Miekkailu

Keskiaika kalahtelee Jakomäen miekkailusalilla

Video: Historiallista miekkailua Jakomäessä

Miekka kalskahtaa ja torjuu vihollisen iskun. Terä jatkaa nopealla sivalluksella kohti vastustajan kurkkua viiltääkseen sen auki ja jatkaa iskeytyäkseen yläkautta päähän. Sitten palataan valmiusasentoon ja otetaan uudestaan.

Historiallisen miekkailun harjoittelu näyttää vaikuttavalta. Pitkämiekat viuhuvat ilmassa ja kolahtelevat toisiinsa. Iskuja ei viedä loppuun asti, eivätkä tylsytetyt terät vahingoita ketään, mutta kalske tuo väistämättä mieleen keskiaika- ja fantasiaelokuvat.

"Kukapa ei haluaisi olla Aragorn? Miekat vain ovat uskomattoman siistejä", opettaja Guy Windsor virnistää.

Kahdeksan vuotta sitten Helsinkiin miekkailukoulua perustamaan saapunut Windsor pitää harjoittelusaliaan Jakomäessä. Hallirakennuksen alakerrassa vaikuttaa olevan autokorjaamoja.

Toiseen kerrokseen, The School of European Swordsmanshipin tiloihin, oppilaat kokoontuvat harjoittelemaan eurooppalaisia taistelutaitoja vuosisatojen takaa. Harjoittelusalin päädyssä on koroke, jolla makaa kopio Fior di Battagliasta, italialaisen Fiore dei Liberin vuonna 1409 kirjoittamasta oppaasta ajan taistelutaitoihin. Kaikki oppilaiden tekemät liikkeet pohjaavat kirjan esimerkkeihin.

"Siihen aikaan näitä taitoja opiskelivat ainoastaan rikkaat miehet. Nyt ne ovat kenen tahansa saatavilla", Windsor riemuitsee.

Oppilaiden joukko on kirjava. Paikalla on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhempia. Kaikki harjoittelevat keskenään. Pari kokeneempaa valitsee pitkämiekan sijaan pistomiekan, joten he tekevät miekkailuharjoitukset toistensa kanssa.

"En pidä aloittelijoille kovempia treenejä kuin kokeneimmille, jotta suodattaisin huonosti motivoituneet pois. Opetan menestystä: en sano, kuinka hyviä oppilaani voisivat olla, vaan näytän, kuinka paljon he ovat kehittyneet", Windsor selittää.

Maria Manner on aloittanut historiallisen miekkailun opiskelun vuosi sitten. Hän tiesi jo ensimmäisiin harjoituksiin tullessaan, että aikoo jäädä lajin pariin.

"Minulle on tärkeää, että harjoittelu on autenttista. Muuten historialla ei ole suurta merkitystä", Manner sanoo.

"Olisi hienoa, että jonain päivänä voisin itse tutkimuksen tai opettamisen avulla antaa jotain takaisin tälle lajille."

Taitoerot harjoituksissa ovat selkeitä, sillä mukana on vuosia lajia harrastaneita ja pari kuukautta miekkaa käsitelleitä.

Mannerkin ohjaa itseään kokemattomampaa oppilasta ja hiljalleen liikkeet alkavat sujua oikein. Välillä kypärien suojaverkkojen takaa välähtää onnistumisen hymy.

"Olemme vastuussa myös toisistamme. Taidot, joita opettelemme, on tarkoitettu surmaamiseen", Manner pohtii.

"Harjoitukset vaativat valppautta."

Kun Windsor demonstroi oppilaille harjoitteiden alussa, englantilainen käyttää useaan otteeseen sanaa "bash". Vapaasti suomennettuna britti puhuu mätkimisestä tai murskaamisesta.

Harjoitteiden alkuperäistä tarkoitusta on siis vaikea unohtaa.

"Jos tekisimme näitä asioita oikeasti, saisimme syytteen murhan yrityksestä. Täällä yritämme kehittää toinen toisiamme. Käytämme väkivallan energian tullaksemme paremmiksi miekkailijoiksi", Windsor filosofoi.

Turvallisuus syntyy luottamuksesta harjoittelukaveriin. Windsorin kanssa keskusteltaessa nouseekin esiin, että taitoeroilla tai kilpailullisuudella on loppujen lopuksi vähän merkitystä.

"Tärkeintä on, että kaikki jakavat innostuksen tätä taitoa kohtaan", Windsor toteaa.

"Pelkkä miekkailun opetteleminenhan on täysin tarpeetonta touhua. Kiinnostavaa hommasta tekee prosessi, mahdollisuus kehittyä aina paremmaksi."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi