Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Kalle Palander syyttää urheilujohtajaa simputuksesta –kaksikon välit olivat ”räjähdysherkät”

Minä-muodossa kirjoitetussa uudessa kirjassa Palander käy ronskilla kielenkäytöllään läpi uraansa ja pui monessa yhteydessä kipunoivaa suhdettaan edesmenneeseen isäänsä ja valmentajaansa Jouni Palanderiin.

Urheilu
 
Gustavo Alavedra
Kalle Palander kertoo viihtyvänsä tv-kameroitten edessä.
Kalle Palander kertoo viihtyvänsä tv-kameroitten edessä. Kuva: Gustavo Alavedra

Suomen menestynein miesalppihiihtäjä ja nykyinen tv-viihdyttäjä Kalle Palander syyttää Lahden MM-hiihtojen pääsihteeriä Janne Leskistä kaksikon yhteisinä maajoukkueaikoina tapahtuneesta simputuksesta.

Leskinen toimi aktiiviuransa jälkeen pitkään alppihiihdon lajijohtajana Hiihtoliitossa ja myöhemmin erillisen lajiliiton Ski Sport Finlandin toimitusjohtajana.

”Jannen ja minun erimielisyydet juontavat juurensa jo niiltä ajoilta, kun nousin nuorena maajoukkueeseen ensimmäistä kertaa. Hän oli tuolloin maajoukkueen tähti ja oli minua kohtaan melkoinen mulkku. Nuorempana laskijana sain kantaa hänen tavaroitaan ja kokea kaikenlaista pientä simputusta. Sitten sama kaveri nousi lajipäälliköksi. Tilanne oli koko sen ajan erittäin räjähdysherkkä”, Palander sanoo keskiviikkona julkaistussa elämäkertatyyppisessä kirjassaan Kalle – suoraa puhetta.

Kaksikon viileät välit kävivät selväksi myös Palanderin huippu-uraa seuranneille toimittajille. Välillä Palander keljuili Leskiselle mediatilaisuuksissa suoraan päin naamaa ja välillä muissa yhteyksissä vähintään rivien välissä.

Leskinen ei kiistä Palanderin muistikuvia mutta sanoo, että ne koskevat ihan yksittäisiä päiviä. Leskisen mukaan hänen ja Palanderin yhteiset leiri- ja kilpailupäivät olivat melko harvassa, koska hän teki vauhtilajien laskijana eri ohjelmaa kuin muut maajoukkuemiehet.

”Kallemaiseen tyyliin tässä on nyt sitä kuuluisaa Lapin lisää siinä, että aika jyrkästi asiaa käsitellään. Meillä oli maajoukkue ja jonkinlainen kulttuuri vasta muodostunut siinä kohtaa, kun Kalle tuli ensimmäistä kertaa leireille. Saattoi siellä olla pientä kuittailua uudelle tulokkaalle, ja ehkä Kalle saattoi jotkut kamat joskus kantaa bussista hotellin aulaan”, Leskinen kommentoi HS:lle.

Leskinen muistaa, että uusi urheilija otettiin kuitenkin saman tien mukaan.

”Sitähän Kalle ei tietenkään halua tässä muistella. Tulokkaan jekutukset olivat kevyesti varmaan ohjelmassa, mutta tuota henkilöluonnehdintaa tai alapääviittausta en kyllä voi allekirjoittaa”, Leskinen sanoo.

Toisessa kirjan kohdassa Palander toteaa, että ensimmäiset kaksi vuotta maajoukkueessa olivat hänelle kova koulu.

”Janne Leskinen ja Juha Järvi olivat minua kohtaan kusipäisiä. Minun piti pakata niiden laskukamat ja roudata ne aina paikasta toiseen”, Palander sanoo ja myöntää olevansa nykyään ”ihan väleissä” Leskisen ja Järven kanssa.

Leskisen mukaan hänen ja Palanderin myöhemmät ”kinat” olivat ihan tavanomaista selvittelyä lajijohdon ja urheilijoiden välillä.

”Aina kinataan talousasioista ja urheilijoiden oikeuksien ja liiton oikeuksien välisestä rajapinnasta, eikä Kalle tässä tehnyt poikkeusta. Hän oli jossain kohtaa jopa helpompi tapaus kuin monet muut, koska loppujen lopuksi hän tietyllä tapaa aina kuitenkin tyytyi päätöksiin, vaikka asioiden esittäminen olikin aina värikästä ja kallemaisen pelkistettyä ja osin halki, poikki ja pinoon -tyyppistä”, Leskinen sanoo.

Tuore Timo Kangasluoman kirjoittama kirja ei tarjoa Palanderin elämästä sen tason uutista, joka paljastui vuonna 2008 Tapio Nurmisen huolella tekemästä elämäkerrasta Kalle Palander –jyrkimmät rinteet.

Se kirja paljasti yli viisi vuotta salassa pysyneen rattijuopumustuomion, jonka seurauksena Palander istui kaksi viikkoa vankilassa Monacossa ja menetti ajokorttinsa vuodeksi.

Tuota tapausta ja niin ikään viitisen vuotta salassa pysyneestä Norjassa asuvasta tyttärestä kertomista Palander muistelee tässäkin kirjassa.

Vuoden 2008 ja edellisen kirjan ilmestymisen jälkeen Palanderin ura oli enimmäkseen sinnittelyä loukkaantumisten kanssa. Toki paljon muutakin on tapahtunut.

Minä-muodossa kirjoitetussa uudessa kirjassa Palander käy ronskilla kielenkäytöllään läpi uraansa ja monessa kohdassa pui kipunoivaa suhdettaan edesmenneeseen isäänsä ja valmentajaansa Jouni Palanderiin.

Hän kertoo myös muista uransa merkittävimmistä ihmisistä ja tietysti perheestään.

Mukana on myös kiinnostavaa pohdiskelua urheilumenestykseen vaadittavista ominaisuuksista otsikolla Huippu-urheilijan dna sekä lopettamisen vaikeudesta.

Kalle Palander–Timo Kangasluoma: Kalle –suoraa puhetta. Docendo. 205 sivua.

Neljä poimintaa Palander-kirjasta

1 ”Edessäni avautui kauhea näky”

Kalle Palander on moneen otteeseen kertonut, että hänen elämänsä kipeimpiä asioita on pikkusiko Anna-Sofian hukkuminen Tornionjokeen toukokuussa 1997.

Uudessa kirjassa Palander kertoo, että pikkusiskon tapaus oli toistua vuonna 2014, kun hänen nuorin tyttärensä Mona-Lisa oli vähällä hukkua perheen tilalla Virossa.

”Edessäni avautui kauhea näky. Mona-Lisa makasi vatsallaan lammessa liikkumattomana. Kahlasin juosten hänen luokseen ja nappasin syliini. Aloin jo vedessä elvyttää tytärtäni ja puhaltamaan ilmaa hänen suuhunsa. Jatkoin elvytystä rannalla. Luojan kiitos tyttö alkoi yskiä vettä pois keuhkoista. Kun Mona hengitti, nappasin lapset autoon ja ajoin Mona vieressäni sairaalaan. Onneksi tyttäreni selvisi tuosta koettelemuksesta ilman mitään jälkiseurauksia”, Palander kertoo kirjassa.

2 ”Hän on pohjimmiltaan tosi tiukka emäntä”

Kirjassa Palander kertoo myös näkemyksiään Suomen toisesta alppihiihtotähdestä Tanja Poutiaisesta, joka esiintyi lähes aina mediassa hymyilevänä ja hillittynä.

”Hän on pohjimmiltaan tosi tiukka emäntä. Hänen luonteensa vain on sellainen, että hän ei halunnut näyttää todellisia tunteitaan julkisesti. Otimme Tanjan kanssa joskus helvetisti yhteenkin, lähinnä siitä, että kumpi joutuu tekemään enemmän promootiopäiviä sponsorien kanssa.”

3 Kotiriitojen jälkeen monta lähtöä

Kun Palander kertoo suhteestaan vaimoonsa Riina-Maijaan, kerronnasta voi löytää sarkasmia ja pilkettä silmäkulmassa.

”Luonteeseeni kuuluu myös se, että en pysty elämään yksin eli ilman parisuhdetta. Olen ollut jonkinlaisessa parisuhteessa 16-vuotiaasta asti. Ilmeisesti sen vastapuolen kätinää on pakko saada kuunnella.”

”Vaikka tunnesiteeni Riina-Maijaan on todella vahva, olen siitä huolimatta joskus ajatellut, että nyt tämä saa kyllä riittää. Se liittyy aina siihen, kun alamme riidellä. Monta kertaa olen lähtenyt, mutta palannut kuitenkin takaisin jo tunnin päästä.”

4 Kiroilu on osa persoonaa

Humoristiseen sävyyn Palander miettii yhtä tavaramerkkiään, kiroilua.

”Ainoa iso haaste tv-ohjelmissa on Palanderin pojan kiroileminen. Minun on ollut pakko opetella olemaan kiroilematta alinomaa, koska sitä ei vaan voi tehdä televisiossa koko ajan. Kiroilu on tosin ollut aina osa persoonaani ja luonnettani. En ole ihan varma, mistä se oikein kumpuaa. Ehkä minulle on pienenä naurettu, kun olen päästellyt ärräpäitä, ja olen hoksannut, että tällähän saa ihmiset nauramaan.”

”Ovathan ne tieteilijät todenneet, että kiroilu on hyvä stressin lievittäjä. Ehkä tuosta syystä en nykyään kauheasti stressiä mistään otakaan.”

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!