Urheilijalle homoseksuaalisuudesta vaikeneminen on turvallinen ratkaisu

Urheilu on yksi niistä yhteiskunnan suurista linnakkeista, joissa homoseksuaalisuus on yhä tabu.

Omasta homoseksuaalisuudesta vaietaan, koska siitä ei uskalleta puhua. Arkaillaan muiden asenteita ja julkitulon vaikutuksia jopa urakehitykseen.

"Pelätään, että sillä on vaikutuksia omiin mahdollisuuksiin siinä lajissa, varsinkin jos omat tavoitteet ovat pitkällä. Valitettavan moni lopettaa urheilun myös näistä syistä. On pelko siitä, ettei hyväksytä", kuvailee entinen jalkapalloilija Maija Paloheimo, joka toimii myös seksuaalista tasa-arvoa edistävän Uskalla-kampanjan tiedotuskoordinattorina.

Paloheimon mukaan useissa urheilulajeissa vallitsee heteronormatiivinen ajattelu: oletetaan automaattisesti, että kaikki urheilijat ovat heteroita.

"Tässä asiassa on edistytty hirveän hyvin naisten urheilussa. Naisten urheilulajeissa ollaan yleisesti paljon suvaitsevampia kuin miesten urheilulajeissa."

"Miehet kokevat homoseksuaalisuuden usein jotenkin uhkana omalle maskuliinisuudelleen tai he pelkäävät sen jollain tavalla uhkaavan heitä tai heidän asemaansa joukkueessa."

Asennemuutoksen pitäisi lähteä liikkeelle valmentajista, taustahenkilöistä ja seuroista, sanoo Paloheimo. Tarvitaan koulutusta.

Pitäisikö lajin huippujen "tulla ulos pukuhuoneista"?

"Olemme kampanjan sisällä puhuneet, että sillä ei ole tarkoitus aiheuttaa huippu-urheilijoille sellaisia paineita, että heidän täytyisi tulla ulos kaapista ja tehdä siitä joku julkisuusjuttu. Minusta se ei ole mikään ratkaisu", sanoo Paloheimo.

"Jokaisessa joukkueessa syrjintä on se asia, josta pitää päästä eroon. Oli kyse sitten etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai ihan mistä tahansa."

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi