Isä, poika ja pompannappi - Auto | HS.fi

Isä, poika ja pompannappi

Rinteen perheen rata-Fiat kestää sukupolvelta toiselle

18.8.2001 3:00

Fiat omistaa Ferrarin. Fiat omistaa myös Abarthin virityspajan, joka on taikonut lisätehoja tehtaan autoihin jo 1950-luvulta alkaen. Antti Rinne Orimattilassa omistaa vuoden 1969 mallisen Fiat Abarth 1000 Berlina Corsan.

Viikonloppuna auto osallistuu Hämeenlinnan Ahveniston radalla historiallisten autojen kisaan. Kuskina on Antin poika, Pekka Rinne , väljästi tulkiten Michael Schumacherin tallikaveri siis. "Ei meillä kyllä (Häkkisen) mersun liput salkoihin nouse", Pekka Rinne vakuuttaa solidaarisuuttaan tehtaan ykköskuskille. "Hyllyt on täynnä Ferrarin paitoja ja lippiksiä." Schumi on tallikaverina hieman hankalan henkilön maineessa, mutta Rinteen kanssa kahnausta ei tiettävästi ole syntynyt. Vajaat 15 vuotta sitten Antti Rinne ajoi Fiatilla itse, jääratoja ja tavallisten ratojen SM-kisoja. "Taisin jossain vaiheessa hetken johtaakin", Rinne muistelee. "Mutta sitten tietysti tuli tekninen vika." Sijoitukset sarjoissa jäivät täpärästi mitalisijojen ulkopuolelle, viidensiksi ja kuudensiksi. Rinteen käytössä Fiat alkoi jo olla vanha tosi kisaan. Historiallisessa sarjassa se on edelleen kova luu. "Kyllähän Pekka ohitteli keväällä Kemoran radalla bemareita ja Lotuksia", isä myhäilee tyytyväisenä. Abarthin tallin perusti italialaistunut itävaltalainen, Karl Abarth vuonna 1949. Talli oli kilpatalli, mutta alusta alkaen se valmisti myös viritysosia muihin autoihin. Erityisen hedelmällistä oli yhteistyö Fiatin kanssa. Vuonna 1955 esiteltiin muun muassa pompannappina ja lypsyjakkarana tunnetuksi tullut Fiat 600. Halpa auto sopi Abarthin pajan viriteltäväksi erinomaisesti. Intoa lisäsi Abarthin ja Fiatin välinen sopimus: tehdas maksaa palkkion kaikista pistesijoista, joihin Abarthin virittämillä autoilla päästään. Autoja rakennettiin siis paljon, jotta sijoituksia piisaisi. Ja piisasihan niitä. 1960-luvun puoliväliin asti Keski-Euroopan ratakisoissa saattoi mennä kymmenen ensimmäistä sijaa Fiat Abartheille. Kaikki mallit huomioiden Abarthin voittojen määrälle eivät pärjää enempää Porsche kuin Ferrarikaan. Suomeen Abarthit toi Leo Kinnunen . Antti Rinne selaa vanhoja lehtileikkeitä ja löytää Kinnusen kuvan. "Hän ilmeisesti voitti ensimmäisen Keimolassa ajetun lähdön juuri Fiatilla." Pitkälle 70-luvun puolelle pienet, mutta pippuriset Fiatit pieksivät isompiaan radalla. "Kyllähän tässä on niin hyvä teho-paino-suhde", Antti Rinne miettii Abarthinsa moottoria katsellen. Parhaimmillaan koneesta väännettiin jopa 112 hevosvoimaa. Rinteen moottorista irtoaa "vain semmoinen 95 tai 96", mutta niilläkin 583 kilon painoinen auto liikkuu ripeästi. Rinne arvioi huippunopeuden 160 kilometrin paremmalle puolelle. Lehtileikkeistä löytyy saksalaislehden testi, jossa vastaava Fiat on saatu kiitämään yli kahtasataa. Nollasta sataan auto on kiihtynyt 8,8 sekunnissa. "Niin no, ei se nyt taida hullummin olla", Rinne arvioi. Rinteen autokin sai osansa menestyksestä. Uutena se kuului silloisen maahantuojan tehdastalliin. Ahti Vaara , Heikki Liedes ja Pentti Rantanurmi keräsivät sillä yhteensä kuusi Suomen mestaruutta jäältä ja asfaltilta. Vaikka auto on lyhyt, Rinne pitää edelleen nimenomaan ajo-ominaisuuksia sen parhaana aseena. "Suorilla isommilla autoilla on enemmän voimaa, mutta mutkissa tämä saa ne kiinni. Ja menee ohi." Tosin vain osaavissa käsissä. Vauhdin maailma testasi auton vuonna 1967, ja huomautti, että ajajan täytyi tuntea sekä auton että omat rajansa, muuten olisi edessä äkillinen pyörähdys. Kokonaisuudessaan kyseessä oli lehden mukaan "hieno, henkilöautoa muistuttava laite". Vaakapyörähdyksiä on Rinteellekin sattunut, kaatumisia vain yksi. "Ja sekin jäällä." Nuorempi Rinne ei Fiatilla ole pyörähtänyt, ainakaan vielä. Yrityksen puute ei ainakaan ole syynä, vakuuttaa isä. "Kyllä sillä on niin kova asenne radalla, että välillä melkein nolottaa, kun keskisormet nousevat kilpailijoille." Ajotaito puolestaan on saattanut polvesta parantua, Antti Rinne epäilee. Hän on vertaillut omia kierrosaikojaan Pekan samoilla radoilla ajamiin. "Ihan samoissa ne ovat. Ja silloin ennen ajettiin slickseillä, sileillä renkailla." Historiallisessa sarjassa ajetaan hitaammilla kuviorenkailla. Muutenkin autojen virittely on rajattu niin, että ne pysyvät alkuperäistä aikakauttaan vastaavassa kunnossa. Kuskin sentään saa vaihtaa uudempaan, kuten Rinteet ovat tehneet. "Tuskin minä enää pojalle pärjäisin", Antti Rinne myöntää mekaanikon haalareissaan. Ajopuku istuu paremmin Pekalle. Historic Grand Race, historiallisten autojen kilpa-ajot Ahvenistolla Hämeenlinnassa 18.-19. 8. klo 10-17. La klo 10.30 alkaen harjoitukset, klo 14 alkaen aika-ajot. Su klo 10 alkaen lämmittelyt, klo 11.40 alkaen kilpailut. Liput 30-60 mk, alle 12-vuotiaat ja varusmiehet ilmaiseksi.