Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Keke Armstrong raivosi jatkuvasti Sebastian Sorsalle – ”Se oli kovaa rakkautta”, sanoo HJK-paidan kauden lopussa jättävä puolustaja

HJK:n kapteenista Sebastian Sorsasta tuli perjantaina kautta aikain toiseksi eniten pääsarjapelejä HJK:ssa pelannut pelaaja. Kahdestoista kausi Klubissa jää hänen viimeisekseen seurassa, peliura jatkuu muualla.

Urheilu
 
Mika Ranta / HS
Sebastian Sorsa on toiseksi eniten pääsarjatason otteluita HJK:n paidassa pelannut pelaaja.
Sebastian Sorsa on toiseksi eniten pääsarjatason otteluita HJK:n paidassa pelannut pelaaja. Kuva: Mika Ranta / HS
Kuka?

Sebastian Sorsa

  Syntynyt: 25. tammikuuta 1984.

  Seura: Helsingin Jalkapalloklubi.

 Pelipaikka: Oikea laitapakki.

  Pituus ja paino: 175 cm.

  HJK: paidassa 266 Veikkausliigan ottelua, joissa 25 maalia. Kaikkiaan 351 ottelua HJK:ssa.

  Saavutukset: kuusi perättäistä Suomen mestaruutta, kolme Suomen cupin voittoa ja Liigacupin voitto.

  Muut seurat: MPS, PK-35, Jokerit, Leeds United, Hamilton Academical.

  Muuta: Voitti Suomen cupin maalikuninkuuden 2003 Kirkkonummen Salamoiden paidassa.

Yksi aikakausi on päättymässä. HJK:n kapteenilla Sebastian Sorsalla on enää seitsemän ottelua aikaa pelata Klubissa.

Viikko sitten hän sai tietää, että ura ei jatku Klubissa ensi kaudella. Sorsa kertoi käyneensä keskustelun HJK:n päävalmentaja Mika Lehkosuon kanssa.

”Kunnioitan hänen päätöstään. Hän luottaa uskollisuuteeni loppukaudella. Yhteistyö Banan [Lehkosuo] kanssa jatkuu sataprosenttisesti joukkueen etu ja menestys mielessä”, Sorsa kertoo ennen Lahti-ottelua.

Sorsan peliura jatkuu ensi kaudella jossain muualla.

”En ole lopettamassa jalkapalloa tähän kauteen. Koen olevani huippukunnossa ja haluan jatkaa”, Sorsa sanoo.

Vaikea kuvitella HJK:n joukkueen asettuvan kentälle ilman, että Sorsa juoksee paikalleen siksakkia hypäten pari terävää hyppyä lopuksi. Sorsan voi sanoa olevan seuralegenda, jonka ura yhdistää HJK:n vuoden 1998 Mestarien liigan joukkueen pelaajat nykysukupolven pelaajiin. Nöyrästä joukkuepelaajasta on tullut vaivihkaa joukkueen pitkäaikaisin pelaaja.

Sorsa pelasi perjantaina Kemissä uransa 266:nnen pääsarjaottelun HJK:n paidassa ja nousi samalla tilastoissa ohi Markku Kanervan (265 ottelua) kautta aikain toiseksi eniten pääsarjapelejä HJK:ssa pelanneeksi pelaajaksi. Edellä on vain Reijo Jalava, joka pelasi HJK:ssa vuosina 1949–1969.

Vuonna 2004 liigajoukkueessa debytoinut Sorsa voitti ainoana pelaajana Suomessa ennätykselliset kuusi perättäistä Suomen mestaruutta ja nousi lopulta tällä kahdennellatoista Klubi-kaudellaan joukkueen kapteeniksi. Siinä on seuralegendan aineksia.

”Legenda on subjektiivinen käsitys pelaajasta. Vaatimattomana suomalaisena en koe itseäni sellaiseksi. Legenda on pelaaja, joka on koskettanut seuran yhteisöä jollain tavalla ja jättänyt jäljen ihmisiin. Toki olen pelannut niin kauan seurassa, että olen väkisinkin jäänyt ihmisten mieleen, samalla tavalla kuin Jarno Parikka ”, Sorsa sanoo.

Tarina alkoi Ala-Malmilta, punatiilellä verhoilluista betonitaloista. Malmin sairaalassa työskennelleen yksinhuoltajaäidin palkka riitti pojan jalkapalloharrastukseen. Kuusivuotiaana Sorsa päätyi äitinsä viemänä Malmin Palloseuran harjoituksiin.

”Malmi on mainettaan parempi paikka. Mutta olihan se elämä sellaista alemman työväenluokan elämää, jossa ei lomamatkoilla elämöity”, Sorsa sanoo.

Myöhemmin perheeseen liittyi isäpuoli, ja Sorsan sisarukset, veli ja sisko, syntyivät. Perhe muutti Siltamäkeen.

”Isäpuoleltani olen oppinut paljon, mutta olen identiteetin rakentamisessa saanut vaikutteita muiltakin miehiltä – ja myös naisilta. Niin olen siitä ajatellut. Olen aika tarkasti katsonut, miten ihmiset käyttäytyvät ja yrittänyt ottaa oikeita vaikutteita.”

Pelikentillä osviittaa tulevaisuudesta antoi valinta Helsinki-cupin parhaaksi pelaajaksi D13-ikäluokassa vuonna 1997. Teini-iässä hän siirtyi MPS:stä Helsingin Jalkapalloklubiin, josta tuli hänen tärkein seuransa. Sieltä löytyi myös ihmisiä, jotka vaikuttivat merkittävästi hänen elämäänsä.

”Keke [ Keith Armstrong ] päästi minut pelaamaan, vaikka olin ihan paska alussa. Hän hinasi minua eteenpäin ja laittoi minut avauskokoonpanoon, vaikka olisin ollut viikon varusmiespalveluksessa. Keke sanoi: jos et kestä kuumuutta, pysy poissa keittiöstä. Hänellä oli kova kuri, ja hänelle ei ryttyilty.”

Armstrong valikoi pelaajia, joille huusi harjoituksissa ja otteluissa. Sorsa oli yksi silmätikuista.

”Muistan ikuisesti yhden pelipalaverin, kun Armstrong keräsi raivoa. Hän syytti minua tasapelistä, ja koko tulos oli yhden minun virheeni syytä”, Sorsa kertoo nauraen.

Heikosti pelannut pelaaja joutui pukemaan päälleen harjoituksiin ylisuuren keltaisen XXL-paidan, joka oli aika usein Sorsan päällä.

”Juju oli siinä, että hän huusi aina minulle mutta laittoi minut myös aina pelaamaan. Samoin kävi Iiro Aallolle, jolle hän huusi koko pelin ja pelin jälkeen. Se oli kovaa rakkautta, joka myös auttoi. Ei sitä silloin ymmärtänyt, vaan ajatteli valmentajan olevan täysi nuija.”

Sorsa debytoi Klubin liigajoukkueessa vuonna 2004, jolloin joukkueessa pelasivat muun muassa Alexei Eremenko, Aarno Turpeinen ja Ville Nylund. Silloin eivät nuoret kukkoilleet, vaan koppiin mentiin pää alhaalla. Sorsan mukaan henkinen kuilu nuorten ja vanhojen pelaajien välillä oli leveämpi kuin tänä päivänä.

”Isä-Eremenko oli raaka ja huusi meille junnuille koko ajan. Turpeinen ei paljon puhunut, mutta jos häntä vahingossa tuli jaloille, hän tuli seuraavassa tilanteessa täysillä jaloille ja ärjyi perään perkelettä.”

Sorsa on nähnyt urallaan paljon värikkäitä hahmoja. Vuonna 2008 hän päätyi Englannin kolmannelle sarjatasolle pudonneeseen Leeds Unitediin, jonne hänet halusi Chelsea-legenda Dennis Wise. Wimbledonin kuuluisassa Crazy Gang -joukkueessa pelannut Wise ehti valmentaa Sorsaa vain kuukauden ennen siirtoaan Newcastleen. Tilalle tuli Sami Hyypiän ja Jari Litmasen kanssa aikanaan Liverpoolissa pelannut Gary McAllister.

”Hän sanoi heti minulle, että meidän pitää löytää sinulle jokin seura. Tasoni ei riittänyt hänelle”, Sorsa sanoo.

Englannista Sorsa siirtyi Skotlannin Valioliigan Hamiltoniin, jossa hän pelasi vain pari ottelua.

Hänellä oli vielä mahdollisuus lähteä Herefordiin, mutta se ei kiinnostanut. Brittikeikasta tuli pettymys.

”Tulipahan koettua.”

Kahdentoista HJK-kauden aikana Sorsan kanssa samassa pukukopissa on istunut 137 eri joukkuekaveria, jotka ovat pukeneet raitapaidan päälleen liigaotteluun. Viisi valmentajaa on käskyttänyt häntä seurassa, ja kerta toisensa jälkeen hän on päätynyt aina uuden valmentajan suunnitelmiin.

”Se on ollut osoitus itselleni siitä, että olen pätevä siinä, mitä teen. Kausieni määrä kertoo siitä, että olen ollut lojaali seuralle ja olen pysynyt vauhdissa ja kansallisella huipulla mukana. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että olen pelannut suurimman osan urastani Suomessa. Olisin toivonut pidempää jaksoa ulkomailla, mutta se on jossittelua.”

Suomeen paluun jälkeen hän pääsi HJK:hon, joka aloitti ennätyksellisen mestaruussarjan. Paluukaudellaan hän teki kuusi maalia, syötti kaksitoista maalia ja tuli valituksi HJK:n vuoden pelaajaksi. Päävalmentaja Antti Muurinen vapautti laitapelaajat Dawda Bah’n ja Sorsan tekemään tuhoja hyökkäyspäässä.

”Kautta 2009 pidän kaikkein siisteimpänä juttuna. Urheilijana olin silloin parhaimmillani. Antti Muuriselle iso kiitos.”

Sorsa kokee olevansa etuoikeutettu siinäkin mielessä, että on saanut HJK:ssa tutustua ja pelata suomalaisen jalkapalloilun legendojen kanssa.

Mika Nurmela ja Markus Heikkinen olivat liidereitä ja voimakkaita persoonia, jotka eivät pyydelleet anteeksi keneltäkään mitään. Aki Riihilahti oli kokenut, fiksu ja omalaatuinen persoona. Teemu Tainio oli ehkä futaajana kaikista paras, jonka olen nähnyt HJK:ssa. Mikael Forssell on jalkapallonörtti, joka tekee edelleen eniten yksinään treeniä. Jari Litmasta ei voi Sebastian Sorsa arvioida.”

Lehkosuolta hän kokee oppineensa eniten jalkapallosta maajoukkueen entisen päävalmentaja Mixu Paatelaisen ohella. Sorsa sanoo olevansa etuoikeutettu myös siksi, että on saanut olla niin pitkään suomalaisen jalkapallon keskiössä.

”Minulla on ollut tavoitteena, että pystyn pelaamaan HJK:ssa.”

Uran vääjäämättömästi lähenevään loppuun Sorsa on varautunut opiskelemalla Tanskassa Aalborgin yliopistossa urheilujohtamisen tutkintoa. Pelit jatkuvat, mutta kauden päätteeksi hän on pakotettu muuttamaan toisesta kodistaan, Töölön stadionilta.

Muuttokuorma on pakattu päähän muistoina.

”Tämä on minun tarinani. Olen ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaiseksi tässä seurassa ja urallani. Olen päässyt hankalistakin asioista eteenpäin. Pitää päästä monesta seulasta läpi, että pääsee HJK:hon puhumattakaan siitä, että pelaa seurassa kaksitoista kautta. Siitä pitää olla ehdottomasti ylpeä.”

Sorsa julkaisee maanantaina Lahti-pelin jälkeen blogissaan (blogit.image.fi/sebastiansorsa/) tekstin ajatuksistaan HJK-vuosiensa päättymisestä.

HJK–FC Lahti Sonera-stadionilla kello 18.30.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?