Lupa urkkia

Läpi meni Lex Nokia. Sähköisen viestinnän tietoturvalain muutosesitys tunnetaan paremmin nimellä Lex Nokia.

Se antaa työnantajalle oikeuden tarkastaa työntekijöiden sähköpostien tunnistamistietoja. Se hyväksyttiin keskiviikkona.

Lakia on arvosteltu kovasti. Mutta on siitä kai jotain hyötyä. Kansanedustajien työnantaja on nimittäin Suomen kansa. Lain myötä kansalla on siis oikeus tietää, keille kansanedustajat lähettävät sähköpostiaan. Eikö vain?

Lähdimme eduskuntaan kysymään.

Timo Soini juttelee eduskunnan vahtimestarin kanssa. Hän laskee kommunikaattorinsa vahtimestarin tiskille.

Timo Soini, voisitteko ystävällisesti näyttää sähköpostinne työnantajallanne? Soini vaikuttaa hölmistyneeltä ja alkaa sitten nauraa.

”Heh-heh. On totta, että Suomen kansa on työnantajani. Jos laki velvoittaa minut näyttämään kansalle sähköpostini, niin sitten olen valmis sen tekemään. Toivottavasti kansalaiset eivät ala sitä yksitellen pyytää”, Soini sanoo. Sitten hän jatkaa matkaansa.

Keskustapuolue kannatti Lex Nokiaa. Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk) kävelee ripein askelin eduskuntatalon aulan halki.

Rouva ministeri, saisimmeko nähdä tunnistetietonne?

”Kyllä minä voisin ne näyttää...” Kiviniemi sanoo. Keskustalaiset seisovat sanojensa takana! ”...siis jos minulla olisi kansanedustajan sähköposti, mutta nykyään minulla on ministerin sähköposti, johon saan luottamuksellista tietoa.”

Höh. Juuri tästähän Lex Nokiassa on kysymys: työnantaja haluaa varmistaa, etteivät luottamukselliset tiedot – vaikka nyt valtiosalaisuudet – karkaa ulkopuolisille.

Ei auta. Viestit pysyvät piilossa.

Susanna Haapoja (kesk), maanviljelijä Kauhavalta, odottaa täysistunnon alkua kahvilassa.

”Voisin muuten näyttää, mutta kun sinä olet eri vaalipiiristä kuin minä”, Haapoja sanoo.

Käymme lyhyen keskustelun siitä, kuka on kenenkin pomo. Lopulta Haapoja suostuu. Hän korostaa, ettei Lex Nokia oikeasti anna työnantajalle lupaa tutkia työntekijän sähköposteja ilman epäilyä tietovuodosta.

”Taloussanomien uutiskirje, sähköposti kaupunginjohtajalta, pari fiksua äänestäjää on lähettänyt postia...” Haapoja luettelee.

”Eikä täällä ole mitään eroottissävytteistä, ihan vaan työasioita.”

Heikki Ollillan (kok) sekä vihreiden edustajien Kirsi Ojansuun ja Johanna Sumuvuoren seurue naureskelee pyynnölleni.

”Matkapuhelinliikennehän oli jo lakiesityksessä rajattu pois, joten en aio näyttää”, Sumuvuori sanoo.

”Mulla näkyy sähköpostit samassa paikassa kuin tekstiviestit.”

Sumuvuori on vastustanut lakia alusta asti.

”Mä tiedän, että sulla olisi oikeus nähdä mun tunnistamistiedot, koska kansa on mun pomo...” hän jatkaa.

Heikki Ollila keskeyttää Sumuvuoren: ”...mutta eikö kansalla pitäisi olla epäily? Kansalla ei ole mitään syytä epäillä minua.”

Vastaan Ollilalle, että kansa on huolissaan siitä, että valtiosalaisuuksia vuotaa ulkopuolisille.

”Sinä et ole kansa etkä minun äänestäjäni!” Ollila tuhahtaa.

Ollila on osin oikeassa: työnantaja ei voi Lex Nokiankaan mukaan marssia noin vain vaatimaan tietojen luovutusta.

Lopulta Sumuvuori suostuu näyttämään meilinsä, jos se tehdään lain edellyttämällä tavalla.

Siis näin: Työnantajan pitää ilmoittaa valvonnasta etukäteen ja käydä työntekijän kanssa kahdenväliset yt-neuvottelut, joissa valvonnasta ilmoitetaan. Jos sitten automaattisella valvonnalla saadaan peruste epäillä, sähköpostitietoja saisi tarkastaa.

No, myönnetään: ihan näin pitkälle en ole mennyt. Seurue nauraa. Mutta meilit pysyvät salassa.

Leena Harkimo (kok) on yhtä nuiva: ”Siitähän tässä laissa ei ole kysymys...”

Tiedetään. Mutta pientä ihmistä ahdistaa, kun hän tietää, että pomo voi tarkkailla hänen sähköpostejaan. Olisi reilua, että tällaisen lain säätäjät näyttäisivät oman sähköpostinsa.

”On jännä juttu, mistä sellaiset fiilikset tulee”, Harkimo vastaa.

”Ja minä luulen, että tällaiset lehtijutut tukevat väärää käsitystä.”

Hän ei näytä sähköpostejaan.

Sanna Perkiö (kok) on valmis näyttämään tunnistamistiedot eduskunnalle, mutta ei minulle.

”Eduskunta voi sen tehdä työnantajana, kuten laki määrää.”

"En riisuudu, en riisuudu!” Tommy Tabermann (sd) huutaa.

Senkin hupsu. Tabermann viittaa viestintäministeri Suvi Lindéniin (kok). Lakiesitystä puolustaessaan Lindén sanoi helmikuussa, että ”yrityksellä on oikeus vaatia työntekijää vaikka riisuutumaan alasti, jos on syytä epäillä hänen vievän usb-tikulla yrityssalaisuuksia mukanaan”.

Sähköpostiaan Tabermann ei salaile. Eikä salaile Jukka Mäkeläkään (kok).

”Täällä on muilta kokoomuslaisilta tulleita sähköposteja, jotka käsittelevät sählytreenejä ja työasioita, kutsuja infotilaisuuksiin, Espoon kaupungin tiedotteita ja ilmoitus siitä, että langattomassa verkossa on tänään ongelmia”, Mäkelä sanoo.

Hän kertoo jopa enemmän kuin vaaditaan – lain mukaan työnantaja saa tietää vain viestien lähettäjät ja vastaanottajat, ei niiden sisältöjä.

Tabermann hörppii kahvia.

”Pari kolumnia olen juuri lähettänyt. Ei siellä mitään suuria salaisuuksia ole, ihan tavallista ihmisten välistä viestintää. Ei minulla ole edes pin-koodia tässä puhelimessa”, Tabermann sanoo.

Kello soittaa kansanedustajia saliin. Käytävällä laahustaa mattimyöhänen, Pertti ”Veltto” Virtanen (perus).

Saisimmeko nähdä sähköpostiesi vastaanottajatiedot?

”Näytän vasta pakon edessä. Olen asunut Pirkkalassa. Se oli aikoinaan osa Suur-Pirkkalaa, johon Nokiakin kuului. Joten kyllä minä nokialaisten metkut tunnen.”

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi