Uusi Renault Clio on ketterä ja kohtuuhintainen, mutta yksityiskohdat paljastavat, missä on säästetty - Auto | HS.fi
Auto|Koeajo

Uusi Renault Clio on ketterä ja kohtuuhintainen, mutta yksityiskohdat paljastavat, missä on säästetty

Uusiutunut Clio kilpailee pienten autojen sarjassa houkuttelevalla hinnalla. Auton tehokkain malli tuntuu numeroitaan sähäkämmältä.

Viidennen sukupolven Renault Clio on hieman edeltäjäänsä pienempi ulkomitoiltaan. Sisälle on silti saatu raivattua lisää tilaa.

Julkaistu: 23.5. 2:00, Päivitetty 23.5. 13:20

Euroopassa on tuskin yhtään suurkaupunkia, jonka katukuvassa ei näkisi Renault Clioja. Jo 30 vuotta sitten markkinoille tullut B-segmentin pikkuauto on ollut suosituimpien joukossa vuodesta toiseen.

Alkuvuodesta se ohitti Volkswagen Golfin ja nousi Euroopan myydyimmäksi autoksi. Clio on ollut kohtuuhintainen ja hienostelematon taajama-auto, jonka takapenkillä voi kuljettaa lapsia ja takakontissa ostoksia ja pienempää tavaraa.

Nykyinen viidennen sukupolven malli esiteltiin vuosi sitten Geneven automessuilla, ja Suomessa auto tuli myyntiin alkutalvesta.

Muotoilussa ei ole dramaattisia muutoksia, mutta uusi malli on tehty Renaultin ja Nissanin uudelle pohjarakenteelle ja samalla se on ulkomitoiltaan hieman edellistä Clioa pienempi, mikä on hieman epätavallista nykyisessä paisuvien autojen maailmassa.

Ulkoisesti kutistunut Clio on kuitenkin uuden rakenteen takia sisältä tilavampi.

Malliuudistuksen yhteydessä farmarimalli on jäänyt valikoimasta pois, kuten monella muulla valmistajalla jo tätä ennen. Uutta pientä farmariautoa etsivälle Škoda Fabia Combi on käytännössä ainoa vaihtoehto.

Muiden valmistajien tavoin Renault uskoo, että pikkufarmaria etsivät asiakkaat valitsevat mallistosta nykyään mieluummin pienen tai keskikokoisen crossover-auton.

R-Line-mallin urheiluistuimissa on tanakat sivutoppaukset.

Moni on myös ilmoittanut karsivansa pienimpiä bensiinimalleja muutenkin tuotannostaan, mutta pykälää suurempi Clio tuntuu vielä elinvoimaiselta. Itse­lataava hybridimalli on tulossa vielä tänä vuonna, ja sillä Clio voi kilpailla Suomessa suositun Toyota Yaris -hybridin kanssa.

Ladattavat hybridit ovat tässä kokoluokassa harvinaisia, eikä Cliostakaan sellaista ole luvassa. Renault panostaa sen sijaan täyssähköiseen ja Clion kokoiseen Zoeen, jonka päivitetyssä mallissa täydellä akulla voi ajaa 400 kilometriä

Halvimmassa perus-Cliossa on 75 hevosvoimaa kehittävä litran kolmesylinterinen moottori ja manuaalivaihteet. Keskisarjan malleissa on 100-hevosvoimaiseksi viritetty sama pikkukone.

Skaalan yläpäässä on kaksoiskytkinautomaatilla varustettu TCe 130 R-Line, jonka voimanlähteenä on Renaultin suuremmista malleista, Nissan Qashqaista ja Mercedes-Benzin A-sarjan malleista aiemmin tuttu 1,3 litran nelisylinterinen bensaturbo.

Pienissä autoissa takapenkillä on aikuisella aina ahdasta. Clion tilat ovat auton kokoon nähden kohtalaiset.

Aiemmista Clioista on tehty myös urheilullisia RS-tehomalleja, mutta nyt Renault on ilmoittanut, että mahdollinen pieni erikoissportti tehdään Zoe­sähköautosta, ei enää Cliosta.

Koeajoautoksi päätyneessä tehokkaimmassa Cliossa RS:stä muistuttavat mallinimi ja varusteet. Punareunaiset turvavyöt ja sportti-istuimet eivät tunnu koomiselta kosmetiikalta, sillä TCe 130 on kohtalainen lähiöraketti ilman 200 hevosvoiman moottoriakin.

130 hevosvoimaa on aika tavanomainen nykyaikaisen perusauton teho, mutta 240 newtonmetrin vääntö tulee käyttöön jo 1 600 kierroksella, minkä tuntee kevyehkössä autossa.

 Varomaton kaasupolkimen painallus iskee pään vasten niskatukea.

Niinpä sillä pääsee taajama-ajossa nopeasti muun liikenteen jaloista pois, ja jos ei varo, niin myös nopeusvalvontakameraan.

Valmistajan ilmoittama kiihtyvyys nollasta sataan on yhdeksän sekuntia, mikä on vähemmän kuin tavallisissa perheautoissa, mutta vaatimaton sporttimallille. Nopeuden tunne korostuu pienessä autossa varsinkin taajama-ajossa ja ohituksissa.

Clio lähtee valoista kuin sähköauto, ja varomaton kaasupolkimen painallus iskee pään vasten niskatukea.

Voimaa riittää myös maantiellä ohituksissa. Kahdeksastakympistä 120 kilometrin tuntinopeuteen kiihdyttäminen vie alle seitsemän sekuntia, kun Clion satahevosvoimaisella mallilla siihen menee 11,4 sekuntia.

Pidemmän päälle moottoritiellä ajaminen ei ole erityisen mukavaa, sillä renkaiden jyrinä on voimakasta ainakin koeajoauton varustelutasoon kuuluvilla 17-tuumaisilla matalaprofiilirenkailla.

Tällaisia autoja ei hankitakaan pitkiä matka-ajoja varten.

Ilmastoinnin ja lämmityksen säädöt löytyvät ajaessa mukavasti käsikopelolla, ja katse pysyy tiessä.

Sportti-istuimissa on reilusti kurvailussa tarvittavaa sivutukea, jopa niin, että lyhyempi kuljettaja joutuu ujuttautumaan vähän työläästi penkin toppausten yli paikalleen, kun kuljettajan istuin on säädetty sopivan lähelle rattia.

Vaikka Clio on edullinen pikkuauto, niin uudistetun mallin sisustus näyttää ja tuntuu astetta kalliimmalta. Muotoilu on paitsi tyylikästä, myös käytännöllistä.

Iso 9,3-tuumainen keskinäyttö näyttää kojelautaan pystyyn kiinnitetyltä tabletilta, mutta se on hyvässä asennossa kuljettajaan nähden, ja käyttöliittymä on looginen.

Ohjaamon ergonomia on kunnossa. Kuljettajaa kohti kallistettu keskusnäyttö on selkeä ja looginen.

Perusnäkymää voi muokata, ja siihen saa samanaikaisesti esimerkiksi suuntaa antavan navigointiruudun, tuoreimmat puhelutiedot, säätiedot ja radion tai musiikkisoittimen aloitusruudun.

Myös digimittariston pienempiä ruutuja pääsee muokkaamaan ratin nappuloilla. Ruutuihin saa monenlaista informaatiota, jopa kompassin, jonka tarpeellisuutta voi miettiä, kun auton keskinäytössä on koko ajan käytössä myös selkeä navigaattori.

Sen sijaan katse etsii ratin läpi vuosikymmenten ajan polttomoottoriautojen perusvarustukseen kuulunutta kierroslukumittaria, jonka luulisi olevan aika keskeinen varsinkin tällaisessa pikkuauton tehokkaammassa versiossa, jossa on kaksoiskytkinvaihteiston käsikäyttöä varten ratin takana urheilulliset vaihteenvalitsimet.

Se ilmestyy kojetaulun näyttöön lopulta, kun löytää ajotilan valinnat keskinäytön sivuilta ja vaihtaa asetukset sportiksi.

Digimittaristoon saa erilaisia näkymiä ja näyttöjä ajotilasta riippuen.

Rattivaihteita ei tarvitse kauheasti läpsytellä, sillä seitsemänportainen automaatti toimii suorituskykyä painottaen jopa eco-ajotilassa.

Itse automaatin vaihteenvalitsin on vanhanaikaiseen tapaan nimenomaan vaihdekeppi eikä mikään peliohjain. Liikkeet ovat pitkähköt ja pysäköintipyörittelyssä oikeaan vaihteeseen osuminen vaatii vähän totuttelua.

Valmistaja ilmoittaa bensan­kulutukseksi 6,2 litraa sadalla, ja rauhallisessa perusajossa ajotietokone mittasikin alle kuuden litran lukemia. Hilpeällä kiihdyttelyllä on kuitenkin aina hintansa, ja koeajon kokonaiskulutus kiipesi 7,1 litraan.

 Oven avaus ja sulkeminen kolahtaa kolkosti, ja etuistuimien niskatuet hölskyvät kiinnikkeissään.

Clion sisätiloja on suurennettu malliuudistuksessa ja takapenkillä onkin pikkuautomittakaavassa kohtuullisesti jalkatilaa, jos edessä istuu enintään keskimittaista väkeä.

Takakontti on reilun kokoinen, itse asiassa suurempi kuin monissa suuremmissa viisiovisissa, kuten esimerkiksi Volkswagen Golfissa ja Ford Focusissa. Lastauskynnys on tosin korkealla.

Tavaratila on reilun kokoinen, mutta lastauskynnys on korkea.

Takakontin avausnappi oli vanhoissa Clioissa loogisesti luukun alareunan syvennyksessä, nyt se on siirtynyt ilmeisesti muotoilun ehdoilla alemmas puskuriin rekisterikilven kolon yläreunaan.

Renault Clion valttina pikku­automarkkinoilla on ollut aina kilpailijoita halvempi hinta, ja linja pitää yhä. Jopa koeajossa ollut TCe 130 on melkein 2 000 euroa halvempi kuin saman tehoinen ja hyvin varusteltu Opel Corsa ja peräti 5 000 euroa halvempi kuin Peugeot 208 vastaavilla ominaisuuksilla.

Halvimmillaan Clio maksaa vajaat 16 400 euroa, ja tämän kevään ajan Renault on myynyt kampanjahinnoilla myös toiseksi kalleinta mallia kolmisylinterisellä pikkuturbolla ja käsivaihteilla alle 17 000 eurolla.

Varusteitakin on hintaan nähden runsaasti: muun muassa automaatti-ilmastointi, kaistavahti, peruutustutka, digimittaristo ja seitsemäntuumainen keskusnäyttö.

Pienistä yksityiskohdista toki huomaa, että nyt ei olla hintahaitarin yläpäätä edustavassa autossa: oven avaus ja sulkeminen kolahtaa kolkosti, ja etuistuimien niskatuet hölskyvät kiinnikkeissään.

Erikoisin säästökohde löytyy takavanteiden sisään katsomalla.

Rumpujarrut alkavat olla uusissa autoissa jo harvinainen näky, ja pienten automallien tehokkaimmissa versioissakin kaikissa pyörissä on yleensä levyjarrut. Cliossa takapyörissä on edelleen nämä vanhemman teknologian hidastimet, myös TCe 130 -mallissa.

Vaikka bensiinikäyttöinen pikkuauto onkin vähitellen katoamassa uusien autojen markkinoilta, niin ripeästi liikkuva ja ketterä Clio tuntuu sekä käytännölliseltä että hauskalta. Uudistetussa mallissa tuntee pienistä puutteista huolimatta saavansa rahalle entistä enemmän vastinetta.

Renault Clio TCe 130 EDC7 R-Line

+ Ajotuntuma, varustelu,

hinta

– Mukavuus pidemmällä

matkalla

Teho: 130 hv/240 Nm

Suorituskyky:

Huippunopeus 200 km/h,

kiihtyvyys 0–100 km/h

9 sekuntia

Kulutus: 6,2 l/100 km

(ilmoitettu), koeajon aikana

7,1 l / 100 km

CO2-päästöt: 130 g/km

Mitat: pituus 405 cm, leveys peilit taitettuina

179,8 cm, korkeus 144 cm

Paino: 1223 kg

Tavaratila: 391/1069 l

Hinta: alkaen 16 390 e

(SCe 75 Life), koeajoauto

varusteineen 24 225 e

Kilpailijoita: Peugeot 208,

Opel Corsa, Toyota Yaris,

Ford Fiesta, Volkswagen

Polo, Škoda Fabia, Seat Ibiza, Citroën C3, Hyundai i20

Koeajo|Uuden Opel Corsan alkuperäiset piirustukset menivät roskiin – Tuoreessa mallissa on myös poikkeuksellinen varuste

Koeajo|Ulkoa upea Peugeot 208 on pellin alta hyväksi havaittua ranskalaista peruskauraa

Koeajo|Nissan Micra on pikkuauto hyvässä ja pahassa, mutta uusi moottori yllättää iloisesti

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Auto & Tiede

Luitko jo nämä?

Luetuimmat

Uusimmat