Teppo M iskee naisia vedonlyönnin vuoksi

Kuka uskoo, että seuraava kertomus voisi olla totta? Keski-ikäistyvä nörtti lyö syyskuussa kaverinsa kanssa 10 000 eurosta vetoa, että hän kaataa vuoden aikana sata naista.

Nörtti vaihtaa ikävystyttävän Volvonsa punaiseen Alfa Romeoon ja alkaa naistenmieheksi, vaikka on maannut elämänsä aikana vain kolmen naisen kanssa.

Kaiken lisäksi hän raportoi edistymisestään nimimerkillä Teppo M blogissa 100 naista, joka saa parissa viikossa toistakymmentätuhatta lukijaa.

Etenkin naiset pitävät Teppo M:n tarkkanäköisistä baari- ja pariutumishavainnoista, ja blogi ostetaan Plaza.fi:n naistensivuston vetonaulaksi.

Marraskuussa kirjoittajalle tarjotaan jo kustannussopimusta, ja kesäkuussa kirjakauppoihin ilmestyy blogin perusteella tehty kirja.

Sen nimi on tietysti Sata naista, ja siinä on vasta 23 ensimmäistä kaatoa, sillä vedonlyöntihän päättyy vasta syyskuussa.

Tarina vaikuttaa b-luokan leffan käsikirjoitukselta – paitsi, että se on tosikertomus 2000-luvun Suomesta.

Millaisesta Suomesta? Sen selittämiseen tarvittaisiin reippaita yhteiskuntatieteilijöitä. Jokin nyrjähdys suomalaisten asenteissa ja arvoissa on nimittäin tapahtunut. Muutama vuosi sitten nimetön julkisuus olisi tuntunut mahdottomalta käsitteeltä. Nyt yhä yksityisemmistä asioista kerrotaan julkisesti, nimimerkin suojissa. Tuhannet ihmiset lukevat toisten tunnustuksia ja kommentoivat niitä tietämättä, ovatko kirjoitukset totta vai tarua.

Ja kaiken lisäksi kiinnostavimmista blogeista tehdään kirjoja, jotka maksavat, vaikka verkosta saa saman sisällön ilmaiseksi.

Yksinkertaisinta on antaa tekijän itsensä selittää, mistä ilmiö Teppo M kertoo.

Mutta kuka Teppo M on? Verkon keskustelupalstoilla puitiin pitkin syksyä kirjoittajan sukupuolta ja nimeä. Nainen, aivan varmasti nainen, koska miehet eivät käytä sellaisia kielikuvia.

Mies, aivan varmasti joku mieskirjailija, koska hän kirjoittaa niin hyvin ja osuvasti.

Blogin päähenkilö Teppo M on 37-vuotias helsinkiläinen innovaatioasiantuntija, jolla on silmälasit, kaksi lasta ja ex-vaimo, harvenneet ohimot ja orastava vatsa.

Oikea Teppo ei ole Anna-Leena Härkönen eikä Katja Kallio. Hän on mies, mutta ei Tuomas Vimma.

Tummaa tukkaa riittää ohimoille ja suortuviksi niskaankin, leukaperiä koristaa muodikas sänkiparta. Harmaa mokkarotsi näyttää kalliilta, samoin farkut. T-paidassa on teksti The Rock Side of Life. Kaksimetristen miesten tapaan hän kulkee hartiat hieman lysyssä.

Oikealla Tepolla on lapsia vähemmän ja exiä enemmän kuin hänen alter egollaan. Eikä hän mikään innovaatiojohtaja ole. Hänellä on oma firma, joka tuottaa "asiantuntijapalveluja", mutta hän on työskennellyt myös johtavassa markkina-asemassa olevassa mobiilialan firmassa.

Autonsa merkkiä tai asuinkatuaan hän ei halua sanoa.

Itse asiassa hän ei halua sanoa yhtään mitään, mutta puhetta hän tuottaa niin kuin itäsuomalaiset vain osaavat. Tietenkin vedonlyönti on totta, mutta ei Teppo M ole Teppo. Kieltämättä blogissa ja kirjassa jotkin faktat ovat "faktoja".

Nyt pannaan Teppo tiukille. Tietääkö äitisi, että sinä lavertelet seksielämästäsi koko kansalle?

"Tietää. Äiti on innokkain fanini. Hän on lukenut blogia alusta pitäen. Hänelle kerroin ensimmäisenä kirjastakin. Hän on ylpeä pojastaan."

Sata naista on hauska kirja. Se kertoo helsinkiläisestä yöelämästä hellän julmasti. Naisen iskemisessä pätevät savannin säännöt. Pitää tarkkailla lauman ryhmädynamiikkaa ennen kuin iskee. Kuka on tähti-+, ja ketkä ovat tapettityttöjä. Kun tähti – siis naisista se, joka on koko ajan äänessä – on paikalla, tapettityttöä – sitä vaisusti kuuntelevaa – on vaikea iskeä, sillä tähti torpedoi yrityksen.

Supernovat ovat niin varmoja itsestään, että he eivät tarvitse tuekseen tapettia. Mutta yökerhon supernovaa pitää yrittää ensimmäisenä pakkien uhallakin, sillä siten mies määrittelee arvonsa muiden naisten silmissä samalla tavalla kuin kammottavan käsilaukun arvo räjähtää pilviin, jos se on nähty Angelina Jolien kainalossa.

Koskaan ei pidä aloittaa yrittämistä yökerhon kaameimmasta kottaraisesta, Teppo M opettaa.

Blogin lukijat eivät ole olleet huolissaan siitä, onko koko juttu totta. Hyvät tarinat kiinnostavat aina, mutta yksityiskohtien pitää olla uskottavia.

Esimerkiksi serkkutytön (kaato 11) kellistäminen risteilyllä on tuntunut monesta lukijasta töhryiseltä fantasialta, samoin kohtaus, jossa aviomies tulee kotiin kesken touhujen (kaato 16), mutta talttuu nopeasti ja lähtee kaatajan kanssa lähikapakkaan kaljalle.

"Totta ne ovat", Teppo sanoo. "Sepitettyä tarinaa pidetään yleensä uskottavampana kuin aitoa."

Tietokoneohjelmalla tehty satunnainen lukujono on aina satunnaisempi kuin ihmisen tekemä, mutta ihmisen tekemää pidetään aidompana, koska siitä puuttuu satunnaisuuden mielettömyys.

Esikoiskirjailijan paineita Tepolla ei ole. Miten niitä voisi ollakaan, sillä hän haluaa pitää henkilötietonsa piilossa.

Toistaiseksi vain äiti ja parikymmentä frendiä tietävät tempauksesta. Paineet tulivat silloin, kun blogi muuttui muutamassa viikossa yksityispilasta itsensä paljastamiseksi.

"Väitetään, että olisin suunnitellut tämän kaiken etukäteen. Jos olisin, silloin kirjani olisi toisenlainen. Nyt sen jännite laskee loppua kohden, päähenkilö ei kehity, eikä siinä ole oikein alkua eikä loppua. Mutta esikoiskirjana se on aito. Tätä ennen olen kirjoittanut julkisuuteen vain teknisiä dokumentteja."

Nuorena Teppo oli runopoika, joka kirjoitti pöytälaatikkoscifiä. Kun tietokoneet yleistyivät, hänestä tuli nörtti. Vapaa-aika täyttyi irkkailusta ja pelaamisesta.

Nörttien tapaan hän tottui elämään toden ja fantasian rajamailla. Sitä hän hyödyntää työssäänkin.

Se näkyy myös kirjassa. On vaikea sanoa, mikä Sata naista on kirjana. Onko se fantasiaromaani, omaelämäkerta, osaelämäkerta, panomiehen käsikirja, dokumentti 2000-luvun irtoseksistä vai pelkästään blogista väännetty epäkirja?

Tekijää eivät luokittelut huoleta. Hän on ylpeä siitä, että on pystynyt rikkomaan kirjan perinteisiä muotoja.

Kirjallisestikin urakka on ollut kova. Yhdestä naisesta on helpompi kirjoittaa 300 sivua kuin kolmestakymmenestä.

"Pidän kirjoista, joissa kirjoittaja kysyy enemmän kuin kertoo. Merkityksellisiä kirjoja ovat olleet Terry Pratchettin fantasiakirjat. Kirjailija sanoo jotakin ja tarkoittaa muuta."

Tepon mielestä romaani syntyy vasta, kun lukija on lukenut kirjan ja prosessoinut sen.

Parin tunnin diibadaaban jauhamisen jälkeen tapahtuu outoja. Teppo ryhtyy analysoimaan itseään. Blogi sai alkunsa pilasta, mutta siitä – ja etenkin kirjasta – tulikin keski-ikää lähestyvän miehen keino työstää omia ongelmiaan.

"Käsittelen asioita traumojeni kautta. Alussa kirjoitinkin niistä, mutta nyt tuskailen myös kirjoittamisen vuoksi."

Tepon traumat liittyvät ihmissuhteisiin. Jos ei saa jatkuvaa hyväksyntää, tuntee itsensä epäkelvoksi. Ja sitten tekee kaikkensa saadakseen hyväksyntää.

"En ole käynyt koskaan terapiassa, mutta olen kuullut assosiaatiokirjoittamisesta", Teppo sanoo.

"Terapiaa on sekin, että pakottautuu pokaamaan naisia melkein selvin päin ja kestää sen, että saa pakit. Se vaatii henkistä voimaa."

Vedonlyönnin suhteen tilanne näyttää toivottomalta. Aikaa on neljä kuukautta, ja vielä 76 naista puuttuu.

Toisaalta Tepon status on noussut kirjoittamisen myötä. Ei häntä yökerhoissa tunneta, mutta naiset lähestyvät blogin kautta ja tarjoavat seuraansa.

Sekin on näitä käsittämättömiä nykyilmiöitä. Halutaan olla mukana tapahtumassa, halutaan päästä suosikkiblogiin edes parin rivin mainintana. Vaikka oma nimi ei näy missään, voi aina kehaista luotetuille ystävilleen, että kato, minä olen tuo.

"Kun on kirjoittanut naisista, naisia saisi helposti, mutta päätin jo alussa, että omilla eväillä pitää selvitä", Teppo sanoo.

"Vaikka häviäisinkin vedon, olen oppinut paljon. Ennen minulla oli kokemuksia enimmäkseen vain torjutuksi tulemisesta, mutta nyt onnistumisia on ollut jo niin paljon, että olen päässyt terveelle tasolle."

Kun tietää, että pystyy iskemään halutessaan naisen, toiseen sukupuoleen alkaa suhtautua rennommin.

"Nykyisin mietin myös, viitsinkö nähdä vaivaa. Haluanko tosiaan lähteä jostakin lähiöstä aamuyöllä kotiin?"

Vedonlyöntiä Teppo ei kadu. Tavoite on järjetön, mutta kymmenlukujärjestelmässä sata on mukava tasaluku. Toinen mahdollisuus, realistisempikin, olisi ollut turvautua binäärijärjestelmään. Siinä 64 olisi ollut yhtä pyöreä tasaluku.

Omilleen Teppo ei pääse, vaikka hän voittaisikin vedon. Yhden naisen pokaaminen aiheuttaa keskimäärin 100 euron kulut.

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi