Subaru on kaikkea muuta kuin Tesla – nelivetofarmari jyrää vaikeissakin paikoissa, ja kuljettaja tuntee ohjaavansa analogista avaruusalusta

Subaru Outbackia katsellessa on vaikea päättää, mikä auto tämä oikein on. Nelivetoihin erikoistuneen Subarun suosituin malli Outback on aina ollut farmari, mutta se on paisunut vuosien varrella niin isoksi, että se on jo melkein yhtä korkea kuin useimmat katumaasturit.

Lähes viisi metriä pitkä Outback täyttää parkkiruudun tehokkaasti myös vaakasuunnassa. Nykyään se luokitellaan jo crossoveriksi.

Oli mikä oli, se maksaa 40 000–50 000 euroa, siinä on jatkuva neliveto, 2 000 kilon vetokyky, nykyaikaiset turvajärjestelmät ja sisällä niin paljon tilaa, että penkit kaatamalla taakse mahtuisi vaikka peuranraato.



Käytännöllisistä ominaisuuksistaan huolimatta Subaru on Suomessa marginaalimerkki. Siksikin tämä jo viime vuonna kevyesti uudistunut Outback on vielä jäänyt tällä palstalla testaamatta.

Yhdysvalloissa on toisin: siellä Outback on farmariauton synonyymi. Jos amerikkalainen ostaa farmarin, se on 85 prosentin todennäköisyydellä Subaru Outback.

Näitä myytiin siellä viime vuonna 178 000 kappaletta ja viime vuonna talvisen Pennsylvanian metsämailla ajellessani lähes joka toisen talon pihassa oli jonkin mallinen Subaru. Suomessa näitä Outbackeja on viimeisen kolmen vuoden aikana myyty yhteensä alle tuhat kappaletta.

Eroa selittää kulttuuri ja hinnoittelu: Amerikassa Outback on edullinen nelivetoinen perhefarmari, meillä taas jonkinlainen ammattisienestäjien kallis erikoismalli. Miksi laittaa rahansa yli 40 000 euroa maksavaan maastofarmariin, kun lapset saa haettua tarhasta etuveto-Škodallakin?

Nämä ovat kysymyksiä, joita Subarun pitäisi Suomessa tarkemmin miettiä, mutta ei Outback silti huono auto ole.

Käynnistysnappia painamalla Subarun erikoinen, 2,5 -litrainen bokserikone hyrähtää käyntiin. Muista valmistajista poiketen Subaru käyttää siis vastaiskumoottoreita, joissa sylinterit ovat vastakkain vaakatasossa ja pyörittävät niiden keskellä olevaa kampiakselia.

Tällainen paketti on matala ja laskee auton painopistettä. Turboahdinta ei kuitenkaan edelleenkään ole, joten väännön riittävyys askarruttaa.

Tehoa on ihan riittävät 170 hevosvoimaa, mutta huippuvääntö on vain 230 newtonmetriä. Se ei tämän kokoisessa autossa ole paljon.

Ajossa ennakkoluulot hälvenevät. Auto liikkuu kokoisekseen varsin vaivattomasti.

Liikkeellelähdöt ovat kuitenkin helposti rynniviä. Outback ei mielellään lähde liikennevaloista kevyesti lipumalla vaan kevytkin kaasunpainallus saa sen hyökkäämään eteenpäin, ikään kuin ruuhkassa seisominen pännisi autoakin.

Tällainen härkämäisyys on kaukana hienostuneesta mutta kai se sitten sopii imagoon. Outback on muutenkin tuntumaltaan paljon maasturimaisempi kuin kilpailijoiden korotetut murtomaafarmarit. Bokserikoneen äänimaailma on dieselmäisen rouhea.

Kokonaistuntuma on jämäkkä. Ohjaus on raskaanpuoleinen, mutta tunnokas.

Maantiellä Outback kulkee vakaasti ja varsin hiljaisesti. Ylipäänsä Outback on kiitettävästi äänieristetty ja mukava farmarilinnake.

Vaihteiston käytös saa raapimaan päätä. Subarussa on CVT-automaatti, eli vaihteita ei ole, vaan välityssuhde muuttuu portaattomasti hieman kuin skootterissa.

Outbackissa vaihteisto on kuitenkin ohjelmoitu niin, että ”vaihteelta” toiselle siirryttäessä tuntuu selvä nykäys. Moni pitää CVT-vaihteistoja luonnottoman tuntuisina, joten ehkä laatikon käytöstä on haluttu keinotekoisesti muokata perinteisen momentinmuuntimen kaltaiseksi.

Tuntuma on joka tapauksessa parempi kuin variaattoreissa yleensä.

Sähköisesti ohjattu jatkuva neliveto jakaa vääntöä etu- ja taka-akselin välillä suhteessa 60/40.

Luistonesto jarruttelee pyörien sutimista ja järjestelmä pyrkii siirtämään voimaa sinne, missä on pitoa.

Paikallisella sorakuopalla kulkua rajoitti lähinnä pelko puskurien hankaamisesta pohjaan. Maavaraa on siis 20 senttiä.

Lunta ei harmillisesti koeajoviikolla ollut, mutta kokemus muista Subaruista on osoittanut, että ne kulkevat lumipöperössä luottamusta herättävästi.

Kun Tesla on vienyt autosuunnittelua äärimmäiseen minimalismiin niin, että uudessa Model 3:ssa on ratissa tasan kaksi nappulaa ja kaikki toiminnot kosketusnäytön takana, edustaa Subaru täysin päinvastaista filosofiaa.

Pelkästään ratissa on 20 erilaista toimintoa ja niiden lisäksi vielä vaihteenvaihtoläpyskät ja viiksien monitoimikytkimet.

Joissain Subaruissa on mittariston ja keskinäytön lisäksi vielä kolmaskin näyttö, jolloin tuntuma on todella kuin olisi jonkin analogisen avaruusaluksen ohjaamossa. Nykyautojen vipstaakeihin tottuneelle autotoimittajalle Subaru-aluksen operointi on loogista, mutta äkkinäistä voi toimintojen määrä kyllä hämmentää.

Valinta tavallisen ja sport-ajotilankin välillä on ratissa toteutettu kahdella eri nappulalla, kun yksi riittäisi. Erilaisista nappuloista suosikkimme tällä koeajolla oli ilmastoinnin lämpötilan säätökytkin. Se on jämerästi pykälöity.

Kaksi asiaa on Subarussa suunniteltu huonosti.

Kaukovaloautomatiikka on lähes hyödytön. Pitkien valojen kytkeytyminen ottaa aivan liian pitkään, kun valaistulta alueelta siirrytään pimeyteen. Valoja tulee mieluummin naksuteltua itse, mutta jotta näin voisi tehdä, on valoviiksen päästä kytkin käännettävä manuaaliasentoon.

Mutta sitten onkin oltava tarkkana: jos vipua kääntää väärään suuntaan eli 0-asentoon, ajovalot sammuvat kokonaan ja lisäksi kosketusnäyttö jostain syystä kirkastuu niin, että kuski häikäistyy.

Toinen outous on, että Outbackissa ei ole piipittävää parkkitutkaa edessä eikä takana, vaan ainoastaan kamerat, joiden näkymää voi vaihtaa napista painamalla.

Kameralla on toki helpompi arvioida tarkkoja etäisyyksiä kuin tutkalla, mutta tiukkaan paikkaan pysäköidessä joutuu kameran näkymää ruudulla painelemaan edestakaisin, kun tutka vain piipittelisi taustalla itsekseen vaatimatta kuskilta ylimääräistä säätämistä.

Outbackin vakiovarustelu on runsas, joten järkevin valinta on joko perustason Active tai keskitason Ridge.

Tämä kallein Summit-varustelutaso lisää 6 000 euron hinnalla lähinnä krumeluuria: sähköisen kattoluukun, enemmän kaiuttimia, pari koristelistaa ja navigaattorin. Summitin helposti kuraantuvat kermanvaaleat nahkapenkit ovat yhtä hyödylliset kuin pitsiröyhelöt maastopuvussa.

Navigaattoriakaan ei välttämättä tarvitse, kun auto tukee Androidin ja Applen sovelluksia.

40 tonnin hintaluokassa Outback on tutustumisen arvoinen vaihtoehto katumaastureille. Moottoriltaan Subaru edustaa kuitenkin eilispäivän tekniikkaa. Kulutus ja päästöt ovat korkeat suhteessa tehoon.

Subarukin yrittää nyt uudistua, ja ensimmäinen esitys aiheesta nähdään nyt jo joulukuussa, kun Suomeen saapuu uusi Forester e-Boxer.

Se on kevythybridi, jossa pieni sähkömoottori tarjoaa lisäapua kaksilitraiselle bensakoneelle. Nimensä mukaisesti kevythybrideissä sähköstä on aika köykäisesti hyötyä, mutta pienikin parannus on paikallaan.

Subarun keskimmäinen varustetasohan on nimeltään Ridge, joten Kauniiden ja rohkeiden ystävien on siis pian mahdollista ostaa sähkötoiminen Ridge Forester.