Hiihto

Tapio Videman: Epon käytöstä ei ole näyttöä 1980-luvulta

Hiihtäjien veriarvot alkoivat nousta vasta 1990-luvulla

Kanadassa asuva tutkija ja lääkäri Tapio Videman on seurannut hämmästellen Suomessa käytävää dopingkeskustelua. Erityisesti hän on huolissaan epäiltyjen hiihtäjien oikeusturvasta ja vanhojen tapahtumien tulkinnoista.

Videman kaivoi Nelosen käynnistämän kohun takia arkistoistaan tiedot suomalaisten hiihtäjien hemoglobiiniarvoista vuosilta 1988–1989.

Hänen mukaansa on mahdotonta, että joku suomalainen hiihtäjä olisi käyttänyt noina vuosina suorituskykyä parantavaa epo-hormonia.

Nelosen viime huhtikuussa julkaiseman uutisen mukaan sillä on silminnäkijän valaehtoinen lausunto, että Marjo Matikaisen pöydällä olisi ollut epo-purkki harjoitusleirillä Rovaniemellä 1988.

"Jos joku olisi onnistunut hankkimaan epoa tuohon aikaan sairaalan keinomunaisten hoito-osastolta, niin miksi ihmeessä hän olisi tuhlannut aineen harjoituskaudella?" kysyy Videman.

Videmanin tutkijakollega Ingard Lereim kertoi samaa sunnuntaina Ylen haastattelussa. Norjalaisen mukaan kansainvälisen hiihtoliiton testeissä ei ole ollut mitään merkkejä Matikaisen epon käytöstä.

Hiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö sen sijaan on uudistanut väitteensä, että Matikainen olisi käyttänyt epoa.

Videman sai vuonna 1988 luvan verinäytteiden ottoon suomalaisilta hiihtäjiltä. Hän alkoi kerätä verinäytteitä eri harjoitustilanteista. Tavoitteena oli saada kolme näytettä mahdollisemman monelta hiihtäjältä.

"Näytteet osoittivat, ettei epon käytöstä havaittu minkäänlaista trendiä. Hiihtäjien nimet on hävitetty, mutta jäljelle jäänyt data todistaa, ettei epon käyttöä voi todistaa", sanoo Videman, joka on toimittanut tutkimusaineistostaan kopiot Helsingin Sanomien haltuun.

Videman perustaa näkemyksenä verianalyysiin.

"Jos elimistöön tulee epoa ulkopuolelta, niin oman epohormonin taso laskee hyvin alhaalle. Niin ei käynyt", Videman tiivistää.

Lahden MM-hiihdoista 1989 otetut näytteet todistivat Videmanin samaa kuin vuotta aiemmin.

Videman tutki näytteitä kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lääketieteellisen toimikunnan asiantuntijana. Hän ei ole ollut henkilökohtaisesti paikalla hiihtäjien harjoitusleireillä.

Hiihtäjien hemoglobiiniarvot alkoivat Videmanin mukaan nousta vasta 1990-luvulla. Val di Fiemmen MM-hiihdoissa 1991 veriarvoja ei voitu lainkaan tutkia, kun näytteet pantiin jääkaappiin ja punasolut tuhoutuivat.

Videman ei ota kantaa, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen teko. "Saattoi olla myös vahinko. Val di Fiemmessa oli tarkoitus mitata vain mahdollisia verensiirtoja joko omasta tai vieraasta verestä."

Thunder Bayn MM-kisoihin 1995 mennessä hiihtäjien hemoglobiiniarvot olivat Videmanin mukaan jo selvässä nousussa, jolloin myös epon käyttö oli mahdollista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi