Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Tuntuu, että olen ihan kuollut” – triathlonisti Kaisa Lehtonen ratkeaa itkuun uudestaan ja uudestaan uransa kauheimmassa harjoituksessa

Havaijin kisaa varten menossa ovat uran ”ylivoimaisesti kauheimmat” harjoitukset.

Urheilu
 
Kaisa Lehtosen pyöräilytreenissä lämpöä on 39 astetta, mutta maisema ei vaihdu
Kaisa Lehtosen pyöräilytreenissä lämpöä on 39 astetta, mutta maisema ei vaihdu
Huipputriathlonisti hikoilee, kiroilee ja välillä itkeekin helsinkiläisessä hotjoogasalissa, kun kauden pääkilpailu lähestyy.

Triathlonisti Kaisa Lehtonen hikoilee ja välillä itkee.

Helsingin Punavuoressa sijaitsevan Tulijooga-salin katossa suuret lämpöpatterit tekevät tehtävänsä. Seinällä oleva digitaalinen mittari näyttää 39:ää lämpöastetta. Ilman kosteutta voi vain arvailla.

Lehtonen polkee salissa pyöräänsä, jonka takaosa on kiinnitetty vastusta antavaan telineeseen, traineriin.

Lehtosen 17 000 euron arvoisen kilpapyörän ympärille jumppamaton päälle on muodostunut lätäköitä, jotka ovat pääasiassa hikeä ja jonkin verran juomapullon vettä.

Mitä kummaa on tekeillä?

Takana on kevään ja kesän aikana jo puolisen tusinaa vastaavaa rääkkiä.

Polkemalla pyörää huonosti lämmitetyltä saunalta tuntuvassa paahteessa Lehtonen haluaa totutella oloihin, jotka todennäköisesti ovat vastassa lokakuussa hänen vuoden pääkilpailussaan.

Se käydään 8. lokakuuta Havaijilla. Kyseessä on lajin legendaarisin kilpailu, täyden matkan Ironman ja samalla MM-kisa.

Havaijilla lämpöä on yleensä kisan aikana yli 30 astetta ja kosteutta 80–90 prosenttia.

Niissä oloissa kärkinaiset polkevat 180 kilometrin taivalta noin viisi tuntia, ja sen päälle juostaan maraton noin kolmessa tunnissa. Ennen pyöräilyosuutta uidaan meressä noin 25 asteen lämpöisessä vedessä 3,8 kilometriä.

Paitsi fyysisesti Lehtonen haluaa valmistautua Havaijin oloihin ennen kaikkea henkisesti.

Puolen tunnin kevyemmän ajon jälkeen Lehtonen tekee neljä kymmenen minuutin vetoa. Syke nousee anaerobiselle kynnykselle eli 170–175:een.

Kaikkiaan harjoitus kestää runsaat puolitoista tuntia.

Hikoilun, puuskutuksen ja rumien sanojen lomassa Lehtonen, 35, repeää itkuun uudelleen ja uudelleen.

”Itkeminen näissä on minulle ihan normaalia. En tiedä, onko se hyvä vai huono, mutta se helpottaa, kun on tosi väsynyt. Ja tuntuu, että saa vaihdettua ajatukset positiivisiksi. Tämä on sellaista hirveää kamppailua. Pään kannalta nämä ovat ylivoimaisesti kauheimpia treenejä. Tässä tuntuu, että olen ihan kuollut”, Lehtonen sanoo vetojen ja itkun välissä hikeä pyyhkien.

Uransa varrella Lehtonen on toki tehnyt monia fyysisesti rankempia harjoituksia.

”Nämä ovat erittäin vaikeita treenejä, koska olen tosi fiilisurheilija. Jos menen ulkona kovaa, saan hyvän olon tunnetta siitä, vaikka juoksuvauhti ei tunnu hirveän hyvältä. Sitten minun on helppo vetää itseni sinne koville tehoille.”

Toisin on sisällä paahteessa, kun maisema ei vaihdu.

Havaijilla ajaessa ja juostessa tuntuu sentään jonkinlainen ilmavirta. Parhaimmillaan myötätuuli voi auttaa menoa. Sen sijaan hotjoogasalissa ilma seisoo.

”Tällaisessa sisäergossa ei tule mitään, mikä tuntuisi kivalle. Ei yhtään mitään tavallaan positiivista palautetta. Nämä ovat niin perseestä. Nämä ovat sellaista henkistä kamppailua tosi vahvasti. Se on minulle rankkaa, mutta se on juuri se ominaisuus, jossa minulla on eniten kehitettävää. Kun sen saa parannettua, Ironmanilla pärjää paremmin.”

Lehtonen uskoo, että tällainen itsensä rääkkääminen henkisesti auttoi häntä keväällä Etelä-Afrikan täyden matkan Ironman-kisassa.

Siellä meduusa poltti häntä käsivarteen uinnin aikana.

”Käsi oli ihan turvonnut. Se oli sellainen paikka, että jos ei olisi käynyt tällaisia tosi vaikeita tilanteita psyykkisesti läpi, niistä ei pääsisi yli. Siellä oli itse asiassa helppo muuttaa ajatukset positiivisiksi, vaikka oli turvonnut ja hyllyvä käsi, jossa ei ollut yhtään voimaa, ja pyörän ohjaustanko oli irti. Se oli minulle helpompi tilanne kuin tämä täällä.”

Lehtonen voitti Etelä-Afrikan kisan.

”Todennäköisesti Havaijilla olot eivät ole näin pahat. Vaikka olisi tämä lämpötila, ilmavirta ja kilpailutilanne helpottaa sitä touhua. Jos siellä on näin kauheaa, sitten tulee jännittävä matka.”

Rion kisan seuraamisesta ei tullut katkeraa oloa

Kaisa Lehtonen seurasi Rion olympialaisten naisten triathlonkilpailua Ylen studiossa suoran lähetyksen asiantuntijavieraana.

”Vähän pelkäsin, tuleeko katkera fiilis, kun Rio oli urheilu-urani ykköstavoite vaikka kuinka monta vuotta. Onneksi oli vain sellainen olo, että vau, on ne kovia naisia, ja tämä on hieno laji”, Lehtonen sanoo.

Samalla Lehtonen totesi taas kerran, että oli tehnyt oikean valinnan ruveta panostamaan pitkille matkoille.

”Tykkään siitä, mitä olen nyt tekemässä.”

Lopullisen päätöksen luopua Rioon pyrkimisestä Lehtonen teki kesällä 2015, kun hän joutui jättämään Bakussa pidetyt Euroopan kisat väliin loukkaantumisen takia.

Baku olisi ollut tärkeä etappi Rion olympiapaikkaan vaadittavien rankingpisteitten kannalta.

”Jo vuonna 2014 asia rupesi muhimaan takaraivossa, mutta Bakun jääminen väliin oli tienhaara. Se pysäytti ja pani miettimään, mitä haluan tehdä urheilu-urallani. Totesin, että Havaiji on ollut haaveeni 12-vuotiaasta lähtien, eikä minulla ole enää hirveän monta urheiluvuotta jäljellä ja että Havaijiin haluan panna kaikki paukut.”

Ratkaisuun vaikutti myös se, että rankingpisteitten keräämiseen olisi vaadittu runsaasti matkustelua eri puolilla maailmaa pidettävissä kilpailuissa. Se olisi ollut paitsi fyysisesti ja henkisesti myös taloudellisesti raskas urakka.

”Se olisi ollut myös pois siitä, että voisin tehdä tällaisia pohjavuosia ennen niitä vuosia, jolloin haluan olla Havaijilla paras.”

Myöhemmin Lehtonen suunnitteli pyrkimistä Rioon maratonille, mutta siitä ajatuksesta hän luopui viime syksynä pitkän ja vaikean harkinnan jälkeen.

Lehtonen järkeili pitkäaikaisen valmentajansa Paul Sjöholmin kanssa, että kilpaileminen Riossa verottaisi liikaa valmistautumista Havaijille.

Lontoon vuoden 2012 olympialaisiin Lehtonen pyrki tosissaan. Tuolloin hän oli rankingissa ensimmäinen ilman olympiapaikkaa jäänyt nainen.

Matkassa oli rutkasti epäonnea, sillä kaksi kisaa meni pilalle renkaan puhkeamisen takia, ja yhdessä hajosi pyörä.

Kaisa Lehtonen kertoo, mitä järkeä on rääkätä itseään kuumassa joogasalissa. HS.fi/hstv
Jukka Gröndahl / HS
Yli puolentoista tunnin kuuman treenin aikana Kaisa Lehtonen juo noin kaksi litraa nestettä.
Yli puolentoista tunnin kuuman treenin aikana Kaisa Lehtonen juo noin kaksi litraa nestettä.
Jukka Gröndahl / HS
Hiki valuu lätäköiksi pyörän ympärille.
Hiki valuu lätäköiksi pyörän ympärille.
Jukka Gröndahl / HS
Kaisa Lehtosen harjoitukset 39 asteeseen lämmitetyssä joogasalissa ottavat koville.
Kaisa Lehtosen harjoitukset 39 asteeseen lämmitetyssä joogasalissa ottavat koville.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!