi mahdollisuus menestystä”, Multala uskoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?