Äänestys

HS etsii kaikkien aikojen katkerinta urheilumuistoa

Unkari-ottelu Stadionilla, hiihtodoping vai sopupelit?

On sateinen lauantai-ilta lokakuussa 1997. Yli 30 000 katsojaa riemuitsee ja odottaa loppuvihellystä. Pelataan jo lisäaikaa. Enää kolme minuuttia ja sitten Suomi pääsy jalkapalloilun MM-kisojen jatkokarsintaan on totta. Vihdoinkin.

Unkari saa vielä kulmapotkun vasemmalta. Pallo pomppii vaarallisesti suomalaispelaajalta toiselle. Ei hätää. Puolustaja Sami Mahlio ehtii palloon maaliviivalta ja potkaisee sen kentälle.

Voi ei. Pallo osuu suoraan maalivahti Teuvo Moilasen takalistoon ja vierii maaliin. Katsomo hiljenee. Suomen unelma on taas murskana. Lisäaikaa oli liikaa.

Olisiko tässä murheellisessa Unkari-ottelussa aineksia kaikkien aikojen katkerimmaksi suomalaiseksi urheilumuistoksi? Vai jossain muussa?

Helsingin Sanomien urheilutoimitus järjestää aiheesta äänestyksen.

Äänestyksen tueksi olemme koonneet yhdeksän mieltä kohottanutta muistoa. Voit äänestää myös omaa "suosikkiasi".

Toimittaja Timo Järviö kertoi hermoja raastavasta Suomen ja Unkarin jalkapalloilun MM-karsintaottelusta seuraavaa (HS 12. 10. 1997):

"Unkarin tasoitusmaali toi hetkessä epätodentuntuisen tunnelman Stadionille, kun yli 30 000 katsojan riemuntunteet vaihtuivat yhtäkkiä suunnattomaksi pettymykseksi. Näinkö tässä taas piti käydä.

"Pettyneet katsojat heittivät kentälle muutamia juomatölkkejä. On vain ottelun tarkkailijasta kiinni, lähteekö häneltä sakkoja tuova raportti. Tunnelman katkeruutta lisäsi vielä se, että Suomi oli hallitsevampi ja pystyi nimenomaan pelaamaan."

Ottelun jälkeen Stadionin liepeillä on harvoin nähty yhtä vihaisia katsojia. Tunnelma on suorastaan kuohuttava, ja viha purkautuu roskalaatikoihin.

Jos jalkapallo ei liikuta, niin dopingista saa aina puheenaiheita.

Lahden MM-hiihtojen tapahtumat 2001 on yhä ihmisten mielissä. Vieläkin kuuluu joskus kysyttävän, missä olit silloin, kun suomalaiset huippuhiihtäjät kärähtivät dopingista.

Surkuhupaisin yksityiskohta oli huoltoasemalle jäänyt lääkärinlaukku, josta HS kertoi 26. 2. 2001:

"Suomen hiihdon dopingjupakka sai sunnuntaina vielä uusia käänteitä. Kävi ilmi, että Hiihtoliiton kadonneesta lääkärilaukusta oli löytynyt kuusi käytettyä tiputuspussia. Pusseissa oli ollut Haes-nimistä verenohennuslääkettä. Lääke on käytännössä samaa kuin kielletty Hemohes, jota löytyi Jari Isometsän dopingnäytteestä.

Laukku löytyi helsinkiläisen huoltoaseman bensamittarin vierestä vajaata viikkoa ennen MM-kisojen alkua. Samana päivänä, lauantaina 10. helmikuuta Suomen joukkue kävi Virossa Otepään maailmancupissa.

Suomen hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä järkyttyi, kun hän kuuli myöhään sunnuntaina Hiihtoliiton kadonneesta lääkärinlaukusta. "Voi jumalauta", Petäjä totesi Helsingin Sanomille.

Martti Vainion dopingkäry Los Angelesin olympialaisissa 1984 puhutti pitkään. Asiat selvisivät vasta vuosien jälkeen, kun myös Vainio tunnusti asian.

Toimittaja Juhani Syvänen kuvasi käryä tuoreeltaan HS:ssa 13. 8. 1984:

"Vainio ei tunnustanut, vaikka onkin hyvin valistunut urheilija. Ei isoa annosta anaboleja kulkeudu urheilijan kroppaan pillereinä tai ruiskeena hänen tietämättään. Vainio kertoi olevansa tapahtumista ymmällä ja arvaan miksi.

Anabolien palaminen oli odotettua hitaampaa. Testien ei pitänyt enää Los Angelesissa vilkuttaa punaista. Martti Vainio palaa tiistaina ikävissä tunnelmissa Los Angelesista."

Dopingista puhuttiin myös 1970-luvulla. Ja Stig Wetzellistä.

Wetzell kärähti efedriinistä Suomen jääkiekon MM-kisoissa 1974. Piristekäryn takia Suomelta jäi saamatta kiekkohistorian ensimmäinen MM-mitali.

Wetzell on johdonmukaisesti pitänyt kiinni siitä, ettei hän tiedä, miten aine joutui hänen elimistöönsä. Käryn takana olivat todennäköisesti Suomen joukkueen lääkärien toimet, mutta täyttä varmuutta ei saatu.

Joka tapauksessa käry järkytti suomalaiset ja löi elinikäisen leiman Wetzellin otsaan.

Jääkiekosta saa kitkeriä muistoja ilman dopingiakin. Ne ikuiset tappiot Ruotsille.

Ehkä kamalin tappio on Helsingin kotikisoista 2003. Suomi johti puolivälieräottelua jo 5–1, mutta hävisi käsittämättömästi 5–6.

Toimittaja Kaarlo Sundell kommentoi ottelua HS:ssa 8. 5. 2003:

"Suomen jääkiekkomaajoukkueen mitalijahti MM-kisoissa päättyi. Käsi sydämelle, näinhän siinä pitikin käydä. Tapa, jolla Ruotsi pudotti Leijonat jatkosta, oli kuitenkin röyhkeydessään vertaansa vailla. Että neljän maalin etumatka (5–1) ei suomalaisille riittänyt."

Pesäpallokin saa osansa, mutta onko vuoden 1998 sopupeliskandaalista sittenkään kaikkien aikojen kitkerimmäksi urheilumuistoksi.

Jupakka alkoi HS:n otsikosta 14. 8. 1998: "Veikkaus epäilee sopupelejä miesten superpesiksessä."

Tapauksen selvittely kesti pitkään. Laji menetti vuosiksi uskottavuutensa ja pelaajat maineensa.

Sopuiluun liittyy myös vantaalainen jalkapalloseura AC Allianssi, joka hävisi Veikkausliigan ottelussa Hakalle 0–8.

Murskatappio herätti epäilykset järjestetystä tuloksesta.

Seurauksena oli, että Allianssin taru loppui ja seuraan sijoittanut kiinalainen liikemies Ye Zheyun katosi vähin äänin maan alle.

Äänestykseen sopii mukaan ainakin kaksi suomalaista urheilulegendaa.

Juha Mieto hävisi sekunnin sadasosalla Ruotsin Thomas Wassbergillle Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin hiihdossa 1980. Tappio kirveli Mietoa, joka pakeni kisan jälkeen murehtimaan paikalliseen metsään.

Mieto muisteli 27 vuotta vanhaa tapausta Ilta-Sanomissa viime vuoden helmikuussa (IS 24. 2. 2007) näin:

"Muistan kaiken kuin eilisen päivän. Aluksi tappio raivostutti. Otin sen melkein ilkeytenä. Enää en kuitenkaan ole pettynyt."

Suomalaiset ovat 1930-luvulta lähtien olleet katkeria ruotsalaisille, jotka käräyttivät toisen legendan, Paavo Nurmen rahapalkinnoista.

Nurmi ei enää päässyt vuoden 1932 olympialaisiin. Ruotsalaiset pitivät Nurmea ammattilaisjuoksijana, mitä hän tietysti olikin.

Olympialaiset olivat amatöörejä varten.

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi