Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kojonkoski: Huippu-urheilua on sopeutettu jo pitkään – resurssit eivät riitä nykyisen strategian toteuttamiseen

Valtionapujen takaisinperintä ja hylätyt hankehakemukset lohkaisivat 800 000 euroa huippu-urheilulta.

Urheilu
 
Rio Gandara / HS
Mika Kojonkoski joutui selittämään Suomen laihaa mitalisaldoa Riossa.
Mika Kojonkoski joutui selittämään Suomen laihaa mitalisaldoa Riossa. Kuva: Rio Gandara / HS
Tästä on kyse

Huippu-urheilun asema yhteiskunnassa on murroksessa

  Huippu-urheiluyksikkö perustettiin Olympiakomitean alaisuuteen vuonna 2012. Sen tehtävänä on toteuttaa huippu-urheilun strategiaa ja johtaa lajiliitoista ja muista toimijoista koostuvaa verkostoa sekä kanavoida resursseja.

  Huippu-urheilun avustukset tulevat valtion liikuntabudjetista, joka rahoitetaan kokonaan veikkausvoittovaroista.

  Koko liikuntabudjetin suuruus vuonna 2016 on vajaat 148 miljoonaa euroa. Huippu-urheilun suoraan saamien tukien osuus tästä on noin 11 prosenttia. Lisäksi huippu-urheilun voi katsoa hyötyvän välillisesti joistakin muualle osoitetuista avustuksista.

  Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa ja valvoo järjestöjen valtionapua. Olympiakomitealta esitetään perittäväksi takaisin 435 000 euroa vuonna 2014 maksettuja valtionapuja.

  Suurin kiista on niin sanotusta omasta rahoituksesta. Olympiakomitean mielestä yhteistyökumppaneilta hankittu rahoitus ei saa vähentää automaattisesti valtionapuja. Ministeriö puolestaan toivoo, että järjestöt lisäisivät oman rahoituksen osuutta toimintabudjeteissaan.

  Olympiakomitea haki tälle vuodelle erillisavustuksia eri hankkeisiin. Rion olympialaisten aikana tulleiden kielteisten tukipäätösten yhteissumma on noin 450 000 euroa. Olympiakomitea on kritisoinut tukihakemusten käsittelyn hitautta, sillä myöhään tulevat päätökset hankaloittavat toiminnan suunnittelua.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski on pettynyt hiljattain tehtyihin päätöksiin, joiden seurauksena toimielin menettää yli 800 000 euroa rahaa.

”Se on kaikki pois valmentautumisesta ja urheilijoiden toimintaympäristön laatutekijöistä.”

Summasta noin puolet on vuoden 2014 valtionapujen takaisinperintää ja puolet Rion olympialaisten aikaan hylättyjä hankerahoituksia, joista Kojonkosken mukaan oli sovittu suullisesti opetusministeriön kanssa.

Takaisinperintää käsitellään vielä hallinto-oikeudessa, mutta joka tapauksessa Olympiakomitea joutuu tulemaan toimeen entistä vähemmillä resursseilla.

”Jo alkuvuodesta oli tieto siitä, että riski takaisinperinnästä on. Olemme myös oppineet siihen, että päätökset hankehakemuksista tulevat kesken vuoden, emmekä ole lähteneet rakentamaan tyhjän päälle”, Kojonkoski sanoo.

Sinällään resurssien kutistuminen ei ole valtava yllätys. Kojonkoski toteaa huippu-urheiluyksikön olleen perustamisestaan lähtien ”sopeuttamisen tiellä”.

”Tämä on neljäs vuosi, kun taloutta sopeutetaan. Joudumme tekemään enemmän tai vähemmän kompromisseja, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen ja strategian toteuttamiseen.”

Käytännön sopeuttamistoimista ei ole vielä päätetty. Huippu-urheiluyksikön henkilökunnan työsopimukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta katkolla vuoden lopussa.

Ne tehtiin Kojonkosken mukaan tarkoituksella määräaikaisiksi, jotta tulevaa voitaisiin arvioida käytössä olevien resurssien mukaan. Säästöjä saatetaan hakea myös esimerkiksi jäämällä kokonaan pois ensi vuoden universiadeista.

Kojonkosken mielestä huippu-urheilun ja valtion suhteesta pitäisi keskustella enemmän. Päätöksenteko ja linjaukset ovat helpompia, mikäli urheilun asema yhteiskunnassa olisi selvempi.

Suomen huippu-urheilun johtamismalli linjattiin kansainvälisten esimerkkien ja vertailujen perusteella muutama vuosi sitten. Strategian toteuttajaksi Olympiakomitean alaisuuteen perustettiin huippu-urheiluyksikkö vuonna 2012.

Yksikön tehtävänä on johtaa, koordinoida ja resurssoida huippu-urheilun verkostoa, johon kuuluvat esimerkiksi lajiliitot ja sitä kautta urheilijat ja valmentajat.

”Tämä on toimintamalli, jossa joku johtaa suomalaista urheilua”, Kojonkoski tiivistää.

Aiemmin eri lajit toimivat omissa siiloissaan, eikä huippu-urheilun kokonaisuudella ollut yhteistä linjaa.

”Nyt olisi päätettävä, onko tämä kansainvälisesti toimivaksi todettu malli sellainen, mihin sitoudutaan. Tarvitaan analyyttista keskustelua”, Kojonkoski toivoo ja mainitsee esimerkiksi pohdinnan siitä, onko huippu-urheiluyksiköllä edelleenkin liikaa tehtäviä.

Hyvin organisoidulla, keskitetyllä johdolla huippu-urheilun verkostosta voisi saada synergiaetua, kunhan roolit ja resurssit ovat järkevässä kombinaatiossa. Loogisuuden lisäksi malli vaatii toimiakseen nykyistä enemmän varoja.

”Strategian toteuttaminen tehtävänmäärityksen mukaisesti on nyt erittäin haastavaa. Ei ole kansainvälisiä esimerkkejä, joissa se olisi onnistunut näillä resursseilla.”

Kojonkoski korostaa, että huippu-urheilukentän yhdentämisessä on tapahtunut paljon hyvääkin viime vuosina. Keskitetty johtostrategia on ollut käytössä kuitenkin niin lyhyen ajan, ettei tuloksia ole vielä nähty.

Esimerkiksi Tanskassa säädettiin jo vuonna 1985 laki, jossa määriteltiin huippu-urheilun johtamismalli ja resursointi valtiovallan näkökulmasta.

”Meillä tämä tapahtui 20 vuotta myöhemmin. Olemme nyt vaiheessa, jossa monien mielestä vauhti ei ole ollut tarpeeksi nopeaa”, Kojonkoski toteaa.

Keskustelun virittämiseksi Olympiakomitea julkaisi viikonloppuna sivuillaan Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijoiden Jari Lämsän ja Jarmo Mäkisen kirjoituksen, jossa esitellään kolme erilaista tulkintaa valtion roolista huippu-urheilun rahoittajana.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!