Väkevä virtasyöppö

Volvo C40 on hymyilyttävän tehokas, mutta kuluttaa paljon.

Volvo C40 on tyylikäs sähköauto. Kuva otettiin Loviisassa.

9.4. 2:00 | Päivitetty 9.4. 6:11

Kun mötikkämäinen crossover on osoittautunut myyväksi korimalliksi, tekevät autonvalmistajat siitä mahdollisimman paljon erilaisia versioita.

Nyt trendi on sähköautoissakin usein sellainen, että ensin autosta ilmestyy tilavampi perusperhemalli, jonka jälkeen kauppoihin tulee urheilullisempi versio. Näin esimerkiksi VW ID.4 (viistoperänä ID.5), Škoda Enyaq (Coupé), Audi Q4 (Sportback).

Volvon tarjokas sarjan jatkumoksi on uusi C40. Se on tekniikaltaan ja perusrakenteeltaan sama auto kuin XC40, mutta perä on viistottu ja keulaa on hieman tyylitelty uusiksi.

Lopputulos on varsin onnistunut. C40 ei näytä keulasta samalla tavalla lyttyyn ajetulta kuin XC40, ja perän muotoilu tekee autosta takaapäin linjakkaamman ja mukavasti leveämmän näköisen.

Samalla hävitään näkyvyydessä. Takaviistoon ei kuskin paikalta juuri näe, ja takaikkuna jää onnettoman pieneksi. 360 asteen peruutuskameralle ja peilien kuolleen kulman valoille on käyttöä.

Ohjaamossa monia toimintoja ohjataan edelleen perinteisillä napeilla.

Volvo on lähtenyt sähköautokisaan Teslan meiningillä. Tehoista ei tingitä. C40:ssä on ruutia. Nelivetoa pyörittää kaksi sähkömoottoria, joista kumpikin tuottaa 150 kilowattia (204 hv), yhteensä siis 408 hevosvoimaa.

Volvossa on tuplasti enemmän tehoa kuin vaikkapa Volkkarin ID.4:n perusmallissa. Se tuntuu. Kun laatan polkaisee lattiaan, selkä painuu penkkiin ja tienvarren metsikkö vilisee silmissä. Satanen menee rikki 4,7 sekunnissa.

Autosta poistuessa riittää, että painaa jarrua ja vaihtaa vaihteen P-asentoon. Oven avatessa auto sammuttaa itsensä.

Ei käy järkeen, että tällainen möntti liikkuu näin liukkaasti.

Akun nettokapasiteetti on 75 kilowattituntia. Voimalinja ja akusto on niin ikään tuttu mainiosta Polestar 2 -sähköautosta ja XC40:n sähköversiosta. Tuttu on myös Volvon tekniikan nurja puoli: korkea kulutus. Katsotaan kohta, mitä toimintasäteelle kävi talvella.

XC40:n saa vielä myös polttomoottorilla, mutta C40 on tarjolla vain sähköisenä.

Ensin yleiskatsaus autoon. Volvon mallien sisustat ovat jo tovin säilyneet samanlaisina, eikä C40:n ohjaamo mainosta millään tavalla, että nyt ollaan sähköautossa. Paitsi että mitään virtakytkintä tai käynnistysnappulaa ei ole. Kuskin penkissä on anturi, joka tunnistaa kuskin painon ja kytkee auton valmiustilaan, kun sisälle istuu. Sitten vain pikkuisesta vaihdetöpökästä pakki tai D päälle ja menoksi.

Auto menee valmiustilaan, kun kuski istuu penkille.

Samoin autosta poistuessa ei tarvitse muuta kuin painaa parkkivaihde päälle. Volvo sammuttaa itsensä ja kytkee sähköisen käsijarrun.

Testimallin sisustassa on hauska tunnelma, kun lattiaverhoilu on samaa sinisen sävyä kuin auton metalliväri. Sävytetty sisusta (1 820 euroa) onkin yksi testiauton kolmesta lisävarusteesta äsken mainitun Fjord Blue -metallivärin lisäksi. Lisäksi takaikkunat on tummennettu Volvolla 350 euron hintaan. Kojelaudan ja ovien rosoiset muovisomisteet ovat vinkeät: pimeällä ne hohtavat taustavaloa ohjaamoon.

Ajo-ominaisuuksien hallinta on piilotettu keskinäytön taakse.

Volvon penkki on mukava ja tukeva ja tarjoaa hyvät säädöt. Kaikissa Volvoissa apukuskin penkin sivulla on pieni Ruotsin lippu muistuttamassa auton henkisestä alkuperästä, vaikka Volvolla on kiinalainen omistaja ja tämä C40 valmistetaan Belgiassa. Sisustassa on hyödynnetty kierrätettyjä materiaaleja.

C40, kuten myös XC40, kantaa pohjarakenteessaan yhä polttomoottorien perintöä. Lattian läpi kulkee tarpeeton kardaanitunnelin kumpu, eikä takajalkatila ole tasainen kuten se olisi alusta asti sähköautoiksi suunnitelluissa malleissa. Voimansiirtotunneliin on tässä pakattu akkuja.

XC40:n saa vielä myös polttomoottorilla, mutta C40 on tarjolla vain sähköisenä. Vuoden 2030 jälkeen Volvo ei enää aio valmistaa polttomoottoriautoja lainkaan.

Takapenkeillä häiritsee tarpeeton kardaanitunnelin kumpu.

Kun XC40:n sähkömalli tuli myyntiin viime vuonna, siinä oli pieniä outouksia. Esimerkiksi mittaristossa ei näkynyt lainkaan toimintamatkaa, ainoastaan akun varausprosentti. Jäljellä olevaa toimintasädettä piti kysellä auton Google-avustajalta ääneen.

Nyt ohjelmistoa on päivitetty ja toimintasäteen ja kulutustiedot saa näkyviin keskinäytölle. Käyttöliittymä on tosiaan Google-pohjainen, ja avustajalle voi edelleen jutella mukavia. Vaikkapa kysellä elämän tarkoitusta.

C40:n voi ladata myös CCS-pistokkeella pikalatauksessa.

Volvon käyttöliittymä on enimmäkseen hyvin selkeä, mutta ajo-ominaisuuksien säätöjen piilottaminen keskinäytön taakse hieman kismittää.

Esimerkiksi moottorijarrutuksen voimakkuutta ja niin sanottua yhden polkimen ajoa pitää säätää parin valikon takaa. Helpompaa näitä olisi säätää vaihteenvalitsimesta tai ratin läpysköistä kuten monessa muussa autossa.

Halutessaan auton saa myös rullaamaan vapaasti.

Yhtä kaikki ajettavuus on hyvä. Ohjaus on luonteva, auto on hiljainen, ja kaikki tuntuu jämerältä ja tukevalta. Ja tehoa tosiaan löytyy.

Tavaratila on kokoluokan sähköauton tavoin melko pieni.

Neliveto on talvella mukava, ja autolla saa vetää 1 800 kilon kärryä. Valikoista löytyvälle off road -ajotilallekin tuli käyttöä. Kertaalleen Volvo jumahti auraamattomaan ja jäiseen kadunvarsiruutuun niin, että toinen etupyörä jäi ilmaan. Poispääsyyn ei aluksi riittänyt pitoa, mutta off road -asetuksen valinta muutti voimanjakoa niin, että Volvo ponnahti pinteestä irti kuin samppanjapullon korkki.

Volvon sähköautoissa on harmillisen suuri kulutus, niin tässäkin. Ilmoitettu jopa 444 kilometrin toimintasäde leikkautuu helposti talvella puoliksi, jos joutuu yhtään ajamaan pätkäajoa kaupungissa. Kulutus huitelee siis jopa yli 30 kilowattitunnissa satasella. Suoralla maantiellä 80:n tasaisessa vauhdissa sain kulutuksen painettua 24 kilowattituntiin, kun pakkasta ulkona oli viisi astetta.

Se tarkoittaa vähän yli 300 kilometrin toimintasädettä. Mutta Volvolla pääsee todistetusti vaikka Lappiin sydäntalvella. Toimittajamme ja kuvaajamme ajoivat loppuvuodesta Nordkappiin teknisesti identtisellä Volvo XC40:llä. Pikalaturien takkuilu pohjoisessa aiheutti harmaita hiuksia, mutta itse Volvon toiminnassa ei ollut mitään moitittavaa.

Tasavirtaa Volvo pystyy imemään pikalaturilla riittävällä 150 kilowatin huipputeholla. Valmistajan ohjelmistopäivitys tuo autoon myös kaivatun esilämmitysmahdollisuuden akulle, jotta talvellakin päästäisiin parempiin tehoihin.

Ratin painikkeet ovat yksinkertaiset ja selkeät.

C40 on hyvin tasapainoinen ja onnistunut paketti. Suorastaan hymyilyttävät teholukemat säestävät luontevaa ajettavuutta.

Viistoperä ei toki ole kovin käytännöllinen ratkaisu, sillä se heikentää näkyvyyttä taakse. Hattuhyllyn alle jäävä tavaratila ei silti pienene, vaan sitä on samat 413 litraa kuin pystyperäisessä XC40:ssä. Lisäksi etupellin alla on pieni 30 litran tavarasäiliö.

Volvon saa myös etuvetoisena yhdellä moottorilla ja himpun verran pienemmällä akulla. Tällöin sen lähtöhinta painuu juuri hankintatukirajan eli 50 000 euron alle. Mutta silloin jää paitsi niskoja nitkauttavasta kiihtyvyydestä, joka on olennainen osa Volvon viehätystä.

Volvo C40 Recharge Twin Launch Edition

+ Huima kiihtyvyys, hyvät istuimet, luonteva ajettavuus, hyvä käyttöliittymä

– Suuri kulutus, hintaluokassaan pienehkö kontti

  • Teho 300 kW (408 hv), vääntö 660 Nm

  • Kiihtyvyys: 4,7 sekuntia 0–100 km/h

  • Huippunopeus: 180 km/h

  • Akku: 75/78 kWh

  • Toimintamatka: 415–444 km WLTP, koeajolla 300 km (–5 C)

  • Kulutus: Koeajolla 24–30 kWh / 100 km (maantie–kaupunki)

  • Lataus: max 11 kW AC (3 x 16A)

  • Pikalataus: max 150 kW DC

  • Mitat: pituus 4 440 mm, leveys 1 873 mm, korkeus 1 591 mm, omamassa 2 185 kg

  • Tavaratila: 413 litraa (etukontti 31 litraa)

  • Peräkärry: 750 / 1 800 kg

  • Hinta: Etuveto (231 hv) alkaen 48 000 euroa, testiauto lisävarusteilla 63 800 euroa

Oikaisu 9.4. klo 15.58: Korjattu takapenkkejä esittävän kuvan teksti. Lattia ei ole tasainen, kuten kuvatekstissä alun perin virheellisesti luki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita