Helsingin Sanomien kriitikot esittäytyvät

Mervi Kantokorpi

"HS-kirjallisuuspalkintoraadin kokouksessa syksyllä 2000 tuli puhetta syksyn kirjoista ylipäätään. Antti Majander pyysi minua arvioimaan Rosa Liksomin Perheen, sillä olin kirjoittanut kirjailijan tuotannosta jo aiemmin artikkeleita ja esseitä.

Ja sille tielle jäin. Vaikka olin kirjoittanut kritiikkiä jo 80-luvulla opiskelijana mm. Parnassoon, tuntui päivälehden foorumi aluksi tosi oudolta. Oli vaikeaa päästä ulos akateemisen kirjoittamisen kuvioista.

Tänään olen vapaalla jalalla kirjoittava kriitikko ja tutkija, enkä ole ollut virka- tai työsuhteessa vuoden 2003 jälkeen. Sitä ennen ehdin tehdä pitkän matkan opetus- ja tutkimustyötä Helsingin yliopistossa.

Kirjoitan mielelläni sekä runon että proosan lajeista. Teoksen iälläkään ei ole väliä, 1800-luku on yhtä kiinnostava epookki kuin nykykirjallisuus. Mutta jos autiolle saarelle saisi ottaa mukaan vain yhden kirjan, se olisi epäilemättä runoteos.

Kriitikkona ajattelen olevani esilukija, joka välittää arviossaan lehden lukijoille teosta, sen ympäristöä ja merkitystä. Pyrin antamaan kirjalle aina hidasta laatuaikaa, eli luen vanhalla sohvalla makuuasennossa, mieluiten aamupäivällä. Yritän lukea koko teoksen yhdellä kertaa tavoittaakseni sen idean. (Eihän elokuvaa tai sinfoniaakaan yleensä vastaanoteta pätkissä.)"

Yhdeksän hyvää suomalaista kirjaa, joista olen kirjoittanut arvostelun

• Jari Järvelä: Veden paino
• Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
• Saila Susiluoto: Huoneiden kirja
• Olli Jalonen: Värjättyä rakkautta
• Juha Seppälä: Mitä sähkö on?
• Helena Sinervo: Runoilijan talossa
• Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta
• Markku Paasonen: Lauluja mereen uponneista kaupungeista
• Eino Santanen: Merihevonen kääntää kylkeään