Uinti

Uintitekniikka kuntoon videon avulla

Video: Vapaauinti on nopein uintimuoto

Valmentaja Esa Sievinen ja 16-vuotias uimari Emilia Pikkarainen opettavat HS.fi:n videoilla neljän uintimuodon tekniikat.

Nähtävillä on vapaa-, rinta-, selkä- ja perhosuintivideot. Oikeaan tekniikkaan kannattaa panostaa. Se vie uimaria eteenpäin joutuisasti ja taloudellisesti.

Esa Sievinen valmensi aikanaan poikansa Janin 17-kertaiseksi arvokisojen kultamitalistiksi. Emilia Pikkarainen voitti talven SM-uinneissa kaksi Suomen mestaruutta.

Vapaauinti on uintimuodoista nopein. Esa Sievinen painottaa ensimmäisenä alavartalon toimintaa. "Lantiosta alaspäin vartalon pitää pysyä mahdollisimman vakaana", Sievinen sanoo.

Uinnin tehostamiseksi hartioiden pitää kiertää vahvasti vedon aikana. Oikea määrä on noin 30–40 astetta. Sormet voivat olla yhdessä tai harittaa, sillä ei ole merkitystä.

Hyvässä käsiliikkeessä näkyy hyvin työ- ja lepovaihe. Työvaiheessa käsi työntää seisovaa vettä ja vartalo ikään kuin liukuu käden ohi. Veden päällä, lepovaiheessa, käsi pysyy hyvin rentona. Käsiveto kiihtyy loppua kohden.

Rintauinti lienee kuntouimarien yleisin tapa edetä. Sen potku on kuitenkin kohtuullisen vaikea. Uintivalmentaja Sievinen painottaa potkun tärkeyttä rintauinnissa.

"Potkun merkitys on vähintään puolet. Jalkojen on ponnistettava taaksepäin sivukautta. Sieltä jalat saavat erinomaisen tuen vedestä", Sievinen sanoo.

Kun jalat ovat vartalon sivulla, vedenvastus kasvaa kovaksi.

"Sen takia potkun taaksepäin on tapahduttava välittömästi ja piiskanomaisena."

Kädet viedään rintauinnissa yhdessä suoraan eteen. Käsien ja jalkojen rytmitys on tärkeää.

"Aavistus ennen kuin kädet ovat suoristuneet eteen, pitää potkun alkaa." Sen jälkeen kädet erkanevat toisistaan. Kauhaisun aikana kämmenet ovat ulospäin. Potkun lopussa jalat ojentuvat aivan suoriksi tai jopa yliojentuvat.

"Selkäuinnissa käytetään kuusitahtipotkua, jolloin alavartalo pysyy vakaana", Sievinen sanoo.

Kuusitahtisuus tarkoittaa sitä, että jalat tekevät yhteensä kuusi potkua sinä aikana, kun molemmat kädet ovat tehneet yhden vedon.

"Potku lähtee lantiosta, ja nilkat on pidettävä rentoina." Käsi viedään veteen pikkusormi edellä. "Samalla vartalo taipuu vetävän käden puoleen. Siten saadaan kauhaistua hyvä ja pitävä alkuveto."

Käden loppuveto päättyy vartalon viereen. Käsi nousee rennosti ylös.

"Käden asento ilmassa on ensin niin, että rystyset kulkevat edellä. Tämä takaa sen, että käsi pysyy rentona. Vasta juuri ennen veteen menoa käsi käännetään niin, että pikkusormi menee ensin veteen."

Perhosuinti on esitellyistä uintimuodoista hankalin. Se on hyvin raskasta.

"Lajikohtaisten lihasten pitää olla kunnossa, jotta homma onnistuu. Perhosuinnin oppimiseen menee muutamia vuosia", Sievinen sanoo.

Perhosuinnissa molemmat kädet viedään yhtä aikaa eteen hartialinjassa.

"Juuri ennen veteen menoa kämmenet kiertyvät ulospäin ja sen jälkeen alkaa sivulle veto", Sievinen kertoo.

Sen jälkeen kädet tulevat lähelle toisiaan veden alla vartalon keskikohdassa. Sievinen käyttää mielenkiintoista kielikuvaa, kun hän selittää käsivetoa.

"Kädet etsivät seisovan veden, joka on kuin tiiliskivi. Käsi pysyy siinä, ja vartalo ohittaa käden."

Perhouinnissa potkuja on kaksi. Jalat pysyvät potkun aikana yhdessä ja sitä kutsutaankin delfiinipotkuksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.urheilu@hs.fi