
Hän kommentoi Autonews-sivuston uutista. Uutisessa kerrottiinhttps://europe.autonews.com/automakers/bmw-mercedes-could-develop-compact-cars-together-paper-says, että Mercedes-Benz ja BMW saattavat tulevaisuudessa valmistaa yhdessä pienemmän kokoluokan autoja.
Antonion kommentti on ymmärrettävä, sillä autoissa merkillä on väliä.
Mercedes-Benz ja BMW ovat molemmat saksalaisyrityksiä, jotka valmistavat premium-autoja eli kalliimpia, hohdokkaita autoja.
Ne kamppailevat samoilla markkinoilla samasta asiakaskunnasta ja markkinatilasta – vähän samaan tapaan kuin vaikka Iltalehti ja Ilta-Sanomat kilpailevat iltapäivälehtien lukijoista.
Autojen maailmassa asiakaskunta on joskus hyvin omistautunutta tietylle merkille. Siksi Antonion tapaiset ihmiset saattavat olla ihan oikeasti sitä mieltä, että BMW on merkittävästi laadukkaampi auto kuin Mercedes-Benz.
Ei se ole. Molemmat ovat hyviä autoja, mutta niillä on erilainen brändi.
Tilannetta voisi verrata siihen, käyttääkö tietokoneenaan Macia vai PC:tä. Vannoi sitten kumman tahansa nimeen, sitä on usein aika varma, että se toinen on ihan tyhmä, huono ja tyylitön.
Tietyn tyyppiset ihmiset ja tietyntyyppiseen sosiaaliseen ympäristöön itsensä identifioivat ihmiset haluavat tietynlaisen auton.”Joku voi luulla, että BMW on merkittävästi laadukkaampi auto kuin Mercedes-Benz. Ei ole.”
Kyllä, se kuulostaa lapselliselta. Mutta niin se usein on, tietoisesti tai tiedostamatta.
Karrikoituja esimerkkejä premium-merkeistä ja niiden imagosta:
BMW on nuorekkaan ja dynaamisen jupin auto.
Mercedes-kuskillakin on rahaa, mutta hän ei ole juppi, vaan konservatiivisempi herraskainen.
Volvo-kuskillakin on pinkka kunnossa, mutta hänellä on myös professuuri jonkin humanistisen tieteen alalta.
Lexuksen ostajaa näiden muiden autojen ostajat eivät jaksa kuunnella, sillä hän on tylsä tyyppi, jonka paras ystävä on Excel-taulukko.
Ne, joita ei kiinnosta, minkä merkkinen auto heillä on, valehtelevat. He ovat nimittäin omalla tavallaan vahvistamassa omaa identiteettiään:
”Ostin Skoda Octavian, koska en maksa brändistä vaan haluan paikasta a paikkaan b edullisesti ja luotettavasti” on suomeksi: ”olen järkevä ihminen, joka ei lankea mainonnan mielikuvamaailmoihin”.
Identiteetti se on järkiperäisen kuluttajankin identiteetti.
Brändit ovat yleensä asioita, joiden avulla hintalappuun voi lätkäistä tonneja, kymppitonneja tai satoja tonneja ylimääräistä.”Ne, joita ei kiinnosta, minkä merkkinen auto heillä on, valehtelevat.”
Brändit eivät kuitenkaan usein kestä tarkempaa tarkastelua. Nimittäin se, mitä meille automainoksessa myydään, on jäävuoren huippu, jonka alle kätkeytyy autoteollisuuden todellinen, pragmaattinen luonne.
Sen mukaan on mentävä sinne, missä on voittoja ja kustannussäästöjä, vaikka se olisi ristiriidassa idealistisempien arvojen ja perinteiden kanssa.
Autoteollisuudessa on aina tehty – jos ei salaa niin ainakin ääntä pitämättä – yhteistyötä eri autobrändien kesken.
Esimerkiksi Mercedes tekee Nissanin kanssa yhteistyötä. Mercedes-Benzin avolavamalli eli X-sarja on paljolti sama auto kuin Nissanin avolavat.
Mutta kun ostaa kymppitonneja kalliimman Mersun avolavan, sitä ei halua ajatella, että ajelee tavallaan Nissanilla.
Tai kun ostaa uuden Audin, sitä ei halua ajatella, että tässä ajellaan vain teknisesti hieman kehittyneemmällä Volkswagenilla tai Skodalla.
Nämä kaikki brändit kuuluvat samaan VW-konserniin, eikä autoissa todellisuudessa ole juuri muuta eroa kuin hinta ja mielikuva.
Tavallaan emme aja ollenkaan automerkkien tuotteilla. Emme aja BMW:llä tai Mercedeksellä, vaan Continentalilla, Boschilla, Siemensillä ja ZF:llä. Suuri osa autojen osista tulee näiltä autonvalmistajien alihankkijoilta.”Kun ostaa Mersun avolavan, sitä ei halua ajatella, että ajelee tavallaan Nissanilla.”
Toki autonvalmistajat tekevät paljon tuotekehitystä ja usein kilpailuttavat lähinnä valmistuksen alihankkijoilla.
Silti voidaan sanoa, että se, mikä vaikkapa Audista tekee pääosin Audin (tai Mersun avolava-autosta Nissanin sijaan Mersun), on logo auton keulassa.
Yhteistyöllä tavoitellaan niin sanottua suuruuden ekonomiaa: kun on suuri, on mahdollisuus saada kuluja alas.
Autoteollisuudessa perimmäinen tarkoitus on saada kulut alas, hinnat ylös ja myynti mahdollisimman kovaksi. Jos tämä onnistuu niin, että mennään sänkyyn ”vihollisen” eli toisen automerkin kanssa, se tehdään – etenkin, jos kyseessä ei ole suora kilpailija.

Se arvo oli kaupan. BMW teki kauppakassi-mallisen 2-sarjan Active Tourerin, koska sille oletettiin olevan markkinoita.
Mutta kai jokin on vielä pyhää? Kai on vielä asioita, joille ei voi laskea hintaa – esimerkiksi sille, että BMW:stä tulisi puoliksi Mercedestä ja toisin päin.
Nehän ovat the kilpailijat.
Autonvalmistajat ovat pulassa.
Ne ovat siirtymässä bensiini- ja dieselautoista uusiin voimanlähteisiin päästöjä alentaakseen. Samalla odotellaan, milloin autot alkavat viimein olla autonomisia eli itse ajavia.
Lisäksi puhutaan termistä MaaS (Mobility as a Service) eli liikkumisesta palveluna: autoja ei omistettaisi, vaan maksettaisiin vain liikkumisesta.
Tähän kaikkeen valmistautuminen on kallista lystiä. Autonvalmistajilla alkaa olla niin kovia päästörajoja (ja niiden ylittämisestä johtuvia sakkoja), että ne ovat helisemässä.
Esimerkiksi Volkswagenin toimitusjohtaja Herbert Diesshttps://www.hs.fi/haku/?query=herbert+diess käytti hiljattain https://europe.autonews.com/automakers/vws-diess-warns-emissions-push-could-make-cars-too-expensive-some-consumers”köyhä autoileva kansa kärsii” -retoriikkaa, jotta voisi perustella, miksi autoalan ei tarvitsisi ajatella ympäristöä.
Hänen mukaansa päästörajat ovat liian tiukkoja, ja ne voivat tehdä autoilun liian kalliiksi joillekin ihmisille.
Jos kasvissyöjäihminen on metsässä kuolemassa nälkään, arvot unohtuvat: hän syö eläimen, jos se on ainoa saatavilla oleva ravinnonlähde.”Kun tilanne on tiukka, autonvalmistaja keskittyy hengissä säilymiseen.”
Autonvalmistajat ovat kuin mikä tahansa olemassaolostaan kamppaileva olio. Kun tilanne on tiukka, autonvalmistaja keskittyy hengissä säilymiseen. Jos se on mahdollista lyöttäytymällä yhteen kovimman kilpailijan kanssa, niin on tehtävä.
On ihan sama, jos BMW-tyyppi Antonion mielestä automerkin sielu kärsii. Vaikka Antonio jättäisi auton ostamatta, monet muut ihmiset kyllä ostavat sen – jos sen saa yhteistyökuvion avulla edes vähän halvemmalla.
- Autot Seuraa
- BMW Seuraa
- Jose Riikonen Seuraa
- Mercedes-Benz Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24