Helsingin Sanomien kriitikot esittäytyvät

Heikki Jokinen

(s. 1956)

"Olen valtiotieteitä ja folkloristiikkaa opiskellut YTM, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Kirjallisuuskritiikin kirjoittamisen aloitin 1970-luvun lopulla. Vähitellen mukaan tulivat lyhytelokuva, sarjakuva ja animaatio. Alussa oli siis sana, mutta kuva ei ole yhtään vähäisempi asia. Niiden yhdistelmä onkin jo todella kiinnostava.

Kirjoja olen kirjoittanut tai toimittanut parikymmentä. Niiden aiheet ulottuvat graffiteista EU-politiikkaan ja taidehallinnon historiasta sarjakuvaesseistiikkaan. Tekstejäni on julkaissut yli 120 lehteä noin tusinassa maassa.

Helsingin Sanomien kriitikkona aloitin 1985 kirjoittaen lähinnä sarjakuvasta. Kriitikkona minua kiinnostaa enemmän teosten analyysi ja liittäminen ympäröivään maailmaan kuin pikainen tähtien jakaminen. Yritän arvioida ja kirjoittaa mistä teos puhuu, lukija päättäköön itse onko se hyvä vai huono."

Yhdeksän teosta, jotka opettivat minua kriitikkona:

• Bertolt Brecht: Runoja 1914–1956
  Opi perusasiat.
• Elias Canetti: Pelastettu kieli, Soihtu korvassa, Silmäpeli
  Kieli kotina.
• Isaac Deutscher: Stalin
  Totalitarismin totaalisuus.
• Doris Lessing: Kultainen muistikirja
  Älä koskaan anna periksi.
• Primo Levi: Tällainenko on ihminen
  Zukunft auf Lagerdeutsch: Morgen früh.
• Eeva-Liisa Manner: Kuolleet vedet
  Maailma ei pääty siihen mitä näemme.
• Jose Saramago: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
  Sen, joka keksi jumalat, täytyi keksiä myös paholainen.
• W.G.Sebald: Austerlitz
  Euroopan historia on myös Euroopan nykypäivä.
• Leo Tolstoi: Omantunnon kujanjuoksu
  Ei riitä että näkee, oppejaan tulee seurata.