Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Korva tarkkana ja kylki edellä – maalipallojoukkue puolustaa kultaa Rion paralympialaisissa

Suomi yrittää hiljentää metelöivän kotiyleisön ja uusia Lontoon mestaruutensa. Kovat pelit alkavat heti alkulohkossa.

Urheilu
 
Antero Aaltonen
Maalipallojoukkueen konkarit Petri Posio (vas.) ja Erkki Miinala näyttävät mallia torjuntatyöskentelystä.
Maalipallojoukkueen konkarit Petri Posio (vas.) ja Erkki Miinala näyttävät mallia torjuntatyöskentelystä. Kuva: Antero Aaltonen

Maalipallon perusteet

 Maalipallo on näkövammaisten joukkuepeli, jota pelataan kuusihenkisin joukkuein. Yhtä aikaa kentällä on kolme pelaajaa.

 Kaikilla pelaajilla on silmien edessä läpinäkymättömät laskettelutyyppiset lasit.

 Pelissä käytetään palloa, joka painaa 1,25 kiloa, ja siinä on äänilähteenä kulkusia sisällä.

 Peliaika on 2 x12 minuuttia tehokasta peliaikaa, ottelut kestävät noin 50 minuuttia.

 Hyökkäysaikaa on 10 sekuntia siitä, kun pallo on osunut puolustavan joukkueen pelaajaan, ajan ylittämisestä seuraa rangaistusheitto.

 Maalipallokenttä on lentopallokentän kokoinen alue (pituus 18 metriä, leveys 9 metriä).

 Heitossa pallon on kosketettava lattiaan ennen puolueetonta 6 metrin aluetta kentän keskellä ja sen jälkeen.

 Maalit sijaitsevat kentän kummassakin päädyssä ja ne ovat 1,3 metriä korkeat ja 9 metriä leveät.

 Jos pallo lentää ilmassa liian pitkälle, vastustaja saa rangaistusheiton, jota jää puolustamaan yksin rikkeen tehnyt pelaaja.

 Pelaajat jaetaan näkönsä perusteella kolmeen luokkaan: B1=sokea, B2=vaikeasti heikkonäköinen, B3= heikkonäköinen.

Missä lajissa Suomi on kurittanut Brasiliaa arvoturnauksen loppuottelussa lukemin 8–1? Oikea vastaus on näkövammaisten pelaama maalipallo.

Murskalukemat nähtiin neljä vuotta sitten Lontoon paralympialaisissa, ja keskiviikkona alkavissa Rio de Janeiron kisoissa olisi taas tarkoitus tehdä lähes mahdoton ja hiljentää brasilialaisyleisö.

”Meillä on paljon puolustettavaa, eikä periaatteessa voi huonompaa tulosta hakea”, maalipallojoukkueen kapteeni Petri Posio kertoo muutama päivä ennen kisojen alkua.

”Mutta mennään ensin peli kerrallaan mitalipeleihin.”

Malttiin on syytä, sillä Suomen lohkossa pelaavat maailmanlistan ykkönen Liettua, Kiina (3.), Turkki (4.) ja Yhdysvallat (9.). Suomi on sijalla kuusi.

Pykälän korkeammalla olevalla isäntämaa Brasilialla on lohkossaan Ruotsi, Algeria, Saksa ja Kanada, joista mikään ei ole maailman kymmenen kärjessä.

Posion mukaan lohkot on arvottu, mutta on selvää, että lohkon neljän parhaan joukkoon selviämiseenkin vaaditaan vahvaa peliä.

”Pahin mahdollinen skenaario toteutui. Meillä on erittäin kova lohko, jossa pitää pelata heti alusta asti täysillä, kaikki ovat ratkaisupelejä.”

Nina Jakonen / Suomen Paralympiakomitea
Suomi puolustaa maalipallon kultaa Rion paralympialaisissa.
Suomi puolustaa maalipallon kultaa Rion paralympialaisissa.

Suomen joukkueeseen kuuluvat Posion lisäksi Jarno Mattila, Erkki Miinala, Ville Montonen, Miika Honkanen ja Markus Tihumäki.

Mattila ja Miinala olivat voittamassa joukkueen 33-vuotiaan nestorin kanssa Lontoon kullan ja vuoden 2014 MM-hopean lisäksi EM-kultaa ja -hopeaa.

”Arvokisat ovat erilaisia turnauksia, ja meillä on tieto siitä, miten homma voidaan tehdä. Meillä on kokemusta voittamisesta”, Posio toteaa.

Isoissa kisoissa ei kaikki pelaa -mentaliteetilla pärjää, vaan ottelut viedään läpi yleensä kolmella aloituskokoonpanon pelaajalla.

”Tiukassa ottelussa ei yleensä tehdä vaihtoja. Tappio- tai johtoasemassa vaihdoilla haetaan jotain tiettyä muutosta peliin. Joillekin pelaajille turnauksesta voi tulla vähän tylsä, mutta joukkueena täällä ollaan ja yhdessä tehdään.”

Maalipallon arvokisoissa kaikilla pelaajilla pitää olla lääkärin luokittelema näkövamma. Pelaajilla on lisäksi silmien edessä läpinäkymättömät laskettelutyyppiset lasit tasapuolisuuden varmistamiseksi.

”Aina välillä joku jää kiinni siitä, että yrittää siirrellä laseja, mutta nykyään kameroita on niin paljon, että tätä tapahtuu vain vähän”, Posio kertoo.

Pallossa on äänilähteenä kulkusia sisällä, ja yleisön tulisikin pysyä hiljaa pelin aikana, jotta pelaajat voivat kuulla pallon liikkeet.

Brasilialaisyleisö elää tunnetusti äänekkäästi mukana lähes jokaisessa urheilutapahtumassa, kuten olympialaisissa useaan otteeseen nähtiin.

Posion mukaan hallitsevalla maailmanmestarilla onkin selvä kotikenttäetu, joka voi muodostua tiukassa paikassa ratkaisevaksi.

”Välillä on aika kovaäänistä kannustusta, ja jos on paljon yleisöä, niin tuomarin on vaikea ottaa kaikkea pois.

”Kyllä siinä monesti muutama pallo menetetään.”

Suomen kapteeni nostaa isännät turnauksen suurimmaksi voittajasuosikiksi, mutta muistuttaa, että isoissa turnauksissa ottelut ovat vähämaalisempia tiukan puolustuksen ansiosta, ja kurinalaisuus nousee suureen arvoon.

Hyvä mittari kurinalaisuudella on hyökkäysvirheiden määrä. Sääntöjen mukaan pallon pitää pompata ennen kuuden metrin rajaa ja toisen kerran vastustajan kuuden metrin rajan takana.

Virheellisestä hyökkäyksestä seuraa rangaistusheitto, jossa virheen tehnyt pelaaja jää yksin puolustamaan yhdeksän metriä leveää maalia.

”Yksi rankkari ottelua kohti on sallittava määrä, enemmän ei saa antaa.”

Kurinalaisuuden lisäksi Posio nostaa Suomen vahvuuksiksi kisojen monipuolisimmat hyökkäykset, kokemuksen ja hyvin yhteenpelaavan joukkueen.

Maalipallossa kätisyydellä ei ole merkitystä, mutta kylkisyydellä on. Pelipaikkoina on sentteri ja laiturit, ja pelipaikka määräytyy osin sen mukaan, kummalle kyljelle pelaaja osaa paremmin heittäytyä torjuntaan.

”Jostain syystä pelaajat ovat jompikumpi kylkisiä. Me pelaamme kädet kohti kulmaa, ja itse pelaan vain oikeaa laitaa”, Posio valottaa lajin luonnetta.

”Meidän joukkueessa molempia kylkisyyksiä on sopivasti.”

Maiju Torvinen

Harjoittelusta ei Suomen menestymisen kisoissa pitäisi jäädä kiinni. Pelaajat tekevät pelaamisen ohella töitä tai opiskelevat, mutta viikkoharjoituksia kertyy 5–8, ja lisäksi tekemistä on hiottu arvokisavuonna viikonloppuleireillä noin kolmesti kuukaudessa.

”Vuosi on ollut aika tiukka”, hierojayrittäjänä arkisin toimiva Posio toteaa.

Pitkä valmistautuminen on kuitenkin nyt ohi, ja torstaina avausottelussa Liettuaa vastaan joukkue aloittaa matkan kohti yhteistä unelmaansa.

Kokenut arvokisakävijä ei myönnä jännittävänsä, mutta parketille pitäisi pian päästä tositoimiin.

”Harjoittelu pyörii koko ajan, mutta kyllä jo aika kovasti alkaa odottelemaan kisojen käynnistymistä.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!