My Chemical Romance läheni rockteatteria

Yhdysvaltalaisen My Chemical Romancen uudistumiskyvylle on syytä nostaa hattua. Muodikkaan angstisella emorockilla vuosituhannen alussa aloittanut yhtye on keksinyt itsensä uudelleen, ja sen viimeisin levy Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys on ehta teema-albumi, jolla bändi seikkailee raskassärmäisestä popista diskoiluun sekä pöyhkeään stadionpaisutteluun.

Kehystarina ja alter egot tuntuvat avanneen bändin luovia lukkoja kuten Sgt. Pepper teki Beatlesille aikoinaan.

Irtioton tuoma itsevarmuus näkyi positiivisesti keikallakin. Danger Daysin tarinaa myös tuotiin lavalle asti välispiikeissä, mutta täysmittaiseksi rockteatteriksi esitys ei sentään mennyt.

My Chemical Romance on nykyisellään postmoderni kevyen musiikin sulattamo, jonka repertuaari on pitkän matkan päässä vanhojen levyjen yksioikoisuudesta. Bändin luovan innon ja omistautuneen fanikultin seuraaminen on vallan viihdyttävää.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että sävellystaidoiltaan yhtyeellä on melkoisesti matkaa vaikkapa erääseen suosikkiinsa Queeniin, joka teki genrestä kuin genrestä suvereenisti itsensä näköistä ja pompöösiä tavaraa.

Welcome to the Black Parade sai aikaan illan varmasti kovimmat kiljunnat, mutta vastaavalla tavalla tarttuvaa materiaalia yhtyeellä on vain vähän. Silti on hienoa, että suosittu bändi pyrkii muuhunkin kuin myymään mahdollisimman paljon levyjä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi