Äänestys
30.10.2009 9:28
Tero Tiitun tuuletuksia ei nähdä olympiakisoissa. Kuva on Prahan MM-kisoista viime joulukuulta, jolloin Suomi voitti ensimmäistä kertaa salibandyn miesten maailmanmestaruuden.
Yli neljännes HS.fi:n äänestykseen osallistuneista lukijoista haluaisi salibandyn olympialaisten kisaohjelmaan.
Tulos kuulostaa äkkiseltään tunnetusti menestyshullujen suomalaisten haihattelulta helposta olympiamitalista. Ei kai globaaleja suurkisoja voi järjestää vain parin voittoihin hurahtaneen kansan ehdoilla?
Kansainvälisen salibandyliiton IFF:n pääsihteeri John Liljelund vakuuttaa lajin olevan tosissaan pyrkimyksessään. Töitä tehdään ahkerasti ympäri maailmaa.
"Strategiaan on kirjattu tavoitteeksi päästä olympialaisiin. Toki matka sinne on pitkä ja kivinen. Pidämme välitavoitteita yhtä tärkeinä", Liljelund sanoi.
Välitavoitteita ovat muun muassa paikka opiskelijoiden universiadeissa, paikka World Games -kisoissa sekä Kaakkois-Aasian kisoissa.
"Laji on suosiossa siellä. Esimerkiksi Thaimaassa ja Indonesiassa on innostusta ja Singaporessa salibandyä pelataan jo kouluissa", Liljelund sanoo.
Salibandy onkin levinnyt ainakin ruohonjuuritasolla ympäri maailman. IFF:llä on viitisenkymmentä jäsentä viideltä eri mantereelta. Uusimpina jäseninä lajiperheeseen ovat liittymässä Indonesia, Iran ja Liettua.
Afrikassakin pelataan useassa maassa. Siellä IFF joutuu päättämään aivan erilaisista asioista kuin Pohjoismaissa. Lajiliitto on muun muassa suunnitellut varusteita ja sääntömuutoksia, jotka mahdollistavat ulkona pelaamisen.
Suomella on kansainvälistämisessä salibandyn suurmaana oma vastuunsa, mutta harrastukseensa hurahtaneiden lajilähettiläiden innokkuus on kaksiteräinen miekka.
Vaarana on, että ulkomaille muuttaneet harrastajat pyörittävät toimintaa vain keskenään. Kansallinen lajiliittokin saatetaan perustaa, mutta ilman paikallisia puuhaihmisiä pysyvää jalansijaa on mahdoton saada.
"Olemme saaneet Kansainväliseltä olympiakomitealta sellaista viestiä, että älkää perustako pelkkiä postitoimistoja", Liljelund sanoo.
KOK:n palaute on Liljelundin mukaan ollut rohkaisevaa. IFF:n johto on tavannut jopa puheenjohtaja Jacques Roggen, joka oli kehunut salibandyä vakuuttavasta työstä.
KOK:n näkökulmasta salibandy olisi periaatteessa hyvä olympialaji. Se houkuttelee nuoria ja naiset kilpailevat siinä aktiivisesti.
Liljelund elättelee toivoa siitä, että salibandy otettaisiin mukaan Roggen ideoimiin nuoriso-olympialaisiin, joita aletaan pitää ensi vuodesta alkaen.
Suurin este salibandyn pääsyyn varsinaisiin olympialaisiin on kisojen paisuminen valtaviksi.
Varsinkaan joukkuelajien määrää ei voi enää lisätä, sillä se toisi kisakylään monta sataa uutta urheilijaa.
Myös lukijoiden äänestyksessä monet ilmoittivat kannakseen, että lajimäärää pitäisi pikemminkin vähentää.
Liljelund ymmärtää tilanteen ja toteaa, että olympialaisten tulevaisuutta on ylipäätään vaikea ennakoida.
Visionäärit ovat jopa väläytelleet ideaa, jossa joukkuelajeille järjestettäisiin omat olympialaiset erillään kesä- ja talvikisoista. Siinä mallissa salibandykin voisi mahtua olympiarenkaiden alle.
Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi