Uusi Honda CR-V on hämmentävä katumaasturi: se tekee monta asiaa oikein, mutta kompuroi kaikkein tärkeimmässä

Nykyään riittää valinnanvaraa, jos haluaa ostaa jonkinlaisen maasturia muistuttavan auton. Suomessa on myynnissä nopeasti laskettuna ainakin 70 erilaista katumaasturi- tai crossover-automallia. 1990-luvulla tämäntyyppistä henkilö-autoa etsivän ei kovin montaa katalogia tarvinnut plärätä.

Jos oikeita maastureita ei lasketa, niin vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi: Toyota RAV4 ja Honda CR-V. Toyota tuli ensin, mutta Honda myi ainakin Suomessa paremmin. Kymmenen vuotta myöhemmin Nissan Qashqai määritteli taas koko autoluokkaa uusiksi.

Ilmestyessään CR-V oli aidosti erilainen harmaiden sedanien ja farkkujen virrassa.

”Tämähän on ihana auto. Hauskan näköinen, ilmeikäs etupää, takuulla huomiota herättävä väri, hyvät mittasuhteet ja tarpeeksi korkea herättääkseen kunnioitusta”, kirjoitti Tekniikan Maailman päätoimittaja Mauri Salohttps://www.hs.fi/haku/?query=mauri+salo uudesta Hondasta vuonna 1997.

Lisävarusteena Hondaan sai tuolloin retkipöydän, suihkun ja jääkaapin ulkoilmaseikkailuita varten. Niitä ei nyt enää varustelistalla näy, eikä takaluukussa ole vuosiin ollut maasturimaista varapyöränkoteloa, mutta auton saa yhä nelivetoisena ja maavaraakin on sen verran, etteivät ainakaan kissaa pienemmät kivet raavi pohjaa soratiellä.

Honda CR-V:n pääkilpailija ja lähin verrokki on yhä Toyota RAV4. Autot ovat ulkomitoiltaan liki millilleen saman kokoisia ja sisältäkin yhtä tilavia, joskin RAV4:ssä on hieman isompi kontti. Uusi Toyota RAV4 tuli myyntiin tänä vuonna ja sen nelivetohybridiversio teki allekirjoittaneeseen vaikutuksen tiloillaan, tehoillaan ja maltillisella kulutuksellaan.

Honda CR-V:n tämä sukupolvi on ollut kaupoissa jo kaksi vuotta, ja uutuutena senkin saa nyt hybridinä. Uuden tekniikan pitäisi korjata Hondasta se puute, joka taannoisessa HS-koeajossa nousi bensa-Hondan suurimmaksi ongelmaksi: auto kulutti aivan liikaa jopa kokoisekseen. Koeajossa 1,5-litrainen bensamalli hörppi menovettä peräti 9,2 litraa sadalla.

Valitettavasti ei korjaa, paitsi kaupungissa, jossa CR-V kulkee kiltisti noin 5,5 litran keskikulutuksella kuten myös RAV4. Taajaman ulkopuolella CR-V osoittautuu kuitenkin huomattavan janoiseksi melkein jopa bensamalliin verrattuna. Tästä lisää pian.

Koeajomalli on hinnaston keskitasoa edustava Elegance ilman ylimääräisiä lisävarusteita. Etuvetoisena tämä hybridi maksaisi 42 000 euroa, mutta neliveto nostaa hinnan 49 900 euroon. Toyotan tallissa vastaava RAV4 keskitason varusteilla on miltei tasan saman hintainen.

Hondan varusteet on sidottu varustetasoihin niin, että lisää saadakseen on ostettava seuraavan portaan auto. Elegance on melko riittävä ja pari tonnia kalliimmasta Lifestylestä jää ajossa kaipaamaan lähinnä kuolleen kulman avustinta peileihin. Lämmitettävä ratti on ärsyttävästi jätetty kalleimman, nahkaverhoillun Executive-tason ominaisuudeksi, vaikka sellainen löytyy nykyään jo paljon halvemmistakin autoista.

Hybridi-Honda liikkuu pääosin sähkömoottorin vetämänä, ja 2-litraisen polttomoottorin tehtäväksi jää useimmissa tilanteissa lähinnä syöttää virtaa ajoakkuun. Bensakone on ikään kuin viritetty suurimmalle vaihteelle niin, että se kytkeytyy vetämään pyöriä suoraan vasta maantienopeuksilla. Tehoa järjestelmä tuottaa 184 hevosvoimaa, mikä on tämän kokoisen auton liikuttamiseen riittävä lukema.

Honda lähtee liikkeelle aina sähköllä ja neliveto tuuppaa 1 700-kiloisen auton tukevasti liikkeelle sateen liukastamalla tiellä. CR-V tuntuu ajossa yllättävän paljon täyssähköautolta ja ratissa on niin ikään sähköautoista tutut läpät, joilla säädellään jarruenergian talteenoton voimakkuutta. Niillä pystyy hidastamaan autoa valoihin rullatessa ja alamäissä ilman jarrupolkimen painelua. Poljintuntuma on sitten hybrideille tyypillisesti hieman sienimäinen, mutta siihen tottuu.

Ajoltaan CR-V on tyypillinen, mukavuuspainotteinen katumaasturi. Alustan viritys on pehmeän puoleinen ja auto suodattaa tien röpöt varsin hyvin. Kaarteissa jousituksen pehmeys näkyy sitten pienenä sivuheijaamisena. Ohjaus on ilahduttavan painokas. Rattiin voisi välittyä paremminkin tietoa tiestä, mutta ainakaan CR-V:n pyörittelyyn ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Auto kulkee vakaasti ja rauhallisesti erilaisilla tienpinnoilla.

Täyskaasukiihdytys ja nopeuden rivakampi nostaminen varsinkin maantievauhdissa vaatii kuskilta hieman kärsivällisyyttä, ja muiden hybridien tapaan Hondan bensamoottori vaikeroi kuin laihasti vääntävä tehosekoitin, kun oikean jalan painaa aivan lattiaan asti. CR-V:ssä kuitenkin moottorin kärsimykset on varsin hyvin eristetty ohjaamosta kilpailijoihin verrattuna. Honda tuntuu muutenkin tien päällä hiljaisemmalta kuin esimerkiksi RAV4.

220-hevosvoimainen Toyota vie tällä kertaa kuitenkin ajettavuudessa hieman pidemmän korren. Se tuntuu yksinkertaisesti väkevämmältä tehokkaamman moottorinsa ansiosta. Nollasta sataan kiihdytyksessäkin on eroa Toyotan hyväksi peräti sekunti.

Sisältä Honda on avara ja viihtyisä. Muoviset puujäljitelmälistat ovat toki nykyautoissa mielipiteitä jakava ratkaisu, mutta sopivat lopulta mustan sisustan kanssa yhteen.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kuitenkin vaihdekeppiin, jota siis ei ole. Sen tilalla keskikonsolissa on napit eri vaihteille tai oikeastaan ajosuunnan valinnalle, kun ei portaattomasti välitetyssä hybridiautossa varsinaisesti vaihteitakaan ole.

Mittaristo ja infojärjestelmä ovat hondamaisen sekavat, tosin eivät ne Toyotassakaan markkinoiden kärkeen yllä. Koeajon koomisin hetki oli, kun viisi ihmistä yritti vuorollaan saada radiota päälle.

Valokuvaaja oli valikoita tutkiessaan käynnistänyt aha-nimisen podcast-sovelluksen, joka käynnistyi radiovalikon päälle tivaamaan internet-yhteyttä. Ruudulta sovellusta ei voinut sulkea, mutta jotenkin onnistuin lopulta kikkailemaan sen pois räpläämällä radion säätönappeja ratista. Tämän oivaltamiseen meni vartti.

Suurin syy hybridiauton hankinnalle on varmastikin toive pienestä kulutuksesta, ja tässä Honda nyt valitettavasti kompastuu.

Kaupungissa ja taajamien välillä hiljakseen ajellessa päästään kyllä helposti alle kuuteen litraan, mutta nopeuksien noustessa kulutus kasvaa yllättävän suureksi. Satasen vauhdissa maantiellä keskikulutus nousi lähes kahdeksaan litraan ja edestakainen reissu Helsingistä Kotkaan moottoritietä pitkin tuotti sitten tankatessa koeajon suurimman yllätyksen. Menomatka mentiin kesänopeuksilla, ja takaisin tullessa rajoitukset olivat vaihtuneet talvisiksi. CR-V:n keskikulutus oli hulppeat 11,4 litraa sadalla.

Mikään hybridi ei ole moottoritiellä taloudellinen ja CR-V on kookas, mutta tämä on jo melkoinen lukema. Janoisuus on todettu myös virallisissa mittauksissa. RAV4-hybridin yhdistetty wltp-kulutus on 5,8 ja Hondalla peräti 7,3.

Tämä on harmi, sillä CR-V on mukava auto, mutta moni dieselmaasturikin on lopulta taloudellisempi ja vähäpäästöisempi kuin tämä hybridi.