Miekkailu

Miekkalähetystä ympäri maailmaa

Ilmestys tuli Guy Windsorille skotlantilaisen kukkulan rinteessä. Yhtäkkiä kaikki oli aivan selvää. Hänen olisi mentävä Helsinkiin ja perustettava miekkailukoulu.

"Miksikö minun oli tehtävä niin? En todellakaan tiedä", Windsor sanoo.

Miekkoihin ja muihin teräaseisiin britti hurahti jo lapsena. Kiinnostus eurooppalaisia miekkailuperinteitä kohtaan heräsi, kun Windsor alkoi löytää aiheesta kirjallisuutta opiskelija-aikanaan.

"Eräässä teoksessa kirjan kirjoittaja kertoo, miten hän vaati aina kaksintaistelussa, että vastustaja riisuu takkinsa ja hattunsa. Takkinsa siksi, ettei sen taskusta voi heittää hiekkaa silmiin. Hattunsa siksi, ettei sieltä voi napata pistoolia. Nämä molemmat olivat sattuneet kirjailijalle aikaisemmin", Windsor naureskelee.

Miekkasankarit harvinaistuivat pistoolien ja kiväärien kehittyessä. Länsimaisten taistelutaitojen historia kulkee nykyään teoksissa, joiden tutkiminen jatkuu edelleen.

Lähdeteosten tulkinnassa on saavutettu yksimielisyyttä. Erilaisten koulujen määrä ja vaihteleva näkemys taidoista, joita he opettavat, on kuitenkin suuri.

"Jotkut koulut opettavat samaa kuin me täällä ja sanovat, että edustavat aivan toista koulukuntaa, ja päinvastoin", Windsor toteaa.

"Maailmalla tällaisia taitoja opetetaan ainakin Yhdysvalloissa, Japanissa ja Singaporessa, Australiassa ja ympäri Eurooppaa. Harrastajalukuja on vaikea sanoa."

Lähdekirjat ja taidot leviävät maailmanlaajuisesti. Jakomäen salin Fior di Battagliakin on skannatusta lähdeteoksesta muodostettu nide. Alkuteos löytyi aikanaan losangelesilaisesta kirjastosta.

Vuosittain Windsor osallistuu kansainvälisiin konferensseihin, joissa tutkimustietoa kootaan yhteen paikkaan. Tänä vuonna britti matkaa Yhdysvaltoihin.

"Ne ovat hienoja tapahtumia, joissa tietomäärä lajista kasvaa jatkuvasti", Windsor toteaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi