Tausta

Positiivinen epo-näyte ei muutu negatiiviseksi nykymenetelmillä

Erytropoietiini eli epo on elimistön hormoni, joka kiihdyttää punasolutuotantoa, kun kudosten happipitoisuus laskee. Epon tuotanto lisääntyy, kun ihminen oleskelee vähähappisessa ympäristössä, esim. korkealla vuoristossa. Noin 90 prosenttia eposta muodostuu munuaisissa.

Epoa on käytetty lääkkeenä vuodesta 1988, ja tätä kautta se tuli myös huippu-urheiluun. Kansainvälinen olympiakomitea kielsi epon käytön vuonna 1990, mutta ensimmäiset epo-testit tehtiin vasta Sydneyn kesäkisoissa 2000.

Suomen Antidopingtoimikunta (ADT) on tehnyt epo-testejä vuodesta 2003 lähtien.

Epo parantaa elimistön hapenottokykyä, ja siksi sen dopingvaikutus on parhaimmillaan kestävyyslajeissa.

Epon käytön on arveltu olleen syynä useiden ammattipyöräilijöiden kuolemiin 1980-luvun lopulla.

Epoa käytetään krooniseen munuaisten vajaatoimintaan liittyvän anemian hoitoon. Epo voi lisätä veritulppien riskiä. Se voi aiheuttaa myös flunssantapaisia oireita ja nostaa verenpainetta.

Epoa annostellaan 1–7 kertaa viikossa, ja sen vaikutus kestää useita viikkoja annon lopettamisen jälkeen. Annosten määrät ovat yksilöllisiä.

Epoa annetaan ruiskeena joko ihon alle tai hitaasti suoraan verisuoneen laskimoon, jolloin sen teho nopeutuu.

ADT:n lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä selvittää, että epon dopinganalyysi tehdään kahdessa vaiheessa.

Verinäytteestä mitataan epon aiheuttamia muutoksia verenkuvassa, esimerkiksi hemoglobiini- ja retikulosyyttipitoisuuksia. Jos verenkuvamuutokset viittaavat epon käyttöön, urheilijan virtsanäytteestä otetaan ns. suora epo-testi.

Suora epo-testi riittää ilman verenkuvamuutosten selvittelyä, että epoa on käytetty.

Suora testi tehdään elektroforeettisella analyysimenetelmällä, joka erottaa elimistön oman ja lääkkeenä annetun epon toisistaan niiden sokeriketjujen eroavuuksien perusteella, Seppälä kertoo.

Virtsan epo-testin luotettavuus on viiden viime vuoden aikana parantunut merkittävästi.

Maailman antidopingtoimisto Wada uudisti testin arviointikriteerit viimeksi huhtikuussa 2007.

Laboratorio ei ilmoita positiivista tulosta, ellei se ole varmistanut tietyin analyysein, ettei A-näyte sisällä aktiivisia entsyymejä tai muita tekijöitä, jotka saattaisivat vaikuttaa epon säilymiseen näytteessä.

Seppälän mukaan tästä johtuen on äärimmäisen epätodennäköistä, että epo-positiivinen näyte enää nykyään muuttuisi negatiiviseksi B-analyysissä.

Kun pikajuoksija Marion Jonesin B-näyte osoittautui negatiiviseksi, sitä ei tutkittu nykyisellä menetelmällä. Kaikkiaan vastaavia tapauksia on ollut kolme.

"Viime vuosina on A-tuloksesta vähennetty vielä tietty virhemarginaali, jonka vuoksi B-näyte tuskin jatkossa edes harvoin poikkeaa A-näytteen tuloksesta", Seppälä sanoo.

A-näyte analysoidaan nykyisin kahteen kertaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi