Hillitty sumopainija

Toyota Land Cruiser on maasto-autojen legenda, joka tuntuu kaupungissa olevan vähän väärässä paikassa. Vasta hoitamattomalla metsätiellä tulee vastaan tilanteita, joissa tavallinen citymaasturi ei pärjää, kirjoittaa toimittaja Joonas Turunen.

Toyota Land Cruiser on yhdistelmä edustusauton kiiltoa ja aitoa maastoautoa. Kuva on otettu Mikkelin tuomiokirkon edessä.

12.3. 2:00 | Päivitetty 18.3. 12:35

Japanilaisessa sumopainissa perinteet ovat tärkeitä. Tietyt vaiheet käydään aina läpi.

Esimerkiksi sonkyo on rituaali, jossa ottelijat ovat ennen ottelua kyykkyasennossa. Hengityksen annetaan tasautua ja mielen rauhoittua.

Tämä tulee mieleen, kun istun kaverini kanssa autossa pienellä ja auraamattomalla metsätiellä. Edessä on jyrkkä mäki, jonka puoliväliin olemme hyytyneet ensi yrittämällä.

Tiellä on toki lähes 30 senttiä lunta, mutta hetki sitten tulimme saman mäen alas. Kohta voi joutua soittamaan traktorin apuun.

Se olisi noloa. Onhan alla sentään yksi autojen legendoista.

Toyota Land Cruiser on japanilainen näkemys siitä, miltä maastoauton pitää näyttää ja mihin sen pitää pystyä. Ensimmäinen malli valmistui jo vuonna 1951. Esikuva oli amerikkalainen sotilasjeeppi.

Land Cruisereilla ajetaan kivisissä autiomaissa – ja luultavasti myös useimmilla maailman kriisialueista. Suomessa näitä on esimerkiksi Rajavartiolaitoksen käytössä, ja se kuvailee autoa näin: ”Soveltuu hyvin vaikeakulkuiseen maastoon. Tilaa viidelle virkamiehelle ja yhdelle koiralle.”

Auto on siis työjuhta, joka on rakennettu suoriutumaan vaikeimmissa ympäristöissä. Se näkyy myös hinnassa: perusmallista saa maksaa hieman alla satatuhatta euroa.

Toyota oli ensimmäinen valmistaja, joka toi hybriditekniikan sarjatuotantoon (Prius vuonna 1996). Nykyisin useimmat mallit saa vähintään itselatautuvina hybrideinä. Mutta ei Land Cruiseria.

Land Cruiserin istuin ei ole erityisen kuppimainen, mutta penkkiä riittää myös pitkälle kuskille. Ratin ja penkin säädöt ovat sähköisiä.

Kyseessä on rehdisti dieselauto. Se tuntuu vanhanaikaiselta ratkaisulta ajassa, jossa jopa jättimäisiä jenkkimaastureita ollaan viemässä sähkömoottorien aikaan. Suomalainen verotus ei suosi tällaista autoa, sillä autoveron osuus nousee lähes 40 prosenttiin hankintahinnasta.

Vertailun vuoksi: Porsche Cayenne e-hybrid on saman hintaluokan auto, jossa on polttomoottorin rinnalla sähkömoottori. Pelkällä sähköllä voi tosin ajaa noin 40 kilometriä, mutta teoreettisesti pienempi kulutus ja hiilidioksidipäästöt pudottavat autoveron noin viiteen prosenttiin hankintahinnasta.

Isolla dieselautolla ajamista voi olla vaikea perustella. Mutta onko asia sittenkään näin yksinkertainen?

Se selviää vasta ajamalla.

Toyotan mittaristo on korostetun perinteinen. Pikkunäyttö kertoo, mikä mukautuvan iskunvaimennuksen asetus on käytössä. Valittavina on esimerkiksi comfort- ja sport-asetukset.

Onhan tämä iso auto. Painoa on varusteista riippuen 2 214 – 2 505 kiloa. Korkeutta ja leveyttä on suurin piirtein yhtä paljon, reilut 1,8 metriä.

Meillä myytävä Land Cruiserin J150-malli perustuu jo yli kymmenen vuotta vanhaan korimalliin. Tuo tuskin kuitenkaan erityisemmin haittaa maastoautoa hankkivaa, onhan myös Mercedes-Benzin G-Wagon pysynyt käytännössä muuttumattomana 1990-luvulta lähtien.

Hyvä muistutus: ei nelivetoon voi kaikissa tilanteissa nojautua.

Kulmikkuus on oikean maastoauton muotoilussa hyve. Kun hyppää rattiin, on näkyvyys hämmentävän hyvä joka suuntaan.

Koeajossa on nyt Land Cruiserin kallein premium-malli, jossa rymyominaisuuksien rinnalle on tuotu edustusauton loistetta. Autossa on nahkapenkit ja puulla koristeltu nahkaratti. Keskikonsolin käsinojan alta löytyy cooleri, johon voi laittaa juomat viilenemään ajon ajaksi.

Takapenkkiläisille on tarjolla viihdettä, jos sattuu vielä omistamaan blu-ray- tai dvd-levyjä.

Takapenkkiläisille laskeutuu tarvittaessa katosta näyttö, joka on liikuttavan vanhanaikainen. Se toistaa blu-ray- ja dvd-levyjä, mutta ainakaan itse en löytänyt mahdollisuutta suoratoistoon.

Pitäähän näitä ominaisuuksia kuitenkin olla, kun puhutaan luksusluokan maasturista. Peräkontissa on kaksi sähkötoimista istuinta, joten autoon mahtuu seitsemän matkustajaa.

Kaupunkiliikenteessä Land Cruiser tuntuu kyllä hieman kolholta. En keksi mitään syytä, miksi työmatkaa pääkaupunkiseudulla kulkevan pitäisi ajaa näin isolla autolla.

Lähden siksi tervehtimään ystäväperhettä mökille Varsinais-Suomeen. Tiedän jo etukäteen, että luvassa on kapeita ja mutkaisia teitä.

Maastoajossa tärkein piirre on vääntö, jossa momenttia on 500 newtonmetriä.

Mutta ensin moottoritielle: Olen ajanut aikaisemmin etenkin saksalaisilla premium-autoilla, mutta Land Cruiserin ratissa olo on jotenkin kuninkaallinen. Talven raastaman tien töyssyistä ei tarvitse välittää.

Mitään ratti-ilottelua kyyti ei toki tarjoa, vaan enemmänkin junamaisen vakaata menoa.

Toyotan ohjaamossa kaikki toiminnot ovat nappien takana. Maastoautossa manuaalinen käsijarru kuuluu asiaan.

Sitten tulee mieleen: tämähän on ilmiselvä teiden nallemainen sumopainija. Auto on iso, mutta ei sitä tarvitse kenellekään selitellä. Toyota-kuskit nyökkäilevät hyväksyvästi, kun pysähdyn tankkaamaan ja kahville.

Pidän valmistajan lähestymistavasta. Nykyautojen vitsausta eli turhia hipaisukytkimiä ei ole juuri lainkaan. Tosin viimeisen Toyota-keikkani jälkeen olen ehtinyt unohtaa, ettei navigaattoriin kannata aina uskoa.

Lohjan kohdalla auto käskee pois päätieltä, vaikkei pitäisi. Huomaan erehdyksen ja pyrin kääntymään takaisin samassa risteyksessä.

Enpä vain muista, että allani on paritonninen auto ja kitkarenkaat. Hetken liu’un jälkeen abs-jarrut rupsuttavat auton pysähdyksiin. Väliä kaiteeseen jää vain puoli metriä.

Hyvä muistutus: ei nelivetoon voi kaikissa tilanteissa nojautua.

Peräkontti aukeaa sivulle, ja se lukittuu kaasujousella haluttuun asentoon. Takana on ylimääräinen kaiutin ja 220V-virran ulosotto.

Suomen myydyimpien autojen listalla on ollut viime vuosina useita citymaastureita, esimerkiksi Volvo XC60 ja Nissan Qashqai. Niissä on hieman tavallista korkeampi maavara ja lisämaksusta neliveto.

Oikeassa maastoautossa, kuten Land Rover Discoveryssä tai Toyotan Land Cruiserissa, on enemmän herkkuja.

Auton rakenteen kannalta tärkein ominaisuus on erilliskori, jossa auton varsinainen kori on rakennettu erillisen pohjakehikon päälle. Tavallisissa autoissa korit ovat itsekantavia. Toinen keskeinen ominaisuus on alennusvaihteisto, jolla moottorin akselin pyörimisnopeus muuttuu pienemmäksi, mutta samalla vääntö kasvaa.

Land Cruiserissa on 2,8-litrainen ja 204-hevosvoimainen dieselmoottori. Maastoajossa tärkein piirre on vääntö, jossa momenttia on 500 newtonmetriä.

Takapenkillä on hyvin tilaa ja oma ilmastoinnin ohjauspaneeli keskikonsolissa. Penkit ovat melko lyhyet, mutta pää- ja jalkatilaa on runsaasti.

Ainoa ongelma on, että maastoajoa on vaikea päästä talvella koettamaan, sillä lunta on joka paikassa paljon. Sitten kaverini keksii: lähdetäänpä käymään kaivolla, joka on tuon auraamattoman tien päässä.

Alennusvaihteet kytketään päälle napista, jolloin auto pyytää vielä vaihtamaan vapaalle ja nostamaan hetkeksi jalan jarrulta. Aputekniikkaa piisaa: näyttö tarjoaa 360-asteisen kuvakulman sekä reaaliaikaista tietoa auton kallistuskulmista.

Lähdetään puskemaan kohti umpihankea. Tunne on tyydyttävä, kuin auraisi suksilla omia latujaan keväthangilla. Kaivolle päästään vaivatta.

Tämähän on helppoa.

Ja juuri silloin hyydymme ylämäkeen. Ajoimmeko liian hiljaa?

Maastoajoa ja lumisia olosuhteita varten pitäisi treenata, mutta nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin selvittää mäki.

Näistä toiminnoista tunnistaa maastoauton: ryömintäavustin, tasauspyörästön lukko ja jousituksen korkeuden säätö. Alempi pyöröohjain kytkee päälle alennusvaihteiston, ylempi säätelee viisiportaista ryöminnän nopeutta.

Mietin taas sumon perinteitä. Shiko-rituaalissa ottelijat nostavat jalkojaan ja tömäyttävät niitä maahan murskaten epäpuhtauksia.

Toyotassa saman asian ajaa maavaran nostaminen ja alennusvaihteen nopeuskytkimen vääntäminen 5-vaihteelle. Ja tällä suunnitelmalla kohti mäkeä: ohjausta pitää kaitsea korostetun aktiivisesti, jotta pysymme urassa.

Puskemme kukkulan yli kuten kuuluukin.

Luultavasti mitään ongelmaa ei koskaan tilanteessa ollutkaan, vaan mäkeen hyytymisen aiheutti kuskin kokemattomuus.

Mutta maastoautoiluun kuuluu oleellisesti omien rajojen koetteleminen. Land Cruiserilla voisi tarvittaessa ajaa vaikka 70 senttimetriin kohoavassa vedessä.

Takakontissa on kaksi sähkökäyttöistä penkkiä. Ne vähentävät säilytystilaa yli 300 litralla, mutta tekevät autosta 7-paikkaisen tila-auton.

Suomen talvessa tätä ominaisuutta ei tarvitse. Sen sijaan talven epävarmoissa olosuhteissa monet ylimääräisiltä tuntuvat höysteet ovatkin tuiki tarpeellisia: mukautuva iskunvaimennus, maastoajon avustin ja kineettisdynaaminen jousitusjärjestelmä.

Todella tiukkoihin paikkoihin on tarjolla vielä tasauspyörästön lukko, jolla saa tarvittaessa takapyörät tai kaikki neljä pyörää pyörimään samalla nopeudella, jolloin yksittäinen rengas ei lähde sutimaan.

Land Cruiserilla voi siis mennä joka paikkaan, jos on tarve. Siksi tällaisia näkee useimmiten hevostallien tai maatilojen pihoilla.

Paluumatkalla kaupunkiin ehdin vielä tutustua tarkemmin auton ohjelmistoihin. Useimmat valmistajat taitavat tietää, että teknologiajättien kartat ovat parempia kuin niiden omat sovellukset.

Apple Carplay -ominaisuuden kytkeminen päälle ratkaisee sekä viihdelaitteisiin että reittisuunnitteluun liittyvät ongelmat.

Takalasi aukeaa nappia painamalla tilanteissa, joissa koko peräluukkua ei ole tarpeen avata.

Varsinaisen positiivisen yllätyksen tarjoaa kuitenkin kulutus: satasen vauhdissa mittaristo sanoo, että dieseliä kuluu noin kahdeksan litraa satasella. Se on hyvä tulos, vaikka autoa ei kovilla pakkasilla päästy testaamaan.

Vertailun vuoksi: lataushybrideillä pääsee tavallisesti noin 30–60 kilometriä pelkällä sähköllä. Akun tyhjennyttyä auto kuluttaa jopa enemmän kuin tavallinen polttomoottoriauto, sillä kahden moottorin rakenteen vuoksi myös painoa on enemmän.

Toyota on tuomassa ensimmäistä sähköautoaan markkinoille, mutta tehokkailla polttomoottoreilla on edelleen keskeinen osuus sen tuotannossa. Jos ajaminen koostuu pääosin tasaisesta ajosta moottoritiellä ja peräkärryn vetämisestä kinttupoluilla, ei dieselmoottori ehkä olekaan niin perusteeton ratkaisu.

Vain kaupungissa kulutuslukemat nousevat koviksi. Koko koeajorupeaman kulutukseksi tulee 9,5 litraa dieseliä satasella.

Se on sen verran paljon, ettei hyvissä olosuhteissa ajavan kannata farmariautoaan tähän vaihtaa.

Tällaiselle hillitylle sumopainijalle lukema on kuitenkin varsin kohtuullinen.

Toyota Land Cruiser 2,8D-4D Premium

+ Luotettava joka paikan työjuhta, jolla voi vetää raskasta kuormaa. Valmistaja on säilyttänyt selkeyden toimintojen ohjauksessa. Kulutus maantiellä myönteinen yllätys

– Kallis korkean autoveron vuoksi, kulutus kaupungissa

  • Teho 150 kW (204 hv), vääntö 500 Nm

  • Kiihtyvyys: 11,1 sekuntia 0–100 km/h

  • Huippunopeus: 175 km/h

  • Kulutus: Koeajolla 8,2 l / 100 km maantiellä, yhdistetty kaupungissa ja maantiellä 9,5 l / 100 km. Wltp-kulutus 9,6 l / 100 km

  • Hiilidioksidipäästöt: 252 g / km

  • Polttoainesäiliö: 87 litraa

  • Mitat: pituus 4 840 mm, leveys 1 885 mm, korkeus 1 890 mm, omamassa 2 350 kg, akseliväli 2 790 mm

  • Maavara: 220 mm

  • Tavaratila: 120 – 1 833 litraa

  • Peräkärry: 750 kg jarruton / 3 000 kg jarrullinen

  • Hinta: 131 431 euroa

Oikaisu 13.3. klo 11.30: Korjattu Land Rover Discovery -mallin nimi. Alun perin jutussa puhuttiin virheellisesti Range Roverista.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita