Vielä kerran, Jani!

Sievinen ei halunnut urheilun prässistä heti politiikan paineeseen
Nummelalainen jättää jäähyväiset kilpa-altaille EM-uinneissa

"Huonosti", vastaa nauraen kaikkien aikojen menestynein suomalaisuimari Jani Sievinen kysymykseen, miten hän on valmistautunut viimeisiin arvokilpailuihinsa, tänään alkaviin Helsingin lyhyen radan EM-uinteihin.

Moninkertaisella arvokisamitalistilla on kasassa harjoituskilometrejä ehkä neljäsosa siitä, mitä yleensä.

Sievisen, 32, harjoittelumotivaatio on ollut kadoksissa viime keväästä asti, joten hän on arvokisojen alla erikoisessa tilanteessa.

Paineita ei ole. EM-kisoissa ainoastaan sadan metrin sekauintiin osallistuvan Sievisen finaalipaikka on tiukassa.

"Voi olla, että uin 1, 2 tai 3 starttia", jäähyväiskilpailuunsa valmistautuva nummelalainen arvaili.

Nummelan uimahallissa Sievisen nuorimmainen, 5-vuotias Aaron, kiehnää isänsä vierellä siihen malliin, että jos saisi valita, olisi jossain aivan muualla kuin kuuntelemassa aikuisten tylsiltä kuulostavia juttuja. Hetken viihdykettä tarjoaa isän kännykkäpeli.

Maaliskuussa Sievinen päätti, että Helsingissä ura päättyy.

"Se oli helpotuksen paikka, kun sain päätöksen tehtyä", Sievinen kertasi, mutta myönsi, että oman uran lopettamisuutinen tuntui haikealta lukea teksti-tv:stä.

"Sitten meidän avioero oli vielä suurempi elämänmuutos. Lisäksi tietoisuus siitä, että tämä homma loppuu, on vaikuttanut motivaatioon", perhe-elämässään rankan vuoden läpikäynyt uimari sanoi.

Uimaritähti ilmoitti pari vuotta sitten syksyllä, kolmekymppisenä, että jatkaisi kilpailemista vuoden 2012 olympialaisiin asti.

Ihan rehellisesti, uskoitko siihen?

"Se mitä sanoin, sanoin niin, että ura jatkuu olympialaisiin 2012, jos terveys ja motivaatio säilyy. Terveys on säilynyt, mutta motivaatio ei. En luvannut jatkaa. Mutta uskoin siihen. Koin silloin, että se on mahdollista."

Sievinen tietää, että tekemistä täytyy olla, ettei käy nykäset tai myllylät.

"En jaksa uskoa siihen, että ongelmia tulisi ajankuluttamisessa. Minulla on seuraavan puolen vuoden ajaksi hyvin selvät suunnitelmat ja olen hyvin työllistetty. Ongelma on se henkinen sisältö, mikä jää puuttumaan. Nythän minua on ajaneet vahvasti eteenpäin ne unelmat ja haaveet, mitkä ovat liittyneet uintiin ja siinä menestymiseen", Sievinen pohdiskelee ja sanoo uusille haaveille olevan nyt tilaa.

Demareiden kansanedustajaehdokkaaksi kosiskeltu uimari ei kuitenkaan haaveile politiikasta. Ei hän liioin havitellut Suomen Uimaliiton valmennuspäällikön pestiä, joka olisi alkanut sopivasti vuoden alussa.

"Kävin sen asian läpi ja päädyin vähään samaan kuin tuon valmennuspäällikön paikan hakemisessa. Ne tulisivat vähän liian äkkiä. Pääsen sen verran kovasta prässistä nyt pois, enkä halua heti aloittaa ihan samanlaista. Nämä vaalit on käyty osaltani", Sievinen tuumi, mutta sanoo politiikan olevan mahdollista myöhemmin.

Kiireisenä hänet pitää ensi vuoden puolella tv-työt. Sievisellä ei ole vielä lupa kertoa tarkemmin, onko kyse juontotehtävistä vai jostakin muusta.

"Tv-keikat ovat kivoja, mutta minun juttuni on uintiklinikka."

Sievinen on vetänyt uintikilinoita kilpauimareille, mutta aika on ollut kortilla oman harjoittelun vuoksi. Hän haluaisi laajentaa uintiklinikkaa kilpauimareiden lisäksi tavallisille pulikoijille.

Sievisen suunnitelmissa on viedä toimintaa myös Suomen ulkopuolelle unkarilaisen olympiavoittajan Attila Czenen kanssa.

Aikanaan toistensa pahimmat kilpakumppanit ovat nykyään hyvissä väleissä ja Janin "varman" kultamitalin Atlantan olympialaisissa 1996 vienyt Czene on vieraillut Nummelassa Sievisen kotonakin.

Noin kuukausi sitten he juttelivat viimeksi puhelimessa juuri yhteisen uintiklinikan perustamisesta.

"Ei kansainvälisistä kilpakumppaneista varmaan kenestäkään parhaimpia kavereita ole tullut, kontakteja mulla on ympäri maailmaa. Se menee jännästi niin, kun puhutaan ystävyydestä, että sekauimari ei ole välttämättä paras kaveri sekauimarin kanssa, mutta voi olla kaveri vapaauimarin kanssa.

Tai sitten huippusekauimari voi olla kaveri jonkun 20. sijalla oleva tyypin kanssa, muttei sen kakkosen tai kolmosen kanssa.

Sievisen omat pojat Aaron, 5, ja Aleksanteri, 9, uivat.

Toivotko heistä kilpaurheilijoita?

Hetkeäkään epäröimättä Sievinen vastaa: "Toivon! Se mikä kokemus mulla on urheilusta - miten paljon lisää sisältöä se antaa elämään ja henkistä vahvistumista - niin totta kai haluan, että heistä tulee urheilijoita."

Sievinen kertoo, että lyhyen valmennuskokemuksen perusteella hän ymmärtää isäänsä paremmin.

"Lapsille pitää sanoa jostain tekniikan muutoksista tuhansia kertoja, niin että se menee jakeluun. Mutta niinhän se menee normaalielämässäkin, että jos ne sukat jää lattialle, niin pitää vaan sanoa uudestaan ja uudestaan", hän sanoo ja vilkaisee hymyillen hallin kahviossa säntäilevään Aaroniin.

"Toinen konkreettinen asia: ihmettelen faijan pitkää pinnaa, kun isä aina odotti mua ja siskoa pois täältä hallilta. Ei siihen itse kiinnitä [lapsena] huomiota, kuinka kauan tuolla suihkussa, saunassa ja pukemiseen menee aikaa. Se on ihan älytöntä. Me treenataan 45 minuuttia ja sit me ollaan 45 minuuttia pesutiloissa", kiitteli Sievinen valmentajaisäänsä Esaa kärsivällisyydestä.

Erimielisyyksiäkin kaksikolla on ollut.

"Me riidellään aina siitä, että mä en ui Esan mielestä tarpeeksi kovaa. Mä olen toista mieltä, mä uin niin paljon kuin pystyn. Se on hyvin yksinkertaista. Muusta emme ole riidelleet, ja riidat ovat jääneet hallille."

Lukuisista arvokisamitaleistaan Sievisen on helppo nostaa pari ylitse muiden.

"1993 Sheffieldissä eka EM-kulta pitkällä radalla ja Berliinin EM-kisat 2002 kun palasin seitsemän vuoden tauon jälkeen kultakantaan pitkällä radalla. Niistä on jäänyt raa'an työnteon maku."

Jälkikäteen häntä on harmittanut eniten se, kun kuuluisat uimalasit putosivat ja pilasivat uinnin Sydneyn olympialaisissa 2000.

Parhaalta uimarista on tuntunut maailmanennätyksen tekeminen ja vastaavasti ME:n menetys on riipaissut.

"No pahaltahan se tuntuu, koska ennätyksen on tuntenut omakseen. Kyllä menetys on päivän pilannut."

Sievinen ei vielä tiedä, tuleeko kiusaamaan nuorempiaan jäähdyttelijänä SM-kisoihin.

Mutta eilen, itsenäisyyspäivänä, hän hyppäsi viimeisen kerran Nummelan altaaseen ammattilaisuimarina.

"Eniten olen tykännyt harjoitella täällä joulunpyhinä, kun halli on ollut tyhjä ja hiljainen. Joskus on laitettu kynttilöitä ja joulumusaa", jouluihmiseksi tunnustautuva Sievinen sanoo.

Hän lähtee Australiaan joulun viettoon ilman tuoretta tyttöystävää, vanhemman poikansa kanssa.

Sievisellä on pehmeä lasku altaista vapaaseen elämään, sillä hän valmentaa reissussa Australiassa leireileviä nummelalaisia ja rovaniemeläisiä uimareita.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi