16.6.2008 23:59
Vaikka yleisönä oli lähes täysi Olympiastadion, Bon Jovi ei sortunut temppuilemaan Helsingin-keikallaan maanantaina. Yhtye tuli, soitti kappaleensa ja poistui kummempia konstailematta. Puheet ja soolot pidettiin lyhyinä. Useimmat kappaleet kuultiin alkuperäisversiolle uskollisina sovituksina.
Illan ainoat erikoistehosteet olivat lavan taustan videoruutu ja juhannusviikon illassa sangen vaisuksi jäänyt valoshow.
Rennosti esiintynyt solisti Jon Bon Jovi otti koko keikan aikana tuskin yhtä montaa askelta kuin Mick Jagger yhdessä ainoassa kappaleessa. Lavan sivuille ulottuvia catwalkeilla Bon Jovi ja yhtyeen kakkostähti, kitaristi Richie Sambora kävivät vain kerran.
Stadionkonsertin näyttävin osa olikin täysillä mukana elänyt yleisö. Käsimeri velloi takakaarretta myöden. Sanat osattiin hyvin. Viimeisenä ennen encoreja kuultu Livin' on a Prayer aloitettiin antamalla yleisön laulaa ensimmäinen säkeistö.
Nopeammissa kappaleissa yleisö pomppiminen pisti Stadionin nurmen koetukselle.
Innostuneimman vastaanoton saivat odotetusti yhtyeen 1980-luvun ja 1990-luvun alun hitit. Yli kaksituntisen keikan puolivälin tienoilla kuullut uudemmat kappaleet saivat aikaan myös liikettä seisomakatsomon takaosan anniskelualueen suuntaan.
Pahempi ongelma oli kuitenkin äänentoisto, joka oli poikkeuksellisen huono jopa Stadionin mittapuulla. Joissakin kappaleissa korkeat äänet särkivät ja kiersivät niin, ettei kokonaisuudesta saanut ainakaan lavan reunustan istumakatsomossa juuri selvää. Esimerkiksi pianovetoinen Runaway oli tuskaista kuunneltavaa.
Lavan edustalla äänentoisto pelasi ilmeisesti paremmin, tai sitten yleisö ei vain antanut sen häiritä eläytymistään.
Bon Jovi -fanien pitkä odotus palkittiin 16.6.2008
TIETOKULMAKesän keikkoja Helsingissä 16.6.2008
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi