Markus Kajo: Huumorissa pitää olla melankoliaa

50-vuotta täyttävän Markus Kajon poskilihaksen värähdyksen muistaa. TV2:ssa taannoin esitetyn Naurun paikan pääroolissa olivat Kajon totiset havainnot amerikkalaisista kotivideoista. Silti parasta oli, kun toimittajan suupieli vahingossa nytkähti ylöspäin. Joskus seurasi yskähdys naurun peittämiseksi.

Parhaillaan Kajo tekee uutta tammikuussa alkavaa pitkää radio-ohjelmaa sekä kirjoittaa uutta kirjaa. Kummastakaan hän ei suostu vielä puhumaan.

Kirjallisella kentällä Kajon 1980-luvulta asti kirjoittamat Kettuset voisi sijoittaa jonnekin Nalle Puhin yksinkertaisuuden, kakkahuumorin ja Franz Kafkan mielettömyyden väliin – suomalaisen miehen näkökulmalla ryyditettynä.

Lyhyissä pätkissä ihmetellään vinksallaan olevaa maailmaa ja ihmisten arkisia sattumuksia. Ympäristön kummasteluun toimittaja ei pitkästy.

"Eihän ihminen kyllästy kierrättämään verta ympäri omassa kropassaan. Ehkä ympäristö usein karistaa sen, ettei aikuinen mukamas voi pysähtyä katsomaan rakennusmonttua. Minä en ole jättänyt ötväilyä."

Ihmettely on raaka-ainetta, josta ovat syntyneet Kajon radio- ja tv-ohjelmat: Kettunen, Naurun paikka ja viime kesänä nähty, Japanista kertova Nousevan auringon Kajo.

Käsikirjoittaja vierastaa ajatusta kirjallisista esikuvista tai siitä, että hänellä olisi tietoinen linja kirjoittaa. "Minä tarjoan kirjoituskoneelle lihasvoiman. Sitten huomaan, että kappas, tästä tuli tällainen."

Kaksivuotiaalla Kajolla oli varma näkemys siitä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Kirjoituskoneen ääressä pikkupoika julisti, että hänestä tulee toimittaja tai kirjailija. Ammatinvalinta oli helppo.

Sukujuuret antoivat pohjan aikeen toteuttamiselle. Joensuussa kasvaneen pojan äiti oli eteläpohjalainen ja isä pohjoiskarjalainen. Karjalasta periytyy puhelias tarinointi ja spontaanius, Pohjanmaalta taas kiteyttävä huumori ja peräänantamattomuus.

"Jos Pohjois-Karjalassa menee torikahvilaan ja kuulee kertomuksen pieleen menneestä autonkatsastuksesta, se on valmista komediaa ja pakinaa."

Työtä ja vapaa-aikaa Kajon on vaikea erottaa toisistaan. Hän lukee jatkuvasti, "vaikka paineastioiden koeponnistamisesta" ja pitää siitä. Kun vielä vaimokin on Ylellä töissä, on ero Tampereen kodin ja TV2:n Tohlopin välillä olematon.

Nautinnollisimpia asioita Kajon elämässä on arki. Pienet asiat merkkaavat niin kirjoissa kuin elämässäkin.

Hän tulee iloiseksi, kun ottaa eteisessä takkia pois päältään ja ripustuslenkki on juuri sopivassa asennossa sujahtamaan naulakkoon.

"Myös tonnikalapurkin raksauttaminen auki on mukavaa."

Viisikymppisen koomikon työkalupakki alkaa olla hyvässä kunnossa. Kajo on siirtynyt duurista vivahteikkaampaan molliin, ja parhaat tv-ohjelmat ja kirjat ovat vielä tekemättä.

"Huumorissa pitää olla melankoliaa. Nostalgian huiluäänen täytyy kuulua, ennen kuin komiikka voi kantaa."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi