Helsingin Sanomien kriitikot esittäytyvät

Salla Simukka

(s. 1981)

Olen kirjoittanut Helsingin Sanomiin arvosteluja lasten- ja nuortenkirjoista syksystä 2007 saakka. Olen freelancerina työskentelevä kirjailija-suomentaja-kriitikko, joka lukee paljon muutenkin kuin työn puolesta. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt synnyinkaupungissani Tampereella, jonne palasin asumaan syksyllä 2007. Välissä asuin erimittaisia aikoja Turussa, Upsalassa ja Berliinissä.

Nuortenromaaneja olen kirjoittanut kuusi, niistä viimeisimpänä Tapio ja Moona -sarjan kolmas osa Takatalvi (WSOY 2008). Yhdessä mieheni Karo Hämäläisen kanssa olen tehnyt kaksi vitsikirjaa, joista uusin on Mummoista mummoin (WSOY 2008). Olen suomentanut aikuisten romaaneja, lastenromaaneja, lasten tietokirjoja ja näytelmiä.

Yhdeksän hyvää lasten- ja nuortenromaania

• Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär (1981)
  Syntymävuotenani ilmestynyt romaani on Lindgrenin hienoista lastenkirjoista minulle rakkain. Se on lämmin ja koskettava kertomus ystävyydestä, perhesuhteista ja kasvamisesta.
• Lea Pennanen: Kettusaari (1983)
  Tarina suvaitsevaisuudesta ja rohkeudesta olla oma itsensä.
• Roald Dahl: Matilda (1988)
  Dahlin mainion hervottomista lastenkirjoista pidän eniten tästä teoksesta, jossa vanhempiaan ja rehtoriaan monin verroin viisaampi pikkutyttö löytää ystävän kirjoista ja ymmärtäväisestä opettajasta. Sivistyksen ylistys!
• Mauri Kunnas: Etusivun juttu (1990)
  Toimittajantyöstä kertovan kuvakirjan huipentaa lopussa omassa taskussaan oleva oikea lehti.
• Per Nilsson: Hjärtans Fröjd (1993)
  Ruotsalainen nuortenkirjailija on onnistunut kuvaamaan pojan ja tytön tapaamisen niin rehellisesti, että se ei tunnu moneen kertaan luetulta. Myös jatko-osa The Return of Hjärtans Fröjd (2008) on erinomainen.
• Philip Pullman: Universumien Tomu -trilogia (1995-2000)
  Nuorille suunnattua fantasiaa, jossa ei mennä siitä, mistä aita on matalin.
• Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa (2000)
  Seitsemäntoista sopivan absurdia kertomusta, jotka voisivat oikeastaan löytyä myös aikuisten teoksesta.
• Riitta Jalonen & Kristiina Louhi: Tyttö ja naakkapuu (2004)
  Upean kuvakirjatrilogian ensimmäinen osa kertoo kuoleman kohtaamisesta. Tekstin ja kuvien toisiaan täydentävä yhteistyö ei aliarvio lasta.
• Seita Parkkola: Viima (2006)
  Lasten- ja nuortenromaanien välimaastoon asettuva, fantasiaa ja realismia yhdistelevä teos pojasta, joka yritetään alistaa tottelevaiseksi.