Helsingin Sanomat

Kun Nissan Juke julkaistiin kymmenen vuotta sitten, pyöri autosta mittava tv-mainoskampanja.

Mainoksessa Juke ajaa läpi öisen kaupungin ja valot syttyvät auton kulkiessa rakennusten ohi, lelut heräävät henkiin, pesukoneet kuohuvat yli ja nuoriso rakastuu. Lopussa paukkuu ilotulitteita.

Itse mainosta paremmin mieleen jäi kuitenkin Juken ulkoasu. Pulleat lokasuojat, tuulilasista taaksepäin laskeva kattolinja ja erityisesti kummalliset sammakkovalot keulalla. Viime vuosikymmenellä yhtä paljon nauruntyrskähdyksiä sai osakseen luultavasti vain Citroënin erikoinen C4 Cactus, jonka kyljet oli ulkopuolelta somistettu suljetun osaston seinämateriaalilla.

Juke oli kuitenkin kiistaton edelläkävijä, sillä vuonna 2010 kukaan ei voinut arvata, kuinka iso juttu crossover-automalleista vielä tulee. Ja kun vanhaa Jukea katsoo nyt, ei se näytä enää niin omituiselta, vaan pikemminkin rohkealta poikkeukselta pitkässä muodottomien perusautojen rivissä.

Nyt Juke on uudistunut perinpohjaisesti, vanhasta on säilynyt vain nimi. Etusäleikköä rajaava Nissanin kromattu v-muotoinen brändikehys on suurempi. Piilotetut takaovien kahvat on säilytetty ja sammakonsilmälamput ovat edelleen paikallaan, mutta päiväajovalot on aseteltu ikään kuin niiden kulmakarvoiksi. Ilme on tuima.

Pyöreät ajovalot ovat saaneet päiväajovaloista kulmakarvat. Lamput eivät ole enää niin syvällä silmäkuopissa kuin vanhassa mallissa. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Vaikka uudessa Jukessa on paljon edeltäjästään tuttuja piirteitä, on se muodoiltaan maltillisempi. Ylipäätään koko Nissanin brändi-ilme otti Juken aloittamalla 2010-luvulla harppauksia eteenpäin ja nyt uusi malli sulautuu jo osaksi kaanonia.

Uutta Jukea saa vain yhdellä moottorivaihtoehdolla, joka on yksilitrainen kaksoisahdettu bensiinikone. Tehoa löytyy 117 hevosvoimaa ja vääntöä 200 newtonmetriä.

Sylintereitä on kolme. Moottori on Nissanin ja Renaultin yhdessä kehittämää HR-perhettä, jota on nähty tuotannossa jo kymmenen vuotta.

Kyseessä ei ole mikään varsinainen teholinko, mutta manuaalivaihteistolla Juken saa kepitettyä nollasta sataan 10 sekunnin pintaan.

Auton sisusta tuntuu tuoreelta. Juken perusvarusteluun kuuluvat urheiluhenkiset istuimet, joissa ei ole erillistä niskatukea. Jakkarat pitävät kuljettajan ruodussaan riittävän hyvin, tosin esimerkiksi portaatonta kallistussäätöä ei vakiopenkeistä löydy. Vaivaton ajoasento löytyy silti nopeasti.

N-Connecta -varustelulla mittaristoon kuuluu 7-tuumainen näyttö. Lähtöhintaisissa malleissa näyttö on 4,2 tuumaa. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Keskinäyttö on iso ja helppokäyttöinen, mutta sisäänrakennettua navigaattoria ei autossa ole ollenkaan. Kartat saa käyttöön Apple Car Playn tai Android Auton kautta, joista jälkimmäisen asentaminen Suomessa tosin vaatii hieman vippaskonsteja, sillä virallista maatukea ei vieläkään ole kuin aivan uusimmissa Android 10 -järjestelmällä olevissa puhelimissa.

Keskinäyttö on hieman irtonaisen näköinen, mutta sen alta löytyy varsinainen katseenvangitsija. Kolmen turbiinisuulakkeen patteri muistuttaa erehdyttävän paljon uusien Mercedes-Benzien kojelautaa. Nissan ja Mersu ovat tehneet viime vuosikymmenellä runsaasti yhteistyötä, mutta viime vuosina rakkaudessa on ollut ryppyjä. Turhan pitkälle johtopäätöksiä ei silti kannata viedä.

Keskinäyttö ei ole erityisen komean näköinen, mutta käytettävyydeltään se on hyvä. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Vahingossa tai tahallaan lainatun yksityiskohdan lisäksi muuta premiumia ei ohjaamossa esiinny, eikä tällä hinnalla pidäkään.

Ilmastoinnille on omat käyttökytkimet ja ratin puolasta löytyy nopeasti sisäistettävät vakionopeudensäätimen napit. Analogisten kierrosluku- ja nopeusmittarien väliin on mahdutettu hyvän kokoinen ja selkeä diginäyttö. Ohjaamo on selkeä, looginen ja ihan miellyttävä ympäristö.

Tien päällä Juke tuntuu jämäkältä. Ohjauksessa on keskivertoa parempi vaste ja hyvin vääntävä pikkumoottori pelaa myös manuaalivaihteiston kanssa yhteen niin, ettei keppiä tarvitse käyttää kuin vispilää lättytaikinaa tehdessä. Alusta on napakka ja auto pysyy ketterässä pyörityksessä mukana, mutta sillä on kääntöpuolensa.

Ohjaamo on toimiva. Kolme turbiinisuulaketta tuovat mieleen Mercedesin uutuusmallit. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Pienemmän kokoluokan crossovereissa isoimman miinuksen joutuu yleensä piirtämään ohjaamon melutason kohdalle. Juke ei erotu joukosta edukseen, vaan melutaso on jo valmiiksi äänekästä keskiarvoa kovempi. Kovan alustan välittämä renkaiden jyly uuvuttaa pitkillä matkoilla ja vaatii radion asettamista useaa pykälää normaalia kovemmalle.

Toinen miinus liittyy niin ikään auton luokkaan. Korimallinsa ja varsin pienen omamassansa vuoksi auto on herkkä tuulenpuuskille ja sohjossa ajaessa saa olla tarkkana, sillä auto nousee herkästi kellumaan.

Kompaktin ja sulavalinjaisen auton suurin yllätys löytyy perästä. Normaalissa käytössä kontin pohjalevyn voi asettaa luukun alareunan kanssa tasaan siten, että lastauskynnystä ei ole.

Ulkoa ei uskoisi, miten tilava Juken takakontti on. Kun irtolattian nostaa pois, paljastuu alta huikeasti lisälitroja. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Lisää tilaa tarvitessa levyn voi laittaa luukun pohjalle tai ottaa kokonaan pois, jolloin tilavuus kasvaa hulvattomaan 422 litraan. Auton ulkomittoja katsellessa ei tavaratilaa voisi millään uskoa näin suureksi. Kaiken huipuksi kontin varsinaisen lattian alta löytyy vielä tilaa paikkapullolle, työkaluille ja muille auton tarvikkeille.

Tavaratilan isoin rajoite on lastauspituus, joka jää alle 150 senttimetriin takareunasta etupenkin selkänojaan mitattuna.

Juken koeajolla yksi asia jää vaivaamaan. Jos sen edeltäjä oli huippuerikoinen ja muotoilullaan ihon alle mennyt, on uusi Juke osapuilleen joka kantilta erittäin tavallinen.

Tavallisuuden kruununa toimii yksilitrainen moottori. Kulutus maantiellä 6 litraa satasella, yhdistetty 6,5. Nykymittapuulla todella tavalliset lukemat.

Luokkaa isompi Nissan Qashqai on löytänyt tiensä suoraan suomalaisten sydämiin. Myös vanhaa Jukea rekisteröitiin huippuvuonna 2011 lähes 1200 kappaletta, mutta siinä missä Qashqai on pysynyt hinnallaan, tiloillaan ja säännöllisillä päivityksillään huipulla, ajoi valikoiman kasvu Jukesta nopeasti ohi.

Takana on jalkatilaa siten, että kaksi 180-senttistä istuu peräkkäin, mutta ylimääräistä ei jää. Pääntila jää sivusuunnassa hieman tiukaksi. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Nyt uuden Juken ongelma on, että siinä ei ole mitään sellaista ominaisuutta, jonka vuoksi ostaja haluaisi juuri tämän auton. Jonkin verran vetoa voi tulla Qashqain myötä syntyneestä merkkiuskollisten joukosta, mutta omilla ansioillaan Juken markkinarako on tukalahko.

Pienten crossoverien luokka on niin läpeensä kilpailtu, että tilavampi, hiljaisempi, tehokkaampi, halvempi, taloudellisempi, mukavampi tai jännittävämpi vaihtoehto löytyy sen perusteella, mitä ominaisuutta kuluttaja arvostaa. On syytä muistaa, että puhutaan luokasta, josta löytyy muun muassa Citroën C3 Aircross ja vuoden autoksi valittu Škoda Kamiq sekä Renault Captur ja hybridinä huristeleva Kia Niro.

Etuistuimet ovat urheilullisen näköiset ja tukea löytyy hyvin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Juken ohjaus on eittämättä tarkka ja alusta tiukka, mutta varsinaisen ajonautinnon äärelle pääseminen vaatisi enemmän kuin maitopurkin kokoisen bensakoneen.

Takavuosina Nissanilla on ollut vahvoja taipumuksia tehohullutteluun. Esimerkiksi vanhasta Jukesta nähtiin 190-hevosvoimainen turbopainos, joka oli saatavilla myös nelivetona. Kaiken huipuksi turbonelikosta tehtiin vielä viripajalla käytetty Nismo-versio. Tradition soisin auliisti jatkuvan.

Takaoven kahva on jemmassa samaan tapaan kuin Nissan Micrassa tai vaikka Toyota CH-R:ssä. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Todellinen odotus liittyy kuitenkin sähköistettyihin voimalinjoihin. Nissan on valmistanut Leaf-sähköautoja jo ikäpäivät, mutta muussa mallistossaan se on jäänyt enimmäkseen hyödyntämään Renault-yhteistyössä kehitettyjä bensiinimoottoreitaan. Hybrideitä on kyllä lupailtu vuosia, mutta toistaiseksi julkaisupäiviä ei ole ilmoitettu

Ainakaan niiden Eurooppaan saapumisen suhteen tuskin kannattaa pidättää turhan paljoa hengitystä, vaikka hybridikoneille tässä kokoluokassa olisikin bensaturboja huomattavasti enemmän tilaa.